Voi per...!!!! Siis väestörekisterikeskuksen tiedoissa isäni nimen kohdalla lukee OTTOVANHEMPI! Eipä ollut mulla tietoa!

Täällä odotellaan jo, että onko selvinnyt lisää... Mielenkiintoista!

Ei ole selvinnyt mitään lisää. Pureskelen tätä nyt pari päivää itsekseni ja päätän sitten kysynkö asiasta vanhemmiltani vai annanko olla. Miehelle näytin tuon sivun ja se oli kans ihan yllättynyt, tietysti. Mua vaan hämmästyttää, ettei kukaan ikinä ole edes vihjaissut mitään tästä. Meinaan sukulaisia tms. Varsinkaan isän puolen sukulaiset eivät ole kovin hienotunteista porukkaa. Niin kukaan niistäkään ei ole ikinä sanonut asiasta mitään.

 

[QUOTE="plop";23978649]Sinuna en kiertelisi ja kaartelisi aihetta, vaan kertoisin suoraan vanhemmille, että olet käynyt väestörekisterin sivuilla katsomassa mitä tietoja siellä sinusta on ja ovatko ne oikein. Ja sinne oli merkitty näin. Nyt asia hämmentää sinua ja toivoisit että voisitte jutella asiasta.

Voithan ensin ottaa aiheen puheeksi äitisi kanssa ja kertoa tuon saman kuin aikaisemminkin, että koet tästä tiedosta huolimatta, isäsi omaksi isäksesi ja pidät häntä hyvänä ja erinomaisena isänä. Olet lapsuuteesi tyytyväinen, mutta tämä asia nyt hämmentää sinua ja haluaisit siihen jotain selvyyttä.

Stemppiä! Varmasti hankala aihe ottaa puheeksi.[/QUOTE]

Musta tää oli hiennon asiallisen selkeä :heart:

 

Mä en ymmärrä mikset kysy vanhemmiltasi suoraan, heti. Mikä on syy? Etkö halua tietää?

 

[QUOTE="aapee";23977811]Mulla lukee tuolla:

VANHEMMAT
Nimi Xxxxx Xxxxx
Syntymäaika xx.xx.19xx
Ottovanhempi, suhteen alkamisaika xx.xx.19xx

ja näiden isän tietojen alla äidin tiedot, mutta siinä ei lue ottovanhempi, joten hän kai on mun biologinen äitini...[/QUOTE]

Eli lienet lehtolapsi ja isäsi on sinut ottanut nimiisi. On siis kuitenkin se ainoa isä joka sinulla on elämässäsi ollut joten ei kai mitään muuta.

 

[QUOTE="gigi";23981602]Mä en ymmärrä mikset kysy vanhemmiltasi suoraan, heti. Mikä on syy? Etkö halua tietää?[/QUOTE]

Syy on se, että isäni on aivan mahtava isä. En tiiä haluanko edes tietää biologisesta isästäni. Kun mietiskelin tätä päivällä niin tulin siihen tulokseen, että oikeastaan minua ei edes kiinnosta "oikea" isäni. Ainut mikä kiinnostaa, on se, että onkohan minulla sisaruksia lisää. En kyllä ole varma haluanko tietää edes sitä... Ja mikä myrsky heidän perheessään tästä tulisi kun ilmestyisin kuvioihin. Enpä menisi vannomaan, että haluaisivat edes tietää minusta. Kuten sanottua, pureskelen tätä kaikkea nyt jonkin päivän ja päätän sitten mitä teen. Ja vaikka jättäisin asian nyt sikseen niin voihan olla, että kysyn asiasta vuosien päästä.

 

voiskos joku läntätä sen linkin tähänkin..... et pääsis itekki kahtelee

 

[QUOTE="eee";23978716]Virkatodistuksen saa ainakin kirkkoherranvirastosta. Maksoi ennen reilut 4 euroa, nyt voi olla, että hinta on noussut jokusen euron. Sinuna hakisin sen, sen saa usein ihan odottaessa - voit sanoa, että tarvitset sen esim. sukututkimusta tai perunkirjoituksia varten.[/QUOTE]

Miten virkatodistuksessa voisi olla muuta tietoa? Sama tietohan se siinäkin on, mikä väestörekisterikeskuksen tiedoissa?

 

voiskos joku läntätä sen linkin tähänkin..... et pääsis itekki kahtelee

Minäpä länttään https://verkkopalvelu.vrk.fi/Omat/Etusivu.aspx

 

[QUOTE="aapee";23981695]Syy on se, että isäni on aivan mahtava isä. En tiiä haluanko edes tietää biologisesta isästäni. Kun mietiskelin tätä päivällä niin tulin siihen tulokseen, että oikeastaan minua ei edes kiinnosta "oikea" isäni. Ainut mikä kiinnostaa, on se, että onkohan minulla sisaruksia lisää. En kyllä ole varma haluanko tietää edes sitä... Ja mikä myrsky heidän perheessään tästä tulisi kun ilmestyisin kuvioihin. Enpä menisi vannomaan, että haluaisivat edes tietää minusta. Kuten sanottua, pureskelen tätä kaikkea nyt jonkin päivän ja päätän sitten mitä teen. Ja vaikka jättäisin asian nyt sikseen niin voihan olla, että kysyn asiasta vuosien päästä.[/QUOTE]

Eihän sinun tarvitse biologiseen isääsi ottaa yhteyttä. Voisit vaan tarkistaa vanhemmiltasi että onko tiedoissasi virhe vai ei

 

miehen tiodoissa oli ylläri... tosin tiedossa oleva toisaalta mutta siellä oli sen biologisen äitin nimi :O ei ole koskaan halunnu selvittää kuka sen on synnyttäny ja nyt se paljastu :/

 

Voihan se olla joku juttu, että isä onkin sun biologinen isä, mutta isyydentunnustus aluksi jäänyt tekemättä, tai jotain... en mä tiedä. Kannustan sua kysymään vanhemmiltasi. Eihän se tarkoita että isäsi olisi yhtään vähemmän isä. Luultavasti kuitenkin on kaikille osapuolille hyvä, että totuus tulee ilmi.

 

miehen tiodoissa oli ylläri... tosin tiedossa oleva toisaalta mutta siellä oli sen biologisen äitin nimi :O ei ole koskaan halunnu selvittää kuka sen on synnyttäny ja nyt se paljastu :/

:O Ihme ylläreitä on tullut esille!

 

miehen tiodoissa oli ylläri... tosin tiedossa oleva toisaalta mutta siellä oli sen biologisen äitin nimi :O ei ole koskaan halunnu selvittää kuka sen on synnyttäny ja nyt se paljastu :/

Oho, teilläkin Tunteeko miehesi tämän biologisen äidin? Oliko siis tuttu nimi?

 

[QUOTE="aapee";23982071]Oho, teilläkin Tunteeko miehesi tämän biologisen äidin? Oliko siis tuttu nimi?[/QUOTE]

ei ollu tuttu nimi, luojan kiitos! mies on hämmentynny, lähti kalaan mietiskeleen. ilkeää ku toiseen sattuu

 

[QUOTE="vieras";23981961]Voihan se olla joku juttu, että isä onkin sun biologinen isä, mutta isyydentunnustus aluksi jäänyt tekemättä, tai jotain... en mä tiedä. Kannustan sua kysymään vanhemmiltasi. Eihän se tarkoita että isäsi olisi yhtään vähemmän isä. Luultavasti kuitenkin on kaikille osapuolille hyvä, että totuus tulee ilmi.[/QUOTE]

Niin... totta tuokin. Mietiskelen näitä kaikkia näkökulmia ja teen sitten päätöksen, että mitä teen asian suhteen.

Mies näyttää myös pohtineen asiaa kovasti. Kun kerroin tästä niin se oli vaan, että aijaa... Kun sanoin, että voin näyttää sulle sivun niin ei halunnut nähdä. Nyt se tuossa sanoi, että hän jättäisi asian sikseen, kaikkia asioita ei ole tarkoitettu tulemaan ilmi. Painotti kyllä, että tottakai on mun päätös mitä asian suhteen teen, mutta hän ei ottaisi asiaa esille. Senkin mielestä isäni on aivan mahtava. No, teen kuitenkin päätökseni sitten itse.

 

ei ollu tuttu nimi, luojan kiitos! mies on hämmentynny, lähti kalaan mietiskeleen. ilkeää ku toiseen sattuu

Hyvä, ettei sentään ollut tuttu nimi. Ajatteliko ottaa selvää ihmisestä?

Mulla tuli mieleen, että sitten kun tulee mahdolliseksi lukea hoitotietojaan netissä just näin pankkitunnuksilla niin mitäköhän niistä selviää? Meidän ikäisille ei varmaan mitään kun ollaan synnytty ennen tietokoneaikaa, kun ei vielä hoitotietoja kirjattu koneelle. Mutta entäs nuoremmat?

 

[QUOTE="aapee";23982108]Hyvä, ettei sentään ollut tuttu nimi. Ajatteliko ottaa selvää ihmisestä?

[/QUOTE]

en usko että haluaa ottaaselvää

 

Kyllä ne tiedot tuolla myös näkyy jos on ilmoitettu.
Mulla biologisen äidin kohdalla lukee hänen nimensä, isän nimeä ei kun sitä ei ole mihinkään koskaan ilmoitettu.

Samoin mulla, biologisista vanhemmista vain äidin tiedot. Olen myös koko ikäni tiennyt olevani adoptoitu eli ottolapsi.

 

Ehkä kuitenkin kannattaisi selvittää asia vanhempiesi kanssa. On ikävä jos asia jää sitten vaivaamaan. Ihmismieli on niin ikävä, että nyt kun olet saanut asiasta vihiä, asia tulee mieleen aina kun isästäsi tulee puhetta, tai teidän välisestä isä-lapsi suhteesta.

Voithan äidillesi sanoa, että et välttämättä edes halua tietää kuka biologinen isäsi on. Jossain vaiheessa voi kuitenkin tulla myös se tilanne, että esim perinnöllisten sairauksien kanssa olisi hyvä tietää myös isän puolen sukurasite.

Ja olisi varmasti kiva tietää myös mahdollisista sisaruksistasi.

Itse olen lehtolapsi jolla ei ikinä ole ollut isää. vaikkakin olen tiennyt kuka isäni oli ja olen hänen sukunsa kanssa tekemisissä, en isäni kanssa ole koskaan ollut tekemisissä. Minulla on puoliveljiä, jotka tiedän kasvoilta ja tavatessamme moikataan, mutta ei mulla mitään sisaruuden tunteita heitä kohtaan ole. Vanhin veljeni sai vasta äskettäin tietää että olen hänen siskonsa vaikka minä olen tiennyt jo kauan asiasta. Minulla on omat sisarukseni joiden kanssa olen lapsuuteni viettänyt, enkä pysty näitä isän puolen veljiä millään pitämään samanarvoisina itselleni, vaikka myös läheiset sisarukseni ovat puolisisaria.

 

Täällä myös yksi "pommin" syliinsä saanut eli tutkailin äsken noita väestörekisterikeskuksen tietoja ja isäni on myös merkattu ottovanhemmaksi n. 6vuotta syntymäni jälkeen. Olen minä pieniä vihjailuja kuullu tuosta asiasta isovanhemmilta sekä äitini sisaruksilta mutta en ole asiaa juurikaan miettinyt. Muistan vielä hyvin sen päivän alle kouluikäisenä kun ensimmäisen kerran tapasin "ottoisäni" ja sen päivän kun virastotäti kysyi minulta haluanko "ottoisäni" sukunimen jne. eli taisi olla kyseessä juuri tuo minun ottolapseksi käsittely. Ajattelin, että koska tuohon maailman aikaan oli suorastaan syntiä syntyä avioliiton ulkopuolella, niin tuo asia oli joku isyydentunnustustilaisuus tms. Ei tainnut juu olla, ei
Biologista isääni ei ole noihin tietoihin merkattu ja olen myös nähnyt syntymätodistuksen ja siinä ei ollut isästä halaistua sanaakaan.
Huh, en oikein tiedä mitä tästä eteenpäin. Juuri nyt tuntuu että koko homma on suurta kusetusta ja olen täysin juureton. Minun sukulaissuhteenihan meni kertaheitolla uusiksi. Minulle ei ole siis oikeaa siskoa eikä veljeä vaan he ovat puolikkaita. Samoin lapsillani ei ole täyttä tätiä tai enoa tai serkkuja vaan hekin ovat noita puolikkaita. Kuka minä oikein olen?!
Tiedän, että nyt pitäisi nostaa kissa päydälle mutta tietäen äitini ja itseni luonteen meidän välit katkeaa lopullisesti jos menen sorkkimaan tätä asiaa.

 

Täällä myös yksi "pommin" syliinsä saanut eli tutkailin äsken noita väestörekisterikeskuksen tietoja ja isäni on myös merkattu ottovanhemmaksi n. 6vuotta syntymäni jälkeen. Olen minä pieniä vihjailuja kuullu tuosta asiasta isovanhemmilta sekä äitini sisaruksilta mutta en ole asiaa juurikaan miettinyt. Muistan vielä hyvin sen päivän alle kouluikäisenä kun ensimmäisen kerran tapasin "ottoisäni" ja sen päivän kun virastotäti kysyi minulta haluanko "ottoisäni" sukunimen jne. eli taisi olla kyseessä juuri tuo minun ottolapseksi käsittely. Ajattelin, että koska tuohon maailman aikaan oli suorastaan syntiä syntyä avioliiton ulkopuolella, niin tuo asia oli joku isyydentunnustustilaisuus tms. Ei tainnut juu olla, ei
Biologista isääni ei ole noihin tietoihin merkattu ja olen myös nähnyt syntymätodistuksen ja siinä ei ollut isästä halaistua sanaakaan.
Huh, en oikein tiedä mitä tästä eteenpäin. Juuri nyt tuntuu että koko homma on suurta kusetusta ja olen täysin juureton. Minun sukulaissuhteenihan meni kertaheitolla uusiksi. Minulle ei ole siis oikeaa siskoa eikä veljeä vaan he ovat puolikkaita. Samoin lapsillani ei ole täyttä tätiä tai enoa tai serkkuja vaan hekin ovat noita puolikkaita. Kuka minä oikein olen?!
Tiedän, että nyt pitäisi nostaa kissa päydälle mutta tietäen äitini ja itseni luonteen meidän välit katkeaa lopullisesti jos menen sorkkimaan tätä asiaa.

:O

 

. Minulle ei ole siis oikeaa siskoa eikä veljeä vaan he ovat puolikkaita. Samoin lapsillani ei ole täyttä tätiä tai enoa tai serkkuja vaan hekin ovat noita puolikkaita. Kuka minä oikein olen?!
Tiedän, että nyt pitäisi nostaa kissa päydälle mutta tietäen äitini ja itseni luonteen meidän välit katkeaa lopullisesti jos menen sorkkimaan tätä asiaa.

Minullakaan ei ole biologisesti "täyttä" siskoa. Silti hän on ollut ainut siskoni läpi elämän. Veljiä minulla on sekä "täysiä" että "puolikkaita" - silti olen ihan samanlaisen lapsuuden heidän kanssaan viettänyt, ja itse asiassa olen siskoni kanssa sisaruksistani kaikkein läheisin, ja hänen lapsensa ovat minulle erityisen rakkaita. Luulisin, että suurin merkitys on sillä, miten perheessä on asia aikanaan hoidettu. Meidän perheessä minun isäni kohteli meitä kaikkia yhtä arvokkaina, ei tehnyt eroa omien ja toisen omien välille. Sisar"puolteni" biologinen isä ei pitänyt lapsiinsa yhteyttä heidän ollessa lapsia, joten minun isäni oli luontevasti myös heidän isä.

Asiasta ei silti koskaan varsinaisesti puhuttu ääneen. Se vain hoidettiin näin - ja jostain olen aina tiennyt "totuuden", en edes tiedä, mistä. Mutta sillä ei ole ollut minulle merkitystä.

 

Huomaa että ihmiset on kyllä tosi erilaisia.. Itse tuommoisessa tilanteessa soittaisin vanhemmilleni heti, ihan samantien yhtään miettimättä ja pyytäisin selittämään mitä tuo tarkoittaa. En mitenkään voisi jättää asiaa, ihan vaan sillä etten haluaisi tietää, koska kyllähän se aina joskus nousisi ajatuksiin.. Ja välttämättähän asian selvittely ei tarkoita sitä että pitäisi alkaa etsimään biologista isää tms. mutta saisitte oman perheen kesken asian selväksi.

 

Itsekin olen siis jossain alitajunnassa tiennyt ettei asia ole niinkuin se ulkomaailmaan näyttää. Mietin asiaa yön yli. Tuntuu, että voisin selvittää asian mutta toisaalta isäni on pitänyt minua kuin kukkaa kämmenellä ja hän on se ainoa ja oikea ukki lapsilleni. Siis numero 1 kaikkien mielestä. Lisäksi mietin, että haluanko repiä auki hienoja sisarussuhteita kertomalla etten olekaan 100%:sri samaa verta ja lihaa heidän kanssaan. Toisaalta haluaisin tietää mikä tämä juttu oikein on?! Onhan minulla elossa vielä äitini puolelta tätejä, enoja tms joilta voisin asiaa kysyä mutta tiedän, että äitini saa asian tietää kuitenkin joten miksi en suoraan kysyisi häneltä itseltään. Mutta kuten jo aiemminkin kirjoitin tälläisen asian sorkkimisessa on omat vaaransa.
Jatkan siis miettimistä (ja itkemistä).

 

Kiinnostaisi tietää, onko aapee tehnyt mitään...

Itseäni asia ainakin jäisi valtavasti vaivaamaan. Haluaisin siis varmistaa vanhemmiltani, ettei tiedoissa ole vain virhettä. Ei se silti tarkoittaisi sitä, että siihen mahdolliseen biologiseen isään haluaisi pitää yhteyttä. Eikä missään nimessä vähennä sen oman isän arvoa. Selkeyden tilanteeseen haluaisin silti, koska muuten vatvoisin sitä aina silloin tällöin ja varmasti varsinkin vanhempien kuoleman jälkeen (olisiko sittenkin pitänyt kysyä-tyyppisesti).