Voi että mulla lähtee järki ton miekkosen kanssa...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pirttihirmu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

pirttihirmu

Vieras
Siis oman aviomieheni kanssa. Meillä on nyt syystä tai toisesta koko ajan nokat vastakkain. Ja vaikka aina ollaan oltu "räiskyvä" pariskunta (lue minä räiskyn ; ) ) Niin nyt välillä tuntuu ylivoimaiselta.
En tiiä , varmaan johtuu siittäkin suurimmaksi osaksi että nyt kesällä on syntynyt pikkukakkonen ja eskoinenkin on vielä pieni 1v8kk.

Siis tänä iltana (ja monena muunakin päivänä ) kädenvääntö saatiin aikaiseksi kun mies on alkanut harrastamaan liikuntaa ja haluaa käydä joka päivä pyöräilemässä/lenkillä, ja minä en ole moneen kuukauteen päässyt minnekkään yksin ..No minä sitten siinä tuumasin hälle et munkin täytyy päästä pyöräileen tai johonkin yksin, et ei pää rupee hajoamaan, kun näitä lapsosia kotona hoitelen ja mies käy töissä. Mies lähtee yleensä silloin kun esikoinen menee joko päikkäreill tai yöunille.. No minä siinä tuumasin et joka toinen ilta on mun ilta ja joka toinen hänen..
No hän siihen et ei hälle riitä et on päästävä joka ilta, et eikö hän oo sanonut että pääsen sitten kun imetys loppuu y,s. et sit pääsen taas kulkemaan (kun olen jo pitkään tuumaillut ett pakko ois itselläkin päästä jonnekkin välillä)
No voitte vaan arvat mähän nousin kuin limpputaikia, et luuleeko tosiaan et ootan tyyliin jos vuodenkin imetän et sit vasta alan käymään jumpalla yms. et ei kuule onnistu..ja tuli saata ja peetä, ja paljon!
Tuntuu että hän jotenkin tuudittautunut et minä nyt omistaudun vain vauvalle/lapsille, ja en tarvii muuta...
No tietty sanoi et lähehä kalppimaan, et en nyt jaksa nähdä enkä kuulla häntä, kun käden vääntö asiasta alkoi..

No hetken päästä hän tulee takaisin, et täytyy sovitella nen meidänmenot silleen että molemmat pääsee..Et käyppäs sit siinä 40min siellä jumpassa niinkuin hänkin (Tietää ettei se ole mitenkään mahdollista)

Toinen esimerkki on et kun olen esikoiselle syöttämässä iltapuuroa ja vauva alkaa itkeen ja pyydän häntä hyssyttelemään, niin sen kyllä tekee ja on vauvan kanssa, mutta kun sanon että käytkö vaihtaan vauvalle vaipan valmiiksi ja laittaan yökkärin et päästään sit suoraan syömään, niinei voi käydä..
Ja kerrottakoon että kyseessä on hyvä mies ja huolehtii ja hoitaa lapsia, sekä kotia oman osansa kutakuinkin. Ei juo /kuljeksi muutoin yksikseen kylilläja on siis ihan maailman paras aviomies...mutta siis joskun tuntuu että on oikee PUTKIAIVO et eikö ollenkaan osaa ajatelle muita kuin itteensä...
 
sit mä oon vähän miehen kannalla, harrastakaa yhtä paljon aikaa vieviä. Mene sinäkin lenkille vaikkei mieluisin olekaan, mut tyhjää parempi. Myöhemmin kun hoito on helpompaa niin pidempiä aikoja poissa .--> jumppaan jne =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
sit mä oon vähän miehen kannalla, harrastakaa yhtä paljon aikaa vieviä. Mene sinäkin lenkille vaikkei mieluisin olekaan, mut tyhjää parempi. Myöhemmin kun hoito on helpompaa niin pidempiä aikoja poissa .--> jumppaan jne =)

Niin onhan se tietty niinkin..mutta en minä jaksa juosta : ( mulla on niin huono kunto kun jouduin loppuraskauden 28-> oleen vuodelevossa...ja päivittäin käydään kyllä kävelyllä lasten kanssa..

Enkä minä edes tarviis jokotaoista päivää, vaan esim 2 iltaa riittäis jos pääsis vaikka jumpalla käymään

No mut pointti oli tosiaankin se et mikä niissä miehissä on kun ainakin meillä hän selkeesti ajattelee et kun mulla on tissi niin en voi mennä minnekkään..tuntuu että hällä on kauhean vaikeaa jäädä vauvan kanssa ilman minua tai antaa pullosta maitoa..ehkä siksi kun esikoinen ei suostunut ottamaan pulloa ollenkaan, kun emme häntä tajunneet totuttaa pullolle, mut tän uuden tulokkaan kanssa kun olemme muutaman kerran kokeilleet, on hän ottanut pullonkin.
 
Ne on ne putkiaivot ;)

Kokeile niin että kävelet ensin yhden katuvalovälin (tai vaik 50 askelta) sit juodet puolet siitä, kävelet ap määrän ja taas juokset puolet siitä. Seuraavalla viikolla/parin vkon päästä kävelet ja juokset puolet ja puolet jne juoksun määrää lisäten. Tai aluksi hölkän.

Tuntuu että kuolema tulee mutta kunto se vaan kohoaa. Siis jos oikeasti ei tule sydänoireita tms, eli omaa tilaa kuunnellen.

Olen itse tehnyt tuota samaa, tosi myöhään illalla ettei kukaan katso kun puuskutan :ashamed: ja voin sanoa että toimii :D
 
Ehkä sun mies ei luota omiin kykyihinsä selvitä kahden lapsen kanssa sillä välin kun olet poissa. Meillä alussa oli vähän sama juttu, mutta kun ensimmäisen kerran olin ollut jumpalla (yhteensä siinä meni vajaa 2h), mies huomasi selviävänsä hyvin. Siitä lähtien meillä on urheiluvuorot jaettu tasan, eli kumpikin pääsee 3 krt viikossa menoihinsa.

Ehkä voisit tosiaan alkuun käydä vaikka sauvakävelyllä, reippaalla kävelylenkillä, pyöräilemässä tms. ja antaa miehen harjoitella lasten kanssa olemista. Entä onko teillä päin kuntokeskusta, jossa olisi lapsiparkki? Ainakin isomman lapsen voisi sinne ottaa mukaan junmpan ajaksi, jolloin miehellä olisi vastuullaan vain yksi lapsi kerrallaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ehkä sun mies ei luota omiin kykyihinsä selvitä kahden lapsen kanssa sillä välin kun olet poissa. Meillä alussa oli vähän sama juttu, mutta kun ensimmäisen kerran olin ollut jumpalla (yhteensä siinä meni vajaa 2h), mies huomasi selviävänsä hyvin. Siitä lähtien meillä on urheiluvuorot jaettu tasan, eli kumpikin pääsee 3 krt viikossa menoihinsa.

Ehkä voisit tosiaan alkuun käydä vaikka sauvakävelyllä, reippaalla kävelylenkillä, pyöräilemässä tms. ja antaa miehen harjoitella lasten kanssa olemista. Entä onko teillä päin kuntokeskusta, jossa olisi lapsiparkki? Ainakin isomman lapsen voisi sinne ottaa mukaan junmpan ajaksi, jolloin miehellä olisi vastuullaan vain yksi lapsi kerrallaan.

Varmaan siittä juuri on kysymys ettei luota omiin kykyihinsä pärjätä..Vaikka esikoisen kanssahan hän olikin jo kaksistaan ja pärjääämisessä ei ollut mitään ongelmia..mut onhan se itsellekkin välillä vähän haastavaa kun on kaksi niinpientä...et ei kai se tietty ihmekkään et häntä "jännittää"
 

Yhteistyössä