voi apuva, mihinkähän tuon lapsen kans vielä joutuu.

[neiti Dina]

Ikään liittyvääkin uhmaa toki ilmoilla, mutta voi hyvä tavaton että voi pienessä ihmisessä olla luja tahto ja sisua kuin pienellä kylällä. Ei olla tällä hetkellä mistään asiasta yhteisymmärryksessä, ihan koko ajan ollaan tilanteessa missä mun pitää miettiä voinko antaa periksi vai en. Ja jos en anna.... huh. Ja vielä kerran huh.

Kukaan muu ei muuten tiedä meidän muksusta tätä puolta, on meinaan niin vieraskorea ja tottelevainen kuin mikä heti kun joku ulkopuolinen on paikalla.

vertaistukea? veikkaan että löytyy

 

[Herra Majuri]

Etkö saa lapsellesi opetettua käytöstapoja :headwall:

 

[momey]

Meillä oli kova tahto myös. Olen ain aollut ns rento, mutta valtataistelun oli loputtava ja kuri on kova. Ei on ei, ja alkuun oli kadulla mummot arvostelemassa kun ei lapsi jaksa kävellä, kun huusi ostarilla kurkku suorana, että tahtoo jäätelön. Samoin kun ei jä'ähy auttanut tavaroiden heittelyyn, niin istui sylissä tunti kaupalla kunnes oli rauhoittunut (kunhan ei itse menetä hermoja) Eli rauhallinen käytös, mutta oman päätöksen takana on seisottava ja lapsi huutokoot niin kauan kuin jaksaa, mutta periksi ei saa antaa.
Tottakai pitää olaa oikeudenmukainen ja jos lapselle huutaa on todella tärkeää pyytää anteeksi ja muutenkin kun komentaa tai puhuu lapselle "tärkeitä" täytyy laskeutua lapsen tasolle. Nopeasti lapsi oppii, kun ymmärtää, että hän ei päätä. lapsellakin on turvallinen olo kun tietää, ettei hänen tarvitse kantaa suuria päätöksiä ja vastuuta. voimia sinne.

 

[neiti Dina]

Etkö saa lapsellesi opetettua käytöstapoja :headwall:

sitä tässä parhaillaan tehdään eihän tää ois mikään ongelma jos ei opetettais.

 

[neiti Dina]

Meillä oli kova tahto myös. Olen ain aollut ns rento, mutta valtataistelun oli loputtava ja kuri on kova. Ei on ei, ja alkuun oli kadulla mummot arvostelemassa kun ei lapsi jaksa kävellä, kun huusi ostarilla kurkku suorana, että tahtoo jäätelön. Samoin kun ei jä'ähy auttanut tavaroiden heittelyyn, niin istui sylissä tunti kaupalla kunnes oli rauhoittunut (kunhan ei itse menetä hermoja) Eli rauhallinen käytös, mutta oman päätöksen takana on seisottava ja lapsi huutokoot niin kauan kuin jaksaa, mutta periksi ei saa antaa.
Tottakai pitää olaa oikeudenmukainen ja jos lapselle huutaa on todella tärkeää pyytää anteeksi ja muutenkin kun komentaa tai puhuu lapselle "tärkeitä" täytyy laskeutua lapsen tasolle. Nopeasti lapsi oppii, kun ymmärtää, että hän ei päätä. lapsellakin on turvallinen olo kun tietää, ettei hänen tarvitse kantaa suuria päätöksiä ja vastuuta. voimia sinne.

tänks. ollaan vaan tätä opeteltu jo niin kaaaaauan että välillä usko itseen on loppumassa. ja sit tosiaan kun se on sellasta jatkuvaa, aamusta iltaan.. noh, toivoa sopii että joskus tuloksia näkyy.

 

[sommarcat]

rajat on rakkautta. Kyllä se vielä oppii, aivan varmasti! :hug: Et anna periksi, jos oot jonkun asian jo kieltänyt (perustellusti) ja kiitosta kunnon käytöksestä. Ja uhkaukset toteutetaan jos niitä on annettu.

 

[Rigel]

Vieraskoreutta voisi positiivisesti kutsua myös tilannetajuksi. Se on siis hyvä asia!