voi olla että minua ei enään syksyllä ole

surettaa tuon vanhemman lapsen puolesta, en mä haluai tuottaa sille tuskaa. mutta luulen että en kestä itse elää tämän tuskan kanssa mitä nyt tunnen. pakko kestää syksyyn asti jotta masuasukas saa nähdä päivänvalon. hänen puolesta en ole niin surullinen, esikois lapseni on kasvanut ilman biologista isää, eikä ole häntä koskaan kaivannutkaan, joten ei vauva tulisi mua kaipaa niin. mutta tuo esikois lapsi kyllä. enkä oaa kuin itkeä häntä ajatellessani.

ja ei älkää tulko ehdottamaan mitään keskustelu apua,ei se auttaisi. minä kun en ole masentunut(ei siis ole aivoissa mitään ns. vikaa),tää johtuu tästä elämäntilanteesta ja siitä että olen toista kertaa jouunut hylätyksi raskaana ollessani ja mä en vaan jaksa käydä sitä henkistä helvettiä läpi enään toista kertaa, en vaan jaksa. lapsesta huolehdin hyvin,hössötän ehkä liikaakin kun on niin huonoomatunto siitä jos en edes hänen takia kykene jaksamaan omaa pahaaoloani. jotenkin vaan tuntuu että hänkin ansaitsee parempaa kuin itkuisen äidin, sellasen onnellisen aikuisen lähelleen. voi pientä kun sillä on kamala äiti

 

:| :hug:

 

Jos ei halua elää niin eikös silloin jollain tavalla ole masentunut? :hug: En ehdota keskusteluapua mutta usko pois siitä olis apua. :hug: :hug: :hug:

 

mahtaneeko olla sulla raskausajan hormooni heittelyä??
oikeesti sun kannattais puhuu neuvolassa noista sun mieltä painavista asioista!

 

Jos toi ei ole masennusta, niin enpä sitten tiedä, että mikä on...

 

Jos esikoisella ei ole isää, niin eikö olisi kuitenkin parasta, että hänellä olisi äiti, johon on jo kiintynyt. :hug: :hug: :hug:

 

ilmeisesti kuitenkin rakastat lapsiasi, joten etkö haluaisi nähdä heidän kasvavan? elä jätä heitä äidittömäksi. kauhean vaikea tilanne varmasti sinulla, mutta ei mitenkään ylitsepääsemätön. Onnea uudesta vauvasta, se uusi elämä on ihana ja ihmeellinen ja sinun ansiotasi! törppöjä miehiä on kohdallesi osunut, mutta he jäävät paitsi kaikesta lasten kanssa, sinä saat olla mukana heidän elämässä. ala aukoa nyt tuota vyyhtiä ja juttelemaan kavereille tai vaikka nettipalstoille niin jos se taakka vähän vähenisi. Lapsesi tarvitsee sinua.

 

hakeuduhan ensikodin baby blues osatolle. Auttavat sua ja perhettäsi selviämään yksin odotuksesta ja uuden vauvan alkumetreistä. Kyllä hylätyksi tuleminen aiheuttaa masennusta, ei siitä mihinkään pääse. Mutta tuo ensi- ja turvakodin yksikkö antaa sinun elää omaa eläämää ja auttaa kun sitä haluat.

 

kyllä toi nyt kovasti kuulostaa siltä et tarviit sairaalahoitoa, kunnon sellaista ja mahdollisimman pian, ei ole normaalia ajatella noin, joskus on vaikeaa myöntää että tarttee apua, oikeasti sitä kautta sun on mahdollisuus päästä käsiksi paljon parempaan elämään, ei ole noloa pyytää apua ja saada sitä, vaan se on avain johonkin pikkuisen parempaan...puhu neuvolassa ja pyydä lähete sieltä.. voimia. :hug:

 

lapsella on kuitenkin äiti ja se olet sinä! Ei äidin tarvitse olla se maailman paras vaan pelkästää se paras omalle lapselleen. ja äidinkin on lupa tunnustaa joskus että ei jaksa ilman että saa jostakin ulkopuolelta apua eikä se ole häpeä sitä tunnustaa ja hakea vaikeassa tilanteessa vaan se osoittaa suurempaa fiksuutta kuin se että jättää avun kokonaan hakematta

 

Kyllä tuo nyt kovasti kuulostaa masennukselta, ei silti aivoissasi tarvitse vikaa olla! Itse syön masennukseen lääkettä? Missä asut? Kirjoitahan mulle nainen77@jippii.fi niin jutellaan!

 

Nimenomaan sinä olet masentunut ja ihan syystäkin. Kuten itse sanoit, olet joutunut jäämään yksin jo toistamiseen silloin, kun eniten tukea kaipaisit ja tarvitsisit. Se tuska ei katoa tältä maapallolta vaikka itse lähtisit pois. Ei, se vain siirtyy eteenpäin kahta suurempana ja arvaat varmaankin, että se on sinun esikoisesi, joka joutuu kamppailemaan vielä suuremman hylätyksitulemisen taistelun kuin sinä, kun jättäjänä on oma äiti. Äiti, joka on paljon suurempi, arvokkaampi ja rakkaampi, kuin yksikään toinen henkilö koskaan. Jos sinä aikuisena tunnut lyhistyvän taakkasi alle, mieti jaksaako pienen pieni lapsi kantaa vielä suuremman taakan.

Sinulle on tarjolla apua monelta taholta. Hae sitä ja jaksat sen avulla muutaman vuoden eteenpäin. Ihan ensimmäiseksi soita neuvolaan huomisaamuna ja kerro, miten loppu olet. Miten suuren tyhjyyden miehen lähtö jätti sinuun, miten sisäinen kipu ilmenee fyysisenä tuntemuksena. Jaa tunteesi luottamuksella ammatti-ihmisen kanssa vaikka se tuntuukin erittäin vaikealta.

 

Sä olet maailman tärkein asia sun lapsillesi, eikö sekään motivoi yrittämään? tiedätkö, asioilla on AINA tapana järjestyä tavalla tai toisella..... nyt susta tuntuu tuolta, mutta usko pois, joskus vielä sä osaat arvostaa elämää ja kaikkea... älä jooko luovuta, ikinä ei pidä luovuttaa... sä oot tärkee ihminen sun lapsille. :hug:

 

ei tähän auta mikään keskustelu vieraiden ihmisten kanssa, mä olen tasan tarkaan käynyt samat tunteet läpi odottaessani esikoista,kun hänen isänsä petti ja jätti(vaikka ei olisi ikinä siitä miehestä uskonut), jotkut koettivat silloinkin tyrkyttää ties mitä ja joo varmaan ois pistänyt masennuksen piikkiin tunteeni ja olotilani ja määrännyt pillereitä jos lääkäriin olisin mennyt, mnä vaan tiesin että koska sietämätön elämänmuutos aiheutti mulle sen olotilan ei sitä olisi parantanut mikään,muu kuin elämäntilanteen muutos ja se ei tule pillereistä. tms

silloin päätin selvitä lapsen takia, 2v meni sitten surressa ym. nyt on täysin sama tilanne ja mä en usko että haluan käydä sitä tunnehelvettiä toista kertaa läpi, samaa paskaa tällä elämällä näyttää olevan varattuna mulle aina lisää kun edellisestä selviää. lapset ovat rakkaita ja uskon että kuopuksen isä tulee huolehtimaan vauvasta ja varmasti on hyvä isä hälle. ei vaan halua minun kanssa yhteistä elämää enään.

kiitos vastanneille,nyt kutsuu muut toimet.

 

sulla on syy elää, kaikista parhain syy, sinulla tulee olemaan 2 lasta jotka tarvitsevat äitiään, muistan omat ajatukseni kun odotin keskimmäistä, halusin kuolla, en sitä kuitenkaan tehnyt, lapseni ansaitsevat äitinsä ja heidän vuokseen jaksaa elää.
hanki apua ei ole viisasta olla noiden ajatusten kanssa yksin. Olen suruissani puolestasi mutta muista sinulla on ihana lapsi ja toinen tulossa, hitot miehistä sinulla on syy elää
Voimia ja jaksamista etkä lannistu!! :hug:

 

Eikös se ole itsekästä ajatella tuollaisia? Lupea oma tekstisi, jooko

 

äläs nyt luovuta... ajattele elämää eteenpäin 5 vuoden päästä voit olla vaikka kuinka onnellinen. Ajattele että jos selviät tästä kriisistä selviät mistä vain. Käyppäs juttelee jonkun ihmisen kanssa,ihan vaan jonkun.

 

Kannattaa sitten hakea lapsille sijaisperheet :hug:

 

Ap, miksi halusit tänne kirjoittaa, kun tuntuu, ettet mitään apua tai neuvoja halua? Kun eihän nyt normaalimielenterveydellä varustettu odottava äiti halua kuolla.

Tai sitten olet provo vaan :/

 

Se on totta, että pillerit ei muuta sun elämäntilannetta lainkaan mutta kyllä ne auttaa kestämään vaikeiden aikojen yli :hug:

 

Ap, miksi halusit tänne kirjoittaa, kun tuntuu, ettet mitään apua tai neuvoja halua? Kun eihän nyt normaalimielenterveydellä varustettu odottava äiti halua kuolla.

Tai sitten olet provo vaan :/

Tätä mäkin mietin.
Miksi olet niin jääräpäinen ettet tajua omaa tilaasi ja olet päättänyt ettet ole masentunut sano muut sit mitä tahansa?

Onko sinusta masentumisessa jotain hävettävää,vai mikä on syynä?

 

provo. ketä kiinnostaa? taas nähtiin miten monta avuliasta palstamammaa jaksaa tarjota apua ja halihymiöitä

 

provo. ketä kiinnostaa? taas nähtiin miten monta avuliasta palstamammaa jaksaa tarjota apua ja halihymiöitä

Minä ainakin kirjoitin että kannattaa sitten hakea lapsille sijaisperheet.
Jos kerran ei halua mitään apuja mistään niin varmasti löytyy perhe jossa sekä äiti että isä.Molemmille saman katon alta.

 

osaat varmaan samaistua lapseesi kun itse olet kokenut hylkäämisen ja jätetyksi tulemisen kaksi kertaa.ajattele häntä,haluatko hänen kokevan samat tunteet ja ajatukset.elävän sen tuskan kanssa,että hän ei ollut tarpeeksi hyvä,että olisit ollut hänen kanssaan.se on kova taakka pienen kannettavaksi.sinä olet aikuinen ja sinulla on vastuu hänestä.jos et sitä yksin jaksa kantaa,haet tukiperhettä jossa lapsi voi olla esim vkl.
ei sinulla ole oikeutta jättää lastasi yksin selviämään vain siksi,että sinullekkin tehtiin niin