Voi että säälittää tyttöni puolesta ;(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Muutimme viime kesänä uudelle paikkakunnalle ja alku oli hankala. Kaverit jäi, koti vaihtui ja samaan aikaan alkoi koulu.
Sopeutumista kesti pari kuukautta ja tyttö sai naapurin tytöstä oikein sydänystävän - onneksi sillä asumme taajaman ulkopuolella, jossa kavereita ei juuri ole.
Nyt naapurit ovat laittaneet talonsa myyntiin ja aikovat muuttaa toiselle puolelle Suomea kesän aikana.
Lapsemme on ottanut tämän hyvin raskaasti jo nyt, ei ole juurikaan päiviä, etteikö hän asiaa itkisi.
Surettaa niin pienen puolesta - taas koetellaan ;(
 
Voi toista. :hug: Eiköhän se siitä, ja koita tähdentää ettei ystävyyden tarvitse loppua vaikka välimatka kasvaakin. Kirjeenvaihtoa ja tapaamisia harvakseltaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Muutimme viime kesänä uudelle paikkakunnalle ja alku oli hankala. Kaverit jäi, koti vaihtui ja samaan aikaan alkoi koulu.
Sopeutumista kesti pari kuukautta ja tyttö sai naapurin tytöstä oikein sydänystävän - onneksi sillä asumme taajaman ulkopuolella, jossa kavereita ei juuri ole.
Nyt naapurit ovat laittaneet talonsa myyntiin ja aikovat muuttaa toiselle puolelle Suomea kesän aikana.
Lapsemme on ottanut tämän hyvin raskaasti jo nyt, ei ole juurikaan päiviä, etteikö hän asiaa itkisi.
Surettaa niin pienen puolesta - taas koetellaan ;(


Tarjoa tytölle banaani

 
Alkuperäinen kirjoittaja Faarao:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Muutimme viime kesänä uudelle paikkakunnalle ja alku oli hankala. Kaverit jäi, koti vaihtui ja samaan aikaan alkoi koulu.
Sopeutumista kesti pari kuukautta ja tyttö sai naapurin tytöstä oikein sydänystävän - onneksi sillä asumme taajaman ulkopuolella, jossa kavereita ei juuri ole.
Nyt naapurit ovat laittaneet talonsa myyntiin ja aikovat muuttaa toiselle puolelle Suomea kesän aikana.
Lapsemme on ottanut tämän hyvin raskaasti jo nyt, ei ole juurikaan päiviä, etteikö hän asiaa itkisi.
Surettaa niin pienen puolesta - taas koetellaan ;(


Tarjoa tytölle banaani

voi vittu...turpakiinni saatana.
 
No ei me nyt missään ihan landella asuta kuitenkaan, naapureita on, muttei ketään oikein kaveriehdokasta. ja mitä sitten vaikka asuisimme helsingin keskustassa; kyllä sydänystävän menettäminen aina riipaisee!
Tytöt ovat 1 ja 2 luokalla. Ja enpä tiedä niistä tapaamisista, muuttavat 700km päähän!
Puhelin tietysti on ja sitten mietimme webbikameraa, niin ainakin ero varmasti olisi helpompaa.
 
Kurja juttu. Kyllä ystävän menetys kirpaisee.

Kesään on vielä aikaa, joten koitahan tsempata tyttösi paremmalle mielialalle. Ei ole pienen lapsen terveellistä märehtiä asioita pitkään, masentuu vielä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
No ei me nyt missään ihan landella asuta kuitenkaan, naapureita on, muttei ketään oikein kaveriehdokasta. ja mitä sitten vaikka asuisimme helsingin keskustassa; kyllä sydänystävän menettäminen aina riipaisee!
Tytöt ovat 1 ja 2 luokalla. Ja enpä tiedä niistä tapaamisista, muuttavat 700km päähän!
Puhelin tietysti on ja sitten mietimme webbikameraa, niin ainakin ero varmasti olisi helpompaa.

Hyvä suunnitelma! Kamera siis. Onneksi on netti =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Eikö luokalta tai koulusta ole löytynyt kavereita?Onko siellä mitään kerhoja johon voisi mennä?Kokki-,liikunta- tms kerhoja?

No koulusta on pari kaveria tullut läheisemmäksi, yksi niistä ollut meillä jo leikkimässäkin, joten ei lapsi ihan ilman kavereita jää.
En silti usko, että lapsi ohittaa tämän menetyksen "olan kohautuksella" Vaikeeta tulee olemaan ;(
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
voi itku! Kyllä on pieni ihminen saanut kokea kovia! Toivotaan et saa muita kavereita ja voi pitää puhelimella ja kirjeillä yhteyttä ystäväänsä! Voimia!

Muakin ihan itkettää tää tilanne ;(
En ole tosin sitä lapselle näyttänyt...
 
No joo.. Mun kaveri muutti 150 km päähän, kun mä olin 6v. ja kaveri 4v. Edelleen ystäviä ja lapsena oltiin paljon tekemisissä, toki vanhempien ansiosts, mutta kuitenkin. Eikä meidän vanhemmat muuten olis ollut tekemisissä, kun kaveri naapurista muutti.. Ainoastaan meidän lasten tahdosta. Nyt ikää 20-30v- välillä..
 
Onneks lapset on ihmeen sopeutuvaisia. Mutta on hyvä kuunnella ja tukea lasta luopumisen tuskassa. Voisko tytön kanssa käydä ostelee mieluisia kirjepapereita vaikka Tiimarista? Vaikkei niitä kirjeitä tulis läheteltyykään monta, niin se kivojen papereiden ja tarrojen hypistely voi helpottaa eroa, kun aattelee, et pääsee käyttää niitä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
No joo.. Mun kaveri muutti 150 km päähän, kun mä olin 6v. ja kaveri 4v. Edelleen ystäviä ja lapsena oltiin paljon tekemisissä, toki vanhempien ansiosts, mutta kuitenkin. Eikä meidän vanhemmat muuten olis ollut tekemisissä, kun kaveri naapurista muutti.. Ainoastaan meidän lasten tahdosta. Nyt ikää 20-30v- välillä..

150km on vähän eri asia kuin 700km...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
No joo.. Mun kaveri muutti 150 km päähän, kun mä olin 6v. ja kaveri 4v. Edelleen ystäviä ja lapsena oltiin paljon tekemisissä, toki vanhempien ansiosts, mutta kuitenkin. Eikä meidän vanhemmat muuten olis ollut tekemisissä, kun kaveri naapurista muutti.. Ainoastaan meidän lasten tahdosta. Nyt ikää 20-30v- välillä..

150km on vähän eri asia kuin 700km...

No en tiedä. Kyllähän tossakin tarvittiin vanhempien aktiivisuutta, kun oli kyse noinkin piensitä lapsista alkuun siis.. Tapaamisia, kirjeitä ym..
 

Yhteistyössä