Voi että kun harmittaa

[minä]

Meinasin mokata v.loppuna pahemman kerran, onneks viime metreillä tulin järkiini.
Tanssin yhden ihanan miehen kanssa, tuntu ettei se voi olla edes todellinen ja ois niin mielellään tutustunu minuun paremmin.

Suutelin vielä hänen kanssa, mutta sitten vaan lähdin pois, oli pakko muuten oisin tehny niin väärin etten olis pystyny sitä ikinä itselleni anteeks antamaan.

Omalle miehelle kyllä kerroin että tanssin siellä yhden miehen kanssa ja vähän kiinnostuttiin molemmat. Ton suutelun jätin kertomatta vaikka olishan se pitäny sanoo.
Se oli semmonen hetken huuma, mitä kadun nyt vietävästi.
Ei tuo mies niinkään ollu pahoillaan vaan ymmärti ihan hyvin, ja anteeksi pyysin. Mulla itellä vaan hirvee olo tästä.

 

[M Y R K K Y]

Niinpä tuo tilaisuus voi tehä varkaan...

Ei kannata tanssia ees jos on tuon luontoinen että ihastuu helposti.

Mä joskus entisessä elämässä lähdin tuolle linjalle...ja se elämä kaatui ja lujaa.

Nyt en ees anna itelleni tilaisuutta ihastua tms.En halua enää sitä tunnetta.Mulle perhe ja mies on tärkeimmät,en halua ihastua koskaan enää kehenkään muuhun.

Se on niin järkky tuo morkkistunne jälkeenpäin...

ja se on alkusoittoa vasta..sitä äkkiä antaa pirulle pikkusormen ja... :x

 

[minä]

Ihmettelin itsekin omaa käytöstä, en todellakaan ole ajatellu että ihastuisin johonkin kertanäkemällä ja ei ole kyllä näin päässy ikinä käymäänkään.

Nyt kun asiaa mietin niin miksen vaan lähteny vetään siitä, ois kaikki hyvin nyt.

Enpähän hetkeen baariin lähde.