Voi että tunnen olevani huono äiti

[voi paska]

meillä on todella vilkas ja temperamenttinen 1-luokkalainen. Hän on kiusannut pienempiä ja isompia koko päivän. Multa paloi äsken pinna, tönäisin lasta, hän kaatui ja löi päänsä lattiaan. En todellaan olen pahoinpitelevä äiti, yleensä jaksan lasten mekastusta, mutta nyt kuppi meni nurin. Nyt on on niin paha olla, ahdistaa ihan helvetisti. Lapsella ei hätää, ei vakavampaa sattunut, mutta itsellä ihan hirveet syyllisyydentunteet.

Onko muilla palanut pinna ja miten siitä selviää, en halua olla mikää ruumiillisia kurituskeinoja käyttävä äiti!?

 

[-]

älä nyt oo itelles liian ankara, sattuuhan noita vaikka voin uskoa että morkkis on iso

 

[vieras]

Mun pinna palaa siten, että karjun sit lapsille, ja aina se harmittaa kans, mutta eiköhän lapsista tule kuitenkin ihan täyspäisiä kun ei tavaksi ota.

 

[Selityksiä, selityksiä..]

Tuollaisista pienistä vahinkotönäisyistä on moni kuollut.. Kyllä mun mielestä apu ois äidille paikallaan!

 

[ap]

Mun pinna palaa siten, että karjun sit lapsille, ja aina se harmittaa kans, mutta eiköhän lapsista tule kuitenkin ihan täyspäisiä kun ei tavaksi ota.

Ruumiiseen kajoaminen vaan on niin väärin, en ole väkivaltainen, siksi olenkin nyt ihan sokissa. Ko lapsen kanssa on ollut vaikeaa, opettajakin on joutunut taistelemaan lapsen kanssa. Silti en voi hyväksyä käsiksi käymistä mitenkään.

 

[ap]

Tuollaisista pienistä vahinkotönäisyistä on moni kuollut.. Kyllä mun mielestä apu ois äidille paikallaan!

Niimpä.

 

[vieras]

Mulle on jäänyt kirkkaasti mieleen, kuinka äitini kerran (ja vain sen yhden kerran) läimäytti minua poskelle, kun hänellä meni hermot minuun. Olin silloin 6-vuotias, nyt jo siis aikuinen. Ei unohdu tuollainen.

 

[just just]

Tuollaisista pienistä vahinkotönäisyistä on moni kuollut.. Kyllä mun mielestä apu ois äidille paikallaan!

On on juu. ja on lapsia kuollut niinkin että ovat olleet äitinsä sylissä...

 

[Täälläkin huono äiti]

Mä tuossa juuri muutama päivä sitten hikeennyin meidän uhmaikäiseen tyttöön niin että tukistin ja kamala morkkis on. Jatkossa koitan varmaa vaan poistua tilanteesta ennen kuin pääsee näin kärjistymään, vaikka lukkojen taakse vessaan jos ei muu auta.

 

[-]

Lapsellesi ei ehkä sattunut fyysisesti vakavaa, mutta henkisesti tuo on hänelle varmaan iso asia.

 

[ap]

Mulle on jäänyt kirkkaasti mieleen, kuinka äitini kerran (ja vain sen yhden kerran) läimäytti minua poskelle, kun hänellä meni hermot minuun. Olin silloin 6-vuotias, nyt jo siis aikuinen. Ei unohdu tuollainen.

joo, näinhän se on. Ehkä tämä opettaa minulle jotain.

 

[ppp]

Tuollaisista pienistä vahinkotönäisyistä on moni kuollut.. Kyllä mun mielestä apu ois äidille paikallaan!

On on juu. ja on lapsia kuollut niinkin että ovat olleet äitinsä sylissä...

Tuskin ovat silloin lasta tarkoituksella satuttaneet...