V
vieras
Vieras
Eli miehen sisko raskautui vajaa vuosi sitten. Emme ole olleet liiemmin tekemisissä, mutta ajattelin, että raskaus ja tuleva lapsi voisi ikään kuin "yhdistää" meitä, vaikka itselläni ei tuolloin vielä lapsia ollut (nyt olen raskaana).
Aloitin yhteydenpidon hienovaraisesti - onnittelin raskaudesta ja kyselin lasketusta ajasta. Sittemmin kävin kyläilemässä ja pyysin miehen siskoa esimerkiksi leffaseuraksi, ja koska en oikein muusta osannut puhua eikä siskokaan juuri mistään puhunut, intoilin hänen raskaudestaan ja kyselin voinnista yms. Ostelin vauvalle ja koko perheelle muutaman lahjan osoituksena siitä, että olemme mieheni kanssa iloisia heidän perheenlisäyksestään ja että muutoinkin haluamme olla tukena myös tulevaisuudessa.
Näin jälkeenpäin kun ajattelee, tulin kai mielistelleeksi tuota miehen siskoa ja varmasti kävin hermoillekin innokkuuteni vuoksi. Toki sisko pyysi minua myös oma-aloitteisesti kylään, mutta sen suurempaan ystävyyteen tämä raskausajan tekemisissä oleminen ei johtanut.
Nyt kun lapsi on melkein vuoden, harvassa ovat ne kerrat kun olemme heillä käyneet tai kun he ovat käyneet meillä. Järkiinnyin, enkä ole ollut miehen siskoon enää yhteydessä, ymmärrettyäni ettei hän ilmeisesti suuremmin seuraani kaivannut tai itse ottanut minuun yhteyttä.
Surettaa, sillä mielelläni näkisin lasta ja olisin koko perheen kanssa tekemisissä. En kehtaa enää tupata itseäni, vaan odotan että heiltä päin otettaisiin meihin yhteyttä. Mies ja siskonsa eivät ole läheisiä. Hävettää todella paljon, voi että kun voisi palata ajassa taaksepäin.
Aloitin yhteydenpidon hienovaraisesti - onnittelin raskaudesta ja kyselin lasketusta ajasta. Sittemmin kävin kyläilemässä ja pyysin miehen siskoa esimerkiksi leffaseuraksi, ja koska en oikein muusta osannut puhua eikä siskokaan juuri mistään puhunut, intoilin hänen raskaudestaan ja kyselin voinnista yms. Ostelin vauvalle ja koko perheelle muutaman lahjan osoituksena siitä, että olemme mieheni kanssa iloisia heidän perheenlisäyksestään ja että muutoinkin haluamme olla tukena myös tulevaisuudessa.
Näin jälkeenpäin kun ajattelee, tulin kai mielistelleeksi tuota miehen siskoa ja varmasti kävin hermoillekin innokkuuteni vuoksi. Toki sisko pyysi minua myös oma-aloitteisesti kylään, mutta sen suurempaan ystävyyteen tämä raskausajan tekemisissä oleminen ei johtanut.
Nyt kun lapsi on melkein vuoden, harvassa ovat ne kerrat kun olemme heillä käyneet tai kun he ovat käyneet meillä. Järkiinnyin, enkä ole ollut miehen siskoon enää yhteydessä, ymmärrettyäni ettei hän ilmeisesti suuremmin seuraani kaivannut tai itse ottanut minuun yhteyttä.
Surettaa, sillä mielelläni näkisin lasta ja olisin koko perheen kanssa tekemisissä. En kehtaa enää tupata itseäni, vaan odotan että heiltä päin otettaisiin meihin yhteyttä. Mies ja siskonsa eivät ole läheisiä. Hävettää todella paljon, voi että kun voisi palata ajassa taaksepäin.
Mikäköhän pointti siinä olisi, kun nimenomaan halusin purkaa tuntojani enkä jatkaa asian YKSIN vatvomista. Ja tuohon näköjään tullut lipsahdus, sillä raskautumisesta on luonnollisesti vajaa pari vuotta aikaa, muistaakseni aloitin yhteydenpidon keväällä 2008 kuullessani raskaudesta ja "kohtahan" on jo kevät 2010. 
