Alkuperäinen kirjoittaja äiditön:
aatteleppas niitä joiden äiti on mullan alla,kuten omani.paljon antaisin että hänet vielä näkisin
Häh? Miten joku voi lausua mitän noin typerää?
Ajattele itse miten onnekas olet että olet (jos olet ) saanut kunnollisen äidin osaksesi, joka on rakastanut sinua sen aikaa kun eli
asia ei todellakaan ole noin.minut on adoptoitu sijaisperheeseen alle kouluikäisenä johtuen vanhempien kyvyttömyydestä huolehtia minusta ja veljestäni alkoholismin,mielenterveys ynnä muiden ongelmien vuoksi.sijaisperheessäni oli hyvin ankara kuri,ja sain selkääni pienimmistäkin virheistä.jota perheen omat lapset hyödynsivät vierittämällä syyn niskoilleni välttyäkseen rangaistuksilta.17 vuotiaana muutin pois koska uskalsin alkaa kapinoida,ja kaikkien olo kävi sietämättömäksi.moneen vuoteen en pitänyt yhteyttä.olin 18 vuotiaana lähes alkoholisti ja syytin vanhempiani kaikista vastoinkäymisisistä,kunnes tajusin,olevani itse vastuussa elämästäni.voihan niihin lapsuuden traumoihin jäädä roikkumaan ja niitä surkutella läpi elämänsä.tai nousta niiden yläpuolelle ja tehdä elämästään mieleisensä