toivon Ville Pusalle (ja toki muillekin Jennin omaisille) paljon voimia suureen suruun! Ville on ollut yksi ehdoton suosikkini Hype-musikaalista lähtien ja hänen uransa on ollut mielenkiintoista seurattavaa näiden vuosien varrella. Sellanen symppis jalat maassa -tyyppi.
"Et ole sittenkään yksin
Tulee päiviä,jolloin et jaksaisi jatkaa tätä yksinäistä,
mutkaista matkaa.
Niin raskaalta kulkea tuntuu tie, et ehkä tiedä, minne se vie. Ne,jotka kulki sen aikanaan, eivät palaa takaisin kertomaan miten surujen metsässä suunnistetaan,
kuinka ikävän portit avataan tai koska ja missä tavataan.
Se on paikka,josta vaietaan...
Vai onko juuri tuo oksa tässä rakas käsi kättäsi
etsimässä? Ja kun tuulen hiuksillas leikkivän luulet,ole hiljaa,kaivatun äänen kuulet, hyväilee sinua rakkaat huulet.
Hänen hymyään luontokin hymyilee, puhu ystävä,kyllä hän kuuntelee. "
(Teksti postikortista)