aikuinen ihminen kylläkin, mutta kuitenkin se on mun lapsi. on niin raskasta seurata vierestä niitä tunteita mitä hän nyt läpi käy, kun paras ystävä teki juhannuksena itsemurhan.
voi kun sitä vois ottaa itselleen kannettavaksi tuon lapsen tuskan
- Viestiketjun aloittaja isoäiti mölykylästä
- Ensimmäinen viesti
V
vieras
Vieras
Olen itse elänyt saman surun ja tuskan kanssa. Oma paras ystäväni lähti oman käden kautta viisi vuotta sitten. Välillä ikävä helpottaa ja välillä tuntuu etten saa henkeä. Ole läsnä lapsellesi, älä jätä yksin surun kanssa, älä myöskään hössötä ja surkuttele. Anna tilaa, aikaa, rakkautta.
M
miesmiesmies
Vieras
minä kun olen kirjaimellisesti kantanut lapseni äidin tuskaa useamman vuoden. olen ollut siis ns.likakaivona. silti olen kuulema paska jätkä.
miksi äideille ei ole pakkohoitoa?
miksi äideille ei ole pakkohoitoa?
pelottavinta on se viha mitä poika välillä tuntee teon tehnyttä ystäväänsä kohtaan. sanoo välillä, että jos pystyisi niin antaisi kunnon selkäsaunan tälle ystävälle kun meni tuollaisen teon tekemään. kai tässä tapauksessa on tuo vihakin sitten ihan luonnollinen reaktio.
B
Blondi
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja miesmiesmies:
sisko yritti kolme kertaa itsemurhaa, ja lääkäri olis vielä senkin jälkeen laskenut vain kotiin siskon joka oli ihan sekaisin. sisko vaan karkasi terveyskeskuksesta sitten vasta lääkäri arveli et pakkohoitoon. ei suomessa ihan hepposin perustein pakkohoitoon laiteta, kun ei oikeesti sitä tarvitseviakaan sinne passiteta
K
kaisa
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja isoäiti mölykylästä:
Itseasiassa se on hyvä että raivoaa.. anna raivota, anna itkeä, anna puhua. Kaikki mitä saa purettua pois sisimästään on eteenpäin.. Kaikki tunteet on sallittuja.. ja oikeasti tuo on niin hyvä että raivoaa!! Paljon parempi kuin se ettei puhusi mitään tai käpertyisi!
T
täh
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja isoäiti mölykylästä:
mitä pelottavaa tuossa on? Todellakin ihan luonnollista!
