voi että kun mua huolestuttaa ja säälittääkin meidän 9v poika.

[;(]

se on sellainen pieni kirppu jo kooltaan. luonteeltaan hyvin tyttömäinen, herkkä, vähän onneton perusluonteeltaan. epävarma ja pelokas. jopa kotioloissa. se on tavallaan tuntosarvet kokoajan pystyssä mitä häneltä odotetaan ja et hän on varmasti tarpeeksi kiltti. on kovin miellyttämisehaluinen lapsi. ei juuri näytä negatiivisia tunteita muuta kuin lukittatutumalla omaan maailmaansa....

jopa äitini otti asian jo puheeksi kun poika vaikuttaa niin sulkeutuneelle.

 

[ap]

lisään että poika aina ollut tälläinen. toki taaperona oli avoimempi lapsekkaalla tavalla, mut mitä vanhemmaksi se tulee, sen enemmän sen käytöksestä huolestun.

 

[miirikki]

Voi toista :heart: Eihän vaan kiusata koulussa?

 

[leena]

Onko pojalla kavereita koulussa ja koti ympäristössä?

 

[ap]

Voi toista :heart: Eihän vaan kiusata koulussa?

ei ainakaan mun tietojen mukaan. on ihan pidetty kaveri, tyttöjen keskuudessa. poikien kanssa ei juurikaan kaveeraa, ei osaa olla niiden kanssa koska on itse niin tyttömäinen. sillä oli yks poikakaveri jokin aika sitten ja huomasin et meidän poika oli ihan lukossa sen pojan kans kun maailmat ei kohtaa yhtään. muut pojat haluaa pelaa fudista tmv, meidän poika tahtoo leikkii petshopeilla.

Olen kysellyt koulusta kaikkea ja jutellut openkin kanssa, kaikki näyttäisi olevan ok. ja poika lähtee ihan mielellään kouluun.

 

[áp]

Onko pojalla kavereita koulussa ja koti ympäristössä?

on muutama tyttö. siinä se. poika on vähän kömpelö muiden lasten kanssa ollessa. poikien kanssa ei leiki muuta kuin jotain porukkaleikkejä koulussa välkällä. on niiiiiiin tyttömäinen ettei sillä ole oikein mityään yhteistä poikien kanssa.

 

[leena]

Voi toista :heart: Eihän vaan kiusata koulussa?

ei ainakaan mun tietojen mukaan. on ihan pidetty kaveri, tyttöjen keskuudessa. poikien kanssa ei juurikaan kaveeraa, ei osaa olla niiden kanssa koska on itse niin tyttömäinen. sillä oli yks poikakaveri jokin aika sitten ja huomasin et meidän poika oli ihan lukossa sen pojan kans kun maailmat ei kohtaa yhtään. muut pojat haluaa pelaa fudista tmv, meidän poika tahtoo leikkii petshopeilla.

Olen kysellyt koulusta kaikkea ja jutellut openkin kanssa, kaikki näyttäisi olevan ok. ja poika lähtee ihan mielellään kouluun.

No jos hänen olisi pitänyt syntyä tyttönä en sano pahalla

 

[ap]

Voi toista :heart: Eihän vaan kiusata koulussa?

ei ainakaan mun tietojen mukaan. on ihan pidetty kaveri, tyttöjen keskuudessa. poikien kanssa ei juurikaan kaveeraa, ei osaa olla niiden kanssa koska on itse niin tyttömäinen. sillä oli yks poikakaveri jokin aika sitten ja huomasin et meidän poika oli ihan lukossa sen pojan kans kun maailmat ei kohtaa yhtään. muut pojat haluaa pelaa fudista tmv, meidän poika tahtoo leikkii petshopeilla.

Olen kysellyt koulusta kaikkea ja jutellut openkin kanssa, kaikki näyttäisi olevan ok. ja poika lähtee ihan mielellään kouluun.

No jos hänen olisi pitänyt syntyä tyttönä en sano pahalla

no ihan tosissani olen samaa miettinyt. se ei ole ikinäkoskaan ollut kiinnostunut "poikien jutuista". jo pikkuisena vuoden vanhana se hoivasi nukkeja ja oli kiinnostunut mun meikeistä. enemmän kuin kerran on poika jäänyt kiinni siitä et on meikannut mun meikeillä salaa...

 

[leena]

Voi toista :heart: Eihän vaan kiusata koulussa?

ei ainakaan mun tietojen mukaan. on ihan pidetty kaveri, tyttöjen keskuudessa. poikien kanssa ei juurikaan kaveeraa, ei osaa olla niiden kanssa koska on itse niin tyttömäinen. sillä oli yks poikakaveri jokin aika sitten ja huomasin et meidän poika oli ihan lukossa sen pojan kans kun maailmat ei kohtaa yhtään. muut pojat haluaa pelaa fudista tmv, meidän poika tahtoo leikkii petshopeilla.

Olen kysellyt koulusta kaikkea ja jutellut openkin kanssa, kaikki näyttäisi olevan ok. ja poika lähtee ihan mielellään kouluun.

No jos hänen olisi pitänyt syntyä tyttönä en sano pahalla

no ihan tosissani olen samaa miettinyt. se ei ole ikinäkoskaan ollut kiinnostunut "poikien jutuista". jo pikkuisena vuoden vanhana se hoivasi nukkeja ja oli kiinnostunut mun meikeistä. enemmän kuin kerran on poika jäänyt kiinni siitä et on meikannut mun meikeillä salaa...

No jos hän sitten täysi-ikäisenä menee sukupuolen vaihto leikkaukseen vai miten se nyt nätisti sanotaan. Mut jaksamista sulle ja pojalle

 

[Mrs Shillelagh]

Vaihtaisitko sen mun 2,5-vuotiaaseen sotilaaseen?

 

[minä]

Voi toista :heart: Eihän vaan kiusata koulussa?

ei ainakaan mun tietojen mukaan. on ihan pidetty kaveri, tyttöjen keskuudessa. poikien kanssa ei juurikaan kaveeraa, ei osaa olla niiden kanssa koska on itse niin tyttömäinen. sillä oli yks poikakaveri jokin aika sitten ja huomasin et meidän poika oli ihan lukossa sen pojan kans kun maailmat ei kohtaa yhtään. muut pojat haluaa pelaa fudista tmv, meidän poika tahtoo leikkii petshopeilla.

Olen kysellyt koulusta kaikkea ja jutellut openkin kanssa, kaikki näyttäisi olevan ok. ja poika lähtee ihan mielellään kouluun.

No jos hänen olisi pitänyt syntyä tyttönä en sano pahalla

no ihan tosissani olen samaa miettinyt. se ei ole ikinäkoskaan ollut kiinnostunut "poikien jutuista". jo pikkuisena vuoden vanhana se hoivasi nukkeja ja oli kiinnostunut mun meikeistä. enemmän kuin kerran on poika jäänyt kiinni siitä et on meikannut mun meikeillä salaa...

No tuo äidin meikeillä meikkailu sujuu kyllä ihan ns. poikamaisilta pojiltakin.

Joka tapauksessa ymmärrän huolesi, mutta älä sääli poikaa, vaan tue häntä kaikin mahdollisimman tavoin olemaan oma itsensä. Kerro hänelle päivittäin kuinka rakas ja tärkeä hän on juuri sellaisena kun on. Anna hänen olla kiinnostunut juuri niistä asioista mistä hän pitää. Ehkä tuo miellyttämisen halu on peruja siitä, että olette kotona ehkä (iihan hyvyyttänne) pyrkineet suuntaamaan hänen mielenkiintoaan enemmän poikamaisiin juttuihin ja hän on "oppinut", ettei kelpaa sellaisena kun on? On tärkeää, että lapsi kokee olevansa hyvä ja rakastettu juuri sellaisena kun hän on, eikä sellaisena minä hänen odotetaan olevan.

Vaikuttaa siltä, että jonkin asteinen vahinko lapsen omankuvan muodostamisessa on tullut, mikäli ei uskalla olla oma itsensä. Tässä tilanteessa peli ei tietenkään ole vielä menetetty, mutta nyt keskity kaikin tavoin pönittämään pojan itsetuntoa ja omanarvontuntoa.

 

[piip]

Jotenkin tuntuu, että ehkä parasta, mitä voit itse tehdä, on että asennoidut poikaasi tosi avoimesti. Hänen mielenkiinnon kohteensa ovat hänen, eivät erityisesti tyttöjen tai poikien, vaikka vaikuttavatkin silmiinpistävän tyttömäisiltä. Anna pojallesi paljon positiivista palautetta siitä, millainen hän on, herkkänä ja miellyttämisenhaluisenakin. Anna välillä meikata, jos haluaa.

Vaikutat olevan varsin herkkä poikasi suhteen, joten anna äidin rakkauden laulaa hänelle. Tämä voi olla ohimenevä kausi tai sitten ei. Pääasia ettei itse ala miettimään liikaa yhteiskunnan normien vinkkelistä.

Tsemppiä ja hyvää jatkoa!

 

[ann]

Ystävälläni on poika joka pienemäpä tykkäsi pukeutua hameisiin ja lempiväri oli pitkään vaaleanpunainen. Oli herkkä myös. Meni sitten ohi pojan kasvaessa. Mutta jos poikasi on tuollainen, älä sääli tai häpeä, sillä muuttuu entistäkin sulkeutuneemmaksi ja araksi. Ja lapset hyvin herkästi vaistoaa tuollaiset asiat ja jos pojallasi on vielä tavallista herkemmät tuntosarvet, hän äkkiä kokee ettei kelpaa itsenään. Huolehdi, ettei joudu häpeämään itseänsä. Me nyt vaan ollaan kaikki erilaisia =)

 

[vieras]

on kyllä epätavallinen poika, en tiedä osaisiko itse suhtautua tuollaiseen. Voi kyllä joutua helposti kiusatuksi jos on noin neiti.

 

[m]

on kyllä epätavallinen poika, en tiedä osaisiko itse suhtautua tuollaiseen. Voi kyllä joutua helposti kiusatuksi jos on noin neiti.

No olipa kommentti, sillä ei kaikkien pidäkään mahtua samaan muottiin. Luojan kiitos meitä on täällä monenlaisia!

Ap:lle, on sinun tehtäväsi äitinä tukea lastasi oli hänen mielenkiinnon kohteensa sitten vaikka ns. tyttömäisiä. Pääasia on, että poika tunisi olevansa hyvä sellaisenaan. Ja oli sitten aikuisena hetero tai homo, niin eikö tärkein asia ole, että hän tuntee itsensä arvokkaaksi ihmiseksi (jota luonnollisesti siis onkin) ja on onnellinen omana itsenään?

 

[m]

on kyllä epätavallinen poika, en tiedä osaisiko itse suhtautua tuollaiseen. Voi kyllä joutua helposti kiusatuksi jos on noin neiti.

No olipa kommentti, sillä ei kaikkien pidäkään mahtua samaan muottiin. Luojan kiitos meitä on täällä monenlaisia!

Ap:lle, on sinun tehtäväsi äitinä tukea lastasi oli hänen mielenkiinnon kohteensa sitten vaikka ns. tyttömäisiä. Pääasia on, että poika tunisi olevansa hyvä sellaisenaan. Ja oli sitten aikuisena hetero tai homo, niin eikö tärkein asia ole, että hän tuntee itsensä arvokkaaksi ihmiseksi (jota luonnollisesti siis onkin) ja on onnellinen omana itsenään?

 

[Mama the strange]

Mäkin yrittäisin parhaani mukaan näyttää pojalle, että on hyväksytty omana itsenään. En mitenkään korostaisi hänelle, että hän on "erilainen". Erilaisiahan me kaikki olemme.
Pienen pojan sieluun voi jäädä pahat arvet, jos kokee, että jopa äiti häpeää ja säälii häntä vain sen vuoksi millainen hänen luonteensa sattuu olemaan.
Tue poikasi vahvuuksia ja ihan kannustakkin häntä asioissa, joista hän pitää ja joissa hän on hyvä, vaikka ne olisivat kuinka "tyttömäisiä". Ohjaa hänet vaikka johonkin harrastukseen, joka tukee hänen vahvuuksiaan, näin poika saisi kavereita ja onnistumisen elämyksiä. Ei kaikkien poikien tarvitse olla urheilijoita tai autohulluja. Joku poika voi olla vaikka muusikko tai taiteilija, tanssija tai näyttelijä.

 

[ann]

on kyllä epätavallinen poika, en tiedä osaisiko itse suhtautua tuollaiseen. Voi kyllä joutua helposti kiusatuksi jos on noin neiti.

Ja juuri tämän takia on äärimmäisen tärkeää, että poika tuntee itsensä hyväksytyksi ja on ylpeä itsestään. Ja kokee, että myös läheiset ihmiset ovat hänestä ylpeitä juuri sellaisena kuin hän on. Anna hänelle vahva itsetunto =)

 

[ap]

vastukseni tulee myöhään koska päivällä olin töissä ja piti lähteä koneelta pois.

nyt moni käsitti väärin, en häpeä tai sääli poikaa koska hän on tyttömäinen, vaan säälin koska hän on "onneton"... hiljainen, vetäytyvä. olen ollut _todella_ kannustava häntä kohtaan, puhumme kotona paljon erilaisuudesta ja todellakin kannustan poikaa olemaan juuri sellainen kun on. pointtini ap kirjoituksessani ei ollut pojan tyttömäisyys, se ei ole ns issue vaan hänen hiljaisuutensa, miellyttämisehaluisuutensa ja muut mistä puhuin. tyttömäisyys ym ei ole ns ongelma lainkaan. olen huolissani hänestä muista syistä, säälin häntä koska on niin... hmm... en löysä oikeaa sanaa. mutta siis hän vaikuttaa usein kovin onnettomalle. meidän vanhempien suhtaumisesta en voi uskoa sen johtuvan koska olemme todella rakastavia, suvaitsevaisia ja avoimia ihmisiä. tuo pojan "onnettomuus" vaivaa minua kamalasti.

toisaalta ajattelen että analysoin liikaa, että poika nyt on sellainen kun on, mutta pakosti tulee mieleen että onko kaikki ok, onko hän onnellinen jne.

 

[ap]

uppia vielä jos jollakulla olisi kokemusta tmv "onnettomasta" tai kovin erilaisesta lapsesta.

 

[siis]

miksi säälit? miksi et ole ylpeä erilaisesta lapsestasi?
vai oletko provot?
ja eivät ne lapset edes ole samanlaisia isossa porukassa kuin kotioloissa.

 

[ap]

miksi säälit? miksi et ole ylpeä erilaisesta lapsestasi?
vai oletko provot?
ja eivät ne lapset edes ole samanlaisia isossa porukassa kuin kotioloissa.

ei, nyt ymmärsit väärin. olen äärettömän ylpeä pojastani koska uskaltaa olla oma itsensä. nyt ei ollut puhe pojan erilaisuudesta koska on tyttömäinen, vaan hänen perusluonteestaan. on hiljainen, syrjäänvetäytyvä, arka ja tunnen että kovin miellyttämisehaluinen. ei tyttömäisyytensä vuoksi vaan ihan arkielämässä. jos on pahaa ruokaa, pyytelee tuhast kertaa anteeksi ettei pidä siitä, jos sitä kiukuttaa ja kiukittelee HETKENKIN, saattaa tulla 10min päästä tippa linsissä pyytää anteeksi että oli muka niin kamala minua kohtaa jne. täsä nyt muutamia esimerkkejä. poika myös usein tosi hiljainen, kun kyselen mikä on, hän vastaa että mä vaan on tälläinen, tosi hiljaisella ja pienellä äänellä.

tätä on vaikea selittää ja toisen ihmisen koko persoonaa mahdoton selittää kirjoittamalla.

 

[willy]

Älkää nyt hyvät mamit säälikö ihmisiä heidän erilaisuutensa takia. On suuri rikkaus, että olemme erilaisia. Jos olisin tavallinen, olisin jo hypännyt järveen. Minun on vaikea hyväksyä sitä, että kaikkien pitäisi olla samasta muotista.

 

[ap]

Älkää nyt hyvät mamit säälikö ihmisiä heidän erilaisuutensa takia. On suuri rikkaus, että olemme erilaisia. Jos olisin tavallinen, olisin jo hypännyt järveen. Minun on vaikea hyväksyä sitä, että kaikkien pitäisi olla samasta muotista.

ei ole kyse ettenkö tajuaisi erilaisuutta. puhun pojan vetäytyvyydestä ja "onnettomuudesta"... hän on niin onnettoman oloinen´usein. tuo tyttömäisyys vaan tuli ilmi noissa kirjoituksissa. sori että annoin nyt väärän kuvan.

 

[willy]

miksi säälit? miksi et ole ylpeä erilaisesta lapsestasi?
vai oletko provot?
ja eivät ne lapset edes ole samanlaisia isossa porukassa kuin kotioloissa.

ei, nyt ymmärsit väärin. olen äärettömän ylpeä pojastani koska uskaltaa olla oma itsensä. nyt ei ollut puhe pojan erilaisuudesta koska on tyttömäinen, vaan hänen perusluonteestaan. on hiljainen, syrjäänvetäytyvä, arka ja tunnen että kovin miellyttämisehaluinen. ei tyttömäisyytensä vuoksi vaan ihan arkielämässä. jos on pahaa ruokaa, pyytelee tuhast kertaa anteeksi ettei pidä siitä, jos sitä kiukuttaa ja kiukittelee HETKENKIN, saattaa tulla 10min päästä tippa linsissä pyytää anteeksi että oli muka niin kamala minua kohtaa jne. täsä nyt muutamia esimerkkejä. poika myös usein tosi hiljainen, kun kyselen mikä on, hän vastaa että mä vaan on tälläinen, tosi hiljaisella ja pienellä äänellä.

tätä on vaikea selittää ja toisen ihmisen koko persoonaa mahdoton selittää kirjoittamalla.

Tämän perusteella sanoisin, että hieno ja empaattinen poika. Tuollaisia tarvittaisiin enemmän, niin mailma olisi parempi paikka.