Voi että ku mies on ihana!

[Emiilia]

Mies lähti jokin aika sitten iso-äitiään kattoo ja otti lapset mukaan. Nyt äsken tulivat takas pihalle ja esikoinen toi mulle ison ruusun. Nyt viel vievät ruusun mun äidille, siis anopilleen, ja sit vasta lähtevät sinne iso-äidille.

Ihana mies tuo osaa olla! :heart:

Ja varisinkin kun tässä on aika vaikeeta ollut tää yhteiselo pari kuukautta.

 

[kevytmelankolia]

=)

 

[sori]

Mies lähti jokin aika sitten iso-äitiään kattoo ja otti lapset mukaan. Nyt äsken tulivat takas pihalle ja esikoinen toi mulle ison ruusun. Nyt viel vievät ruusun mun äidille, siis anopilleen, ja sit vasta lähtevät sinne iso-äidille.

Ihana mies tuo osaa olla! :heart:

Ja varisinkin kun tässä on aika vaikeeta ollut tää yhteiselo pari kuukautta.

Ihana mies. Kiva.
Mutta pari kuukautta vaikka pitkä aika onkin, on loppujen lopuksi lyhyt aika. Meilä on ollut tiukkaa kriisiä kohta 10 kk, siitä lähtien kun miehen lapsi muutti meille. Samaan aikaan syntyi vauvakin ja paljon muutakin muutosta. MINUN olisi pitänyt perhe luotsata eteenpäin, hitsata ihmiset yhteen, MINUN. Sanoin miehelle eilen: SINULLA on nämä XXX kpl lapset, sinulla on vaimo. Sinun tehtävä on tehdä tästä toimiva perhe. Ei minun, koska se yksi joukosta ei ole minun, hän ei ota vastaan minulta mitään, minä en onnistu, olen yrittänyt kohta vuoden YKSIN enkä jaksa, en osaa, en pysty !
Minulla ei ole omia lapsia XXX määrää, vaan vähemmän, se lapsi, jota tähän yritetään nivoa mukaan, ei ole minun, vaan sinun. Miksi vastuu laitetaan minulle? Ja vain minulle? Miksi ei omalle vanhemmalleen, sinulle, isälle???

Teidän etu on, että kaikki lapset on yhteisiä? Silloin on helpompi olla "me". Teidän on helpompi hoitaa ongelmat.

 

[Emiilia]

Anteeksi... En tiennyt että minun pitää koko suhde historia tässä luetella ja "kilpailla" kurjuudella ja pari suhteen vaikeudella. Ikävä kuulla että teillä kriisiä 10 kk.

Toivottavasti saatte elämänne järjestykseen. :hug:

 

[mimmi]

Mies lähti jokin aika sitten iso-äitiään kattoo ja otti lapset mukaan. Nyt äsken tulivat takas pihalle ja esikoinen toi mulle ison ruusun. Nyt viel vievät ruusun mun äidille, siis anopilleen, ja sit vasta lähtevät sinne iso-äidille.

Ihana mies tuo osaa olla! :heart:

Ja varisinkin kun tässä on aika vaikeeta ollut tää yhteiselo pari kuukautta.

Ihana mies. Kiva.
Mutta pari kuukautta vaikka pitkä aika onkin, on loppujen lopuksi lyhyt aika. Meilä on ollut tiukkaa kriisiä kohta 10 kk, siitä lähtien kun miehen lapsi muutti meille. Samaan aikaan syntyi vauvakin ja paljon muutakin muutosta. MINUN olisi pitänyt perhe luotsata eteenpäin, hitsata ihmiset yhteen, MINUN. Sanoin miehelle eilen: SINULLA on nämä XXX kpl lapset, sinulla on vaimo. Sinun tehtävä on tehdä tästä toimiva perhe. Ei minun, koska se yksi joukosta ei ole minun, hän ei ota vastaan minulta mitään, minä en onnistu, olen yrittänyt kohta vuoden YKSIN enkä jaksa, en osaa, en pysty !
Minulla ei ole omia lapsia XXX määrää, vaan vähemmän, se lapsi, jota tähän yritetään nivoa mukaan, ei ole minun, vaan sinun. Miksi vastuu laitetaan minulle? Ja vain minulle? Miksi ei omalle vanhemmalleen, sinulle, isälle???

Teidän etu on, että kaikki lapset on yhteisiä? Silloin on helpompi olla "me". Teidän on helpompi hoitaa ongelmat.

Ehkä tämä ketju ei ollut oikea paikka sinulle avautua? Ja muutenkin asenteesi kuulostaa teini-ikäiseltä!

 

[voivoi]

Ongelmia lötää aina, oli lapset yhteisiä tai ei, ja vaikka ei lapsia olisi lainkaan.
Mikä siinä on niin vaikeaa aina sopeutua miehensä lapsiin entisestä liitosta, kaikki riidat laitetaan sen lapsen syyksi tai lapsesta johtuviksi. Vaikka oikeasti ne syyt olisi ihan muita, niin on helppo laittaa syy toisen lapselle, ei tarvitse katsoa itseään peiliin.
Parisuhteessa ongelmat saattavat olla todella suuria ihan aikuisten keskes, ilman että lapsia olsikaan.

 

[mimmi]

Ongelmia lötää aina, oli lapset yhteisiä tai ei, ja vaikka ei lapsia olisi lainkaan.
Mikä siinä on niin vaikeaa aina sopeutua miehensä lapsiin entisestä liitosta, kaikki riidat laitetaan sen lapsen syyksi tai lapsesta johtuviksi. Vaikka oikeasti ne syyt olisi ihan muita, niin on helppo laittaa syy toisen lapselle, ei tarvitse katsoa itseään peiliin.
Parisuhteessa ongelmat saattavat olla todella suuria ihan aikuisten keskes, ilman että lapsia olsikaan.

aivan! minä en ymmärrä kans, että miksi pistää parisuhdeongelmia puolison lapsen syyksi, joka varmasti on vielä syytön!

 

[Mustapantteri]

Ap:llä ihana ja ajattalevainen mies
Ja mun mielestä todella tyhmää tulla tälläiseen ketjuun kilpailemaan kenellä on ollut elämässä ja parisuhteessa kaikista p.askinta, voi sitten avata oman ketjun ja mennä valittamaan omaa oloaan sinne, eikä tähän ketjuun kun Ap kertoo omasta ihanasta miehestään ja siitä kun nyt rupeaa näyttämään jo vähän valoisammalta!!