voi kun taas "huolestuttaa" toi eskarilainen :(

[endie]

vaikkei olekaan varmaan mitään ylisuurta ongelmaa, mutta kuitenkin .. kun LTO sanoi taas, että poika ei oikeen hahmota esim. pitkiä ohjeita ja että oli joku seula tehty tuossa aiemmin ja meidän poika oli nippanappa sen läpässyt ja oli KELTO sanonut, et tarkkaillaan poikaa ja tammikuussa otetaan tarkempaan syyniin, jos tarvetta..
Pojalla on muutenkin ihan ihme juttuja puheessa - sanoo vieläkin ovara ja havara ja käsitteet on joskus ihan hukassa, saattaa aamulla kysyä että koska iltapala syödään ( vaikka tarkoittaa aamupalaa.. ) .. ei osaa sanoa myöskään ÄRRÄÄ ja siitäkin LTO sanoi että voi olla yksi kiusaamiseen johtava syy esim koulussa
Mua niin harmittaa jotenkin - onko mun lapsi jotenkin.. tyhmä :ashamed: kun se ei vaan .. ole lahjakas tuollasissa sanallisissa jutuissa. Päiväkodista on kyllä sanottu ,että poika on enempi tekijä ja liikunnallinen tyyppi.On myös haluttu kaveri ja sosiaalisesti pidetty.

Onko kellään ollut mitään tällasia kokemuksia oman lapsen kohdalla ja miten on mennyt ? Mä olen epäillyt jo lukihäiriötäkin, mutta LTO ei ole oikeen sille kannalle vahvemmin lähtenyt ainakaan vielä.

 

[vieras]

Meidänkin 5-vuotias tyttö kysyy joskus aamulla iltapalaa

R kirjainta ei sano. Poika oppi eskarissa. Kukaan ei kiusannut. Ohjeiden kuuntelu ja niiden noudattaminen on vieläkin vähä hankalla, mutta ihan hyvin on koulussa pärjännyt. Nyt 9-vuotias.

 

[vieras]

Meidänkin 5-vuotias tyttö kysyy joskus aamulla iltapalaa

R kirjainta ei sano. Poika oppi eskarissa. Kukaan ei kiusannut. Ohjeiden kuuntelu ja niiden noudattaminen on vieläkin vähä hankalla, mutta ihan hyvin on koulussa pärjännyt. Nyt 9-vuotias.

ja poika käänsi pitkään notita sanoja hassusti

kivi = viki
kato= tako
katto = takko

en muista vieläkö eskarissa käänsi, mutta kyllä varmaan joskus.

 

[vieras]

Meidänkin 5-vuotias tyttö kysyy joskus aamulla iltapalaa

R kirjainta ei sano. Poika oppi eskarissa. Kukaan ei kiusannut. Ohjeiden kuuntelu ja niiden noudattaminen on vieläkin vähä hankalla, mutta ihan hyvin on koulussa pärjännyt. Nyt 9-vuotias.

ja poika käänsi pitkään notita sanoja hassusti

kivi = viki
kato= tako
katto = takko

en muista vieläkö eskarissa käänsi, mutta kyllä varmaan joskus.

Ja minullakin ilm. lukihäiriö

 

[endie]

aika hassu tapa kääntää sanoja =) meillä poika vielä taivuttaakin sanoja päin mäntyä :/ esim. kiviä = kiveitä poliiseja = poliiseita jne.

 

[hmm..]

Mun lapsi oppi eskari-ikäisenä ärrän. Harjoiteltiin kotona joka päivä neuvolasta saatujen ohjeiden mukaan.

 

[vieras]

Tuohon ärrään auttaa yleensä harjoittelu. Pyydät vaikka neuvolasta R-koulu ohjeet, jos ei satu olemaan niin hyvä tilanne, että pääsisi puheterapeutille edes muutaman kerran. Harjoituksiin pitää vaan sitoutua, 5-10 minuuttia joka päivä.

On mahdollista, että lapsellasi on hahmotushäiriö ja dysfasiaa. Ei se tyhmyyttä ole, vaan neurologinen ongelma. Älä niitä syynejä minään peikkoina näe, ne ovat yleensä lapsesta ihan mukavia juttuja. Jos esimerkiksi tarjoavat toimintaterapiaa, niin ota ilolla vastaan, se on lasten suosikkipaikka, mikä lapsen mielestä on leikkimistä mitä mukavimmassa ympäristössä.

Meidän eskarilainen on dysfasiaopetuksessa puheenviiveen takia. Hänellä menee kanssa nuo aamu- ja iltapala aina väliin sekaisin, kuten myös huominen ja eilinen.

 

[Ansis]

Minä itse sanoin (muistaakseni ihan pitkälle ala-astetta)
Perna=peruna
egypti= epygti
valkoinen=keltainen ja päinvastoin
vasen=oikea ja päinvastoin
yms yms.

Ja ihan kelvollinen minusta on tullut! Kai

Meidän ekaluokkalinen sanoo mukia muiksi ja monta käsitystä menee juuri päinvastaiseksi!

 

[salsai]

Meiä eskarilainen vääntää kans sanoja, siksi että se on hänen mielestä siistii..
Ja edelleen sanoo aamupalan, ja iltapalan väärinpäin.

 

[Paatunut Parahdus]

vaikkei olekaan varmaan mitään ylisuurta ongelmaa, mutta kuitenkin .. kun LTO sanoi taas, että poika ei oikeen hahmota esim. pitkiä ohjeita ja että oli joku seula tehty tuossa aiemmin ja meidän poika oli nippanappa sen läpässyt ja oli KELTO sanonut, et tarkkaillaan poikaa ja tammikuussa otetaan tarkempaan syyniin, jos tarvetta..
Pojalla on muutenkin ihan ihme juttuja puheessa - sanoo vieläkin ovara ja havara ja käsitteet on joskus ihan hukassa, saattaa aamulla kysyä että koska iltapala syödään ( vaikka tarkoittaa aamupalaa.. ) .. ei osaa sanoa myöskään ÄRRÄÄ ja siitäkin LTO sanoi että voi olla yksi kiusaamiseen johtava syy esim koulussa
Mua niin harmittaa jotenkin - onko mun lapsi jotenkin.. tyhmä :ashamed: kun se ei vaan .. ole lahjakas tuollasissa sanallisissa jutuissa. Päiväkodista on kyllä sanottu ,että poika on enempi tekijä ja liikunnallinen tyyppi.On myös haluttu kaveri ja sosiaalisesti pidetty.

Onko kellään ollut mitään tällasia kokemuksia oman lapsen kohdalla ja miten on mennyt ? Mä olen epäillyt jo lukihäiriötäkin, mutta LTO ei ole oikeen sille kannalle vahvemmin lähtenyt ainakaan vielä.

Eihän se nyt hyvä ihminen siitä tyhmää tee. :hug: Älä nyt höpise höpötyksiä. Huolesi ymmärrän kyllä.

 

[endie]

tuo dysfasia.. mä olen jonkinverran lukenut siitä, mutta en ole kuitenkaan tunnistavinani lastani kuitenkaan siitä. Tiiä sitten. Ehkä mua myös "pelottas" saada joku diagnoosi :ashamed:

Ärrää pitää ruvetakin treenaamaan, ku vaan muistas nyt joka päivä. Ohjeet meillä onkin =)

 

[Kowalski]

Rehellisesti: kuulostaa kovin erikoiselta minun korvaani, ja aika paljon mä noita eskarilaisia tunnen. Oman 3 v 10 kk ikäiseni kohdalla ovarat, kiveitä/kivejä ja aamuiset iltapalat taas ovat ihan perussettiä, mutten ole huolissani koska neurologi tai puheterapeuttikaan eivät vielä ole.

Kuten totesit, ei se ole ylisuuri ongelma, vaikka pikkuisetkin ongelmat saattaa ylisuurilta tuntuakin oman lapsen kohdalla (terveisin nimimerkki Lapseni ei opi ikinä puhumaan...oppihan se). Tarkempi syyni on hyvä juttu; löytyy mahdollisesti niitä alueita, joissa lapsi tarvitsee enemmän apua ja ohjausta, ja kouluun menoakin voi aina lykätä jos lapsi ei tunnu olevan samalla viivalla muiden tulevien ekaluokkalaisten kanssa jollain osa-alueella, oli se sitten puhe, ymmärrys tai vaikkapa vaatteiden päälle pukeminen. Joku eskarilainen ei osaa vielä ajaa pyörällä ilman apupyöriä, joku ei osaa tavuttaa sanoja tai sanoa ärrää, jne: eri tahtiin kehittyvät jokainen

Minä äitinä haluaisin tuossa tilanteessa ajan lastenneurologille, selvyyden saamiseksi.

 

[EJK]

Minkä ikäisenä poikasi alkoi puhumaan?

 

[tyyty]

Mulla tyttö nyt 6luokalla. päiväkoti iässä jo aina ajattelin ite et mikä sil on ku jos yhtään moniosaisempaa ohjetta annoin ei muistanut mitään... sama jatkui koulussa, lisäksi lukihäiriöön kuuluvia kirjoitusvirheitä, ja esim. lämpömittari vaikea.. ja selkeästi jos nyt esim jossain oli sana "Koululainen" minä näen sen heti että siinä lukee koululainen.. mutta tyttö vielä 3luokalla joutui lukemaan kirjain kerrallaan=ei hahmottanut sanaa..

Mä siis ekasta luokasta alkaen vaadin pääsyä testeihin.. mutta vasta 5luokalla pääsi, kun ei ollut niin vakavasta asiasta kyse.. koulun mielestä.. olisivat tuleet katsomaan niitä tunteja kestäviä läksynteko juttuja ja sitä tappelua.. No nyt siis vihdoin testattiin ja tuloksena lukivaikeus...

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Mutta toivottavasti te pääsette ajoissa tutkimuksiin jos siihen on tarvetta! ! !

 

[chrissy]

meillä kans tuo 5,5v tyttö oppi tos pari kk sitten sanomaan R silleen oikealla tavalla kun se aikaisemmin oli sellanen R-vikasen R. Saatiin neuvolasta R-portaat monistenipun ja sillä vajaa pari vkoo joka ilta reenattiin puoli tuntia ja siit lähti.

mietin kans tota dysfasian mahollisuutta kun kirjaimet vaihtaa paikkaa ja epäilisin kans tota hahmottamishäiriöö. Mun pikkuveljellä oli aika paha ja alotti koulussa aikoinaan pienluokalla. Loistavasti on pärjänny ja onki nyt yläasteella.

 

[lto]

Ei kannata huolestua vaan tukea poikaa monilla keinoin. Ja hyvä on, että on seurannassa. Monasti ryhmässä tapaa tälläista sanahakusuutta, että sanat ei aina tahdo löytyä. Kotona voi pelailla eri pelejä jotka harjoittavat myös muistia. Muisti ja sananselityspelit ovat hyviä. Voit myös laittaa esim. neljä kuvaa jonoon (koira, kissa, pallo, vene). Käännä kuvat nurinpäin ja poika yrittää muistaa oikean järjestyksen.

Sitten noista pitkien ohjeiden muistamisesta. Monasti joudumme ns. pilkkomaan ohjeita ja joskus yksi selkeä "asia kerrallaan" ohje on paras.

Valtava voimavara kaikessa oppimisessa on jos lapsella vahvuuksia kuten liikunnallisuus, positiivinen elämänasenne ja ryhmässä parjäämisen taito.

Uskon, että kaikki menee ihan hyvin. Pojalla vielä oitkä aika kypsyä ennen koulu alkua. Suurin kehitys tapahtuu vielä kesän aikana. Nyt on lupa olla vielä pieni ja nauttia päiväkotiajasta!!

 

[chrissy]

diagnoosin saaminen voi olla helpotuskin ( jos sellasen saa ) niin tietää mistä se johtuu ja saa tarvittavaa tukee asiaan.

rohkeasti vaan vaadit/ pyydät päästä lastenneurolle tarvittaviin tutkimuksiin.

 

[endie]

Minkä ikäisenä poikasi alkoi puhumaan?

ihan "normaali-iässä" , en muista sen tarkemmin . On aina "läpäissyt" kaikki neuvolat yms ilman mitään erityishuomautuksia. Viimeksi oli 5v neuvola ja siellä terkka sanoi että ei olisi huolissaan vääristä taivutuksista tms.
Mä vaan aina niin panikoidun, kun tulee jotain "huomauttamista" omasta muksusta. Ja sit kun itte olen aina ollut taas kielellisesti lahjakas, niin on kai jotenkin vaikeeta "hyväksyä" tai ymmärtää että oma lapsi ei olekaan ( ymmärtääköhän kukaan ..) .

 

[jontsulii]

meillä 5 vuotias kääntelee sanoja samalla tavalla kun ap:lläkin,myös aamupala on usein iltapala,peruna voi olla vaikka tomaatti,jos sanoo että mene eteisee saattaa kysyä missä se on.

En osaa sanoa mitään mikä voisi olla koska minullakin on vasta ensi viikolla keskustelu tarhassa ekaa kertaa relton? kanssa,puheopettajallekkin pitää kuulema soittaa,kettutestissä esim mato saattoi olla matto ym viime vuonna r-kirjaimen on kyllä osannut jo parisen vuotta sanoa.

Mä en ole osannut pitää poikaani mitenkään että siinä olisi jotain "vikaa" oon pitänyt sitä vaan vähän hassuna ja vähän myöhemmin oppivana kuin veljensä,mutta onhan siinä tietysti se jos tulee oppimisvaikeuksia tai kiusausta,muuten minua ei kyllä haittaa yhtään.

 

[Gekkolisko]

Kuulostaa ihan meidän pojalta. Meillä poika siis jo kolmosella koulussa, mut eskarissa ilmeni samoja asioita. Koulukypsyystesteissä meni läpi nippa nappa, mutta yhteinen päätös ( LTO:n, Kelton ja vanhempien) oli, että poika aloittaa koulun normaalisti, mutta tuetusti. Siis ihan normiluokalla, mutta saa apua erityisopelta ja tukiopetusta tarpeen mukaan.

Hyvin se koulutiekin sitten lähti menemään, vaikka vaikeuksia olikin etenkin äidinkielessä, ja on edelleen. Oppi aika hitaasti lukemaan, ja kirjoittaminen tuotti vaikeuksia ekan ja tokan luokan. Samoin läksyt. Eikä kiinnostustakaan ollut, kun koki asiat vaikeina, siis nimenomaan äidinkielen kohdalla. Matikka luisti, ja siitä tykkäs.

Nyt on alkanut sujumaan paremmin. Kirjoitus on parantunut, ja kiinnostuskin lisääntynyt. Lukihäiriö on todettu, ja käyttöön otettiin kolmannen luokan alkaessa eheytetty opetussuunnitelma, eli poika tekee hieman helpompia kirjoja tietyissä aineissa kuin muut, mutta samaa asiaa samassa tahdissa kuitenkin. Tämä on nyt syksyn aikana koettu varsin hyväksi asiaksi, on kiinnostus lisääntynyt huomattavasti, kun saa omaa tasoaan vastaavia tehtäviä, ja tukea opiskeluun juurikin tukiopetuksen kautta, ja kerran viikossa erityisope opettaa vielä kaksoiskonsonatteja ja -vokaaleita pojalle ja parille luokkkaverilleen.

Tyhmänä en poikaa pidä, en ollenkaan. Hän vain sattuu oppimaan hitaammin asioita tällä äidinkielen alueella kuin muut, ja pärjää sitten paremmin muissa asioissa, kuten kuvataiteissa, käsitöissä, liikunnassa jne. Ja siinä matikassa. Ja pikkuhiljaa alkaa se äidinkielikin luistamaan.

 

[EJK]

Minkä ikäisenä poikasi alkoi puhumaan?

ihan "normaali-iässä" , en muista sen tarkemmin . On aina "läpäissyt" kaikki neuvolat yms ilman mitään erityishuomautuksia. Viimeksi oli 5v neuvola ja siellä terkka sanoi että ei olisi huolissaan vääristä taivutuksista tms.
Mä vaan aina niin panikoidun, kun tulee jotain "huomauttamista" omasta muksusta. Ja sit kun itte olen aina ollut taas kielellisesti lahjakas, niin on kai jotenkin vaikeeta "hyväksyä" tai ymmärtää että oma lapsi ei olekaan ( ymmärtääköhän kukaan ..) .

Valitettavasti omalla kokemuksellani voin vain todeta, että neuvolan testit kyllä läpäisee aika herkästikin. On niin paljon enemmän kiinnitetty moniin asioihin enemmän huomiota, että sitten ne "jotenkutenläpäisijät" läpäisee mielestäni liian heppoisesti, vaikka oikeasti tarvitsisivat systemaattisempaa seurantaa ja tukea. Mutta se vaan johtuu siitä, että kysyntä ei vastaa tarjontaa edes terapia ja kuntoutuspuolella. Apua saa, kun uskalta ja osaa pyytää.

En tarkoita, että teillä olisi ollut näin, mutta kunhan kommentoin vain muuten kertoakseni asiasta oman mielipiteeni

Mutta nyt ehdottomasti olet yhteydessä neuvolaan, pyydät päästä puheterapia-arvioon ja sitä kautta lähdet purkamaan huoltasi =)

Sama eskarilaispoika se sinun poikasi edelleen on, vaikka apua hänelle haetkin

 

[Sibuli]

Kyllä lapsi varmasti oppii, voi olla vain muita hitaampi. Hänellä on varmasti muita vahvuuksia, ja äitinä voit rakentaa hänelle hyvää itsetuntoa painottamalla niitä. Älä stressaa, vaan anna lapsen harjaantua rauhassa. Testit ja mahd. diagnoosi olisivat siinä mielessä hyvä juttu, että poika saisi oikeanlaista treeniä ja sinä tietäisit mistä on kysymys!

 

[Paatunut Parahdus]

En näe, että meidän keskimmäinen olisi tyhmä, vaikka on jäljessä kielellisessä kehityksessä. Ajatuksia riittää, sanoja ei aina. Mietin juuri tuossa miehen kanssa, että tilanne on kehittynyt huimasti tänä vuonna. Hänellä ei ole koskaan ollut sellaista kyselyikää kuin esimerkiksi esikolla tai nuorimmalla. Eikä sanaleikkejä. Ei osaa vieläkään r-kirjainta, sekoittaa käsitteitä aamu/ilta, aamupala/iltapala. Ei osaa taivuttaa aina sanoja oikein. D-kirjaimen ja K-kirjaimen oppimisessa meni aika kauan ja sitä tarkkailtiin neuvolassa. Hänelle pitää juuri sanoa monta kertaa asioista. Esimerkiksi päälle pukemisessa menee kauan. Täytyy aina välillä muistuttaa vaate kerrallaan mitä puetaan, koska unohtaa vaatekertaimia. Sen sijaan on vahva toisilla alueilla, kuten muotojen hahmottamisessa.

Itselleni kirjoittaminen on aina vaikeaa. Ajatukset eivät tule paperille, kuten olen tarkoittanut. Lauserakenteet ovat aina vähän vinksallaan ja sekoitan kirjaimia tai jätän niitä pois. Tätä on perheessä. Siskonlapsista vain yksi, se joka on käynyt puheterapeutilla, osaa sanoa kaikki kirjaimet. Mutta hän oli se, jolta puuttui mm. k-kirjain, s-kirjain, r-kirjain ja d-kirjain puheesta eskari-iässä. Vaikka osasi sanoa tavu-tavulta sanan perässä, suusta se ei tullut kokonaisena "oikein". Se on ihan neurologista. Olemmeko me jotenkin vajaavaisia moisine vikoinemme? Tai tyhmiä? :/ Kyllähän minäkin pärjään elämässä. Joskus sorrun jopa ajattelemaan asioita.

Ketään lapsista ei ole kiusattu koulussa virheellisistä kirjaimista. Siskon esikko kieltäytyi käyttämästä oppimaansa r-kirjainta, koska se ei tuntunut hänen omaltaan. Niinpä käyttää vieläkin kurkkuärrää, ylpeänä. Minusta se on oikeasti aika poika :heart: On aina ollut. Ei ole tarvinnut koskaan todistaa mitään kenellekään. Hän on ollut juuri sellainen kuin on halunnut.

Jos tilannetta seurataan, niin sehän on hyvä. Silloin näissä asioissa voidaan tukea jo nopeammin. Itseäni hieman harmittaa, että odottelin näin pitkään ja jahkailin. Vuosia ollaan seurattu, mutta puheterapia olisi kai pitänyt aloittaa aiemmin. Ja minäkin olen harmitellut sitä, purnannut mussuille, kuinka harmittaa. Harmi ja huoli ovat ihan inhimillisiä tunteita. :hug:

 

[endie]

Kuulostaa ihan meidän pojalta. Meillä poika siis jo kolmosella koulussa, mut eskarissa ilmeni samoja asioita. Koulukypsyystesteissä meni läpi nippa nappa, mutta yhteinen päätös ( LTO:n, Kelton ja vanhempien) oli, että poika aloittaa koulun normaalisti, mutta tuetusti. Siis ihan normiluokalla, mutta saa apua erityisopelta ja tukiopetusta tarpeen mukaan.

Hyvin se koulutiekin sitten lähti menemään, vaikka vaikeuksia olikin etenkin äidinkielessä, ja on edelleen. Oppi aika hitaasti lukemaan, ja kirjoittaminen tuotti vaikeuksia ekan ja tokan luokan. Samoin läksyt. Eikä kiinnostustakaan ollut, kun koki asiat vaikeina, siis nimenomaan äidinkielen kohdalla. Matikka luisti, ja siitä tykkäs.

Nyt on alkanut sujumaan paremmin. Kirjoitus on parantunut, ja kiinnostuskin lisääntynyt. Lukihäiriö on todettu, ja käyttöön otettiin kolmannen luokan alkaessa eheytetty opetussuunnitelma, eli poika tekee hieman helpompia kirjoja tietyissä aineissa kuin muut, mutta samaa asiaa samassa tahdissa kuitenkin. Tämä on nyt syksyn aikana koettu varsin hyväksi asiaksi, on kiinnostus lisääntynyt huomattavasti, kun saa omaa tasoaan vastaavia tehtäviä, ja tukea opiskeluun juurikin tukiopetuksen kautta, ja kerran viikossa erityisope opettaa vielä kaksoiskonsonatteja ja -vokaaleita pojalle ja parille luokkkaverilleen.

Tyhmänä en poikaa pidä, en ollenkaan. Hän vain sattuu oppimaan hitaammin asioita tällä äidinkielen alueella kuin muut, ja pärjää sitten paremmin muissa asioissa, kuten kuvataiteissa, käsitöissä, liikunnassa jne. Ja siinä matikassa. Ja pikkuhiljaa alkaa se äidinkielikin luistamaan.

voi kun kiva kuulla että kaikki on sujunut ok.
Meillä myös poika matikasta tykkää ja on aika näppärä siinä - siitä on LTO:kin sanonut et pärjää sellasis tehtävissä todella hyvin.

Vielä lisään, että poika tunnistaa kaikki kirjaimet helposti ja nyt on myös alkanut itse miettiä, millä kirjaimella alkaa mikäkin sana. Esim toistaa sanaa "pallo" ja sitten toteaa että Peellähän se alkaa .

 

[Luki Häiriö]

En näe, että meidän keskimmäinen olisi tyhmä, vaikka on jäljessä kielellisessä kehityksessä. Ajatuksia riittää, sanoja ei aina. Mietin juuri tuossa miehen kanssa, että tilanne on kehittynyt huimasti tänä vuonna. Hänellä ei ole koskaan ollut sellaista kyselyikää kuin esimerkiksi esikolla tai nuorimmalla. Eikä sanaleikkejä. Ei osaa vieläkään r-kirjainta, sekoittaa käsitteitä aamu/ilta, aamupala/iltapala. Ei osaa taivuttaa aina sanoja oikein. D-kirjaimen ja K-kirjaimen oppimisessa meni aika kauan ja sitä tarkkailtiin neuvolassa. Hänelle pitää juuri sanoa monta kertaa asioista. Esimerkiksi päälle pukemisessa menee kauan. Täytyy aina välillä muistuttaa vaate kerrallaan mitä puetaan, koska unohtaa vaatekertaimia. Sen sijaan on vahva toisilla alueilla, kuten muotojen hahmottamisessa.

Itselleni kirjoittaminen on aina vaikeaa. Ajatukset eivät tule paperille, kuten olen tarkoittanut. Lauserakenteet ovat aina vähän vinksallaan ja sekoitan kirjaimia tai jätän niitä pois. Tätä on perheessä. Siskonlapsista vain yksi, se joka on käynyt puheterapeutilla, osaa sanoa kaikki kirjaimet. Mutta hän oli se, jolta puuttui mm. k-kirjain, s-kirjain, r-kirjain ja d-kirjain puheesta eskari-iässä. Vaikka osasi sanoa tavu-tavulta sanan perässä, suusta se ei tullut kokonaisena "oikein". Se on ihan neurologista. Olemmeko me jotenkin vajaavaisia moisine vikoinemme? Tai tyhmiä? :/ Kyllähän minäkin pärjään elämässä. Joskus sorrun jopa ajattelemaan asioita.

Ketään lapsista ei ole kiusattu koulussa virheellisistä kirjaimista. Siskon esikko kieltäytyi käyttämästä oppimaansa r-kirjainta, koska se ei tuntunut hänen omaltaan. Niinpä käyttää vieläkin kurkkuärrää, ylpeänä. Minusta se on oikeasti aika poika :heart: On aina ollut. Ei ole tarvinnut koskaan todistaa mitään kenellekään. Hän on ollut juuri sellainen kuin on halunnut.

Jos tilannetta seurataan, niin sehän on hyvä. Silloin näissä asioissa voidaan tukea jo nopeammin. Itseäni hieman harmittaa, että odottelin näin pitkään ja jahkailin. Vuosia ollaan seurattu, mutta puheterapia olisi kai pitänyt aloittaa aiemmin. Ja minäkin olen harmitellut sitä, purnannut mussuille, kuinka harmittaa. Harmi ja huoli ovat ihan inhimillisiä tunteita. :hug:

Ei sun kirjoituksesta muuten huomaa yhtään minkäänlaista häiriötä!

Moneen kertaan on todettu, ettei luki- yms. hahmotushäiriöillä ole älykkyyden kanssa tekemistä, vaikka ne elämää vaikeuttavatkin.