Vko 42 ja vauvaa ei vain suostu syntymään

Täällä mennään siis siinä kuuluisassa viimeisessä viikossa, ennen käynnistystä. Ens vkolla pitäisi siis varata aika käynnistykseen, mikäli tämän viikonlopun aikana ei tapahdu mitään. Eipä näytä tapahtuvan. Vauva möyrii ja potkii minkä kerkiää, ja näyttää viihtyvän aivan liian hyvin.

Tässä vaiheessa suoranaisesti kaikki v*tuttaa. Olen ollut pahalla tuulella viimeiset 2 viikkoa. Äsken myös vain itkin puol tuntia, koska olen niin turhautunut. Tämä on ollut elämäni pisin ja tylsin kuukausi, ja päivät vain toistavat toisiaan. Olen käynyt kaiken maailman osteopaateilla, hieronnoissa, jalkahoidoissa you name it!

Lisäksi täällä on kokeiltu KAIKKI poppaskonstit raskauden käynnistymiseksi: on syöty taateleita, juotu vadelmanlehtiteetä, kolme ässää, paineltu akupunktiopisteitä,ravattu portaita jne. Siis ihan kaikki kokeiltu, ja voin kertoa teille kaikille: nämä ovat kusetusta!

Kyseessä on ensimmäinen raskaus ja niinhän se näyttää pitävän paikkansa, että ensimmäiset syntyvät vasta lasketun ajan jälkeen. En kuitenkaan missään nimessä halua joutua käynnistykseen ensi viikolla, sillä tiedän miten korkea sektioriski käynnistys on. Sektio on minulle ehdoton ei, haluan synnyttää alakautta ja mahdollisimman luonnollisesti.

Toukokuu on yleensä ollut minun lempi kuukausi, sillä se on merkki alkavasta kesästä. Tällä hetkellä toukokuu on paskin kuukausi mitä voi olla. Liikkuminen alkaa olemaan täysin mahdotonta, koska vauva on laskeutunut alas, olen niin turvoksissa että kaikkialle sattuu ja lisäksi väsyttää ihan kokoajan, vaikka nukun öisin hyvin ja päivisin vedän 1-2h päiväunet. En siis pysty tekemään muuta, kuin vain makoilla kaikki päivät kotona ja tämän takia päivät tuntuvat ikuisuudelta.

Supistuksia minulla on tullut ja mennyt jo viimeiset 3 vkoa: menkkamaista särkyä ja paineen tunnetta alavatsassa. Olen näitä myös kellottanut, välillä ne tulee 20min välein ja välillä 5min välein ja sitten on välillä päiviä, kun ei tule yhden yhtä supistusta. Lisäksi kohdunkaula on tässä vaiheessa jo täysin kadonnut ja kohdunsuu auki 2-3cm. Mutta siltikään mitään ei tapahdu.

Oli pakko johonkin purkaa tämä turhautuminen, ehkä täältä löytyy samaa turhautumista kokevia. Melkein tekisi mieli jo soittaa sairaalaan, että repikää se vauva nyt jo väkisin ulos sieltä!

ps. Enkä jaksa kuulla enää yhtää ”no kyllä se syntyy sitten kun se on valmis”. Aijaa?????

 

Ymmärrän, että ottaa pannuun, muistan miten ne viimeiset viikot oli yhtä tuskaa....mutta sun vauva saa kaiken ravintonsa istukan ja napanuoran kautta, eikä pysty itse säätelemään miten paljon syö vaan sen hoitaa luonto vauvan puolesta.

 

Ota kunnon hörppy konjakkia ja sitten niin kuumaan kylpyyn kun ahteri kestää. Jo on kumma jos ei ala tapahtua.

 

Tiedän tunteen, itselläkin viimeiset pariviikkoa oli pää tosi lujilla, kun vauva vaan ei halunnut syntyä.
Jotkin kätilöt tosiaan sanoivat että joskus se käynnistyspäivän lukkoon lyöminen saattaa käynnistää synnytyksen ihan luonnollisesti, että jokin ”taika” siinä joskus on.
Meillä sitten vauva syntyi sinä aamuna kun olisi pitänyt alkaa kännistelemään synnytystä, eli rv41+5 .

Mutta hulluksihan tuossa odottelussa meinasi tulla, mun mielikin oli niin herkillä viikon ennen synnytystä… Miehen ei kärsinyt sanoa mulle mitään, kun aloin kaikesta itkemään, se olo oli ihan hirveä ja ajattelin että lähden kohta jonnekin lataamoon lepäämään kun ei pää kestä. Sitten se siitä onneksi hieman helpottui just ehkä päivä ennen synnytystä.

oon näin jälkeenpäin miettinyt että oma laskettuaikakin saattoi olla ns. Väärä, itse laskin lasketuksi ajaksi 16.12. Ja ultra sanoi 8.12. ,tuon alkuperäisen lasketunajan mukaan jos laskisi, syntyi lapsi n. Rv 40+5 eikä 41+5. Mutta tämä vaan ns. Oma teoria
Paljon voimia ja tsemppiä loppusuoralle ! Kyllä se helpottaa ihan just, vaikka nyt tämä hetki tuntuiskin ihan peeltä.

 

Meillä toimi luonnollinen käynnistys, eli lääkäri vaan irroitteli kalvoja sormen pyöräytyksellä, meni muutama tunti ja synnytys käynnistyi luonnollisesti. Tämä jo viikolla 39, koska en jaksanut odottaa enempää, vauva oli hyvän kokoinen ja paikat kypsinä. Tuotakin voi pyytää. Se toimii jos vauva on valmis syntymään ja kyllähän se noilla viikoilla jo on. Hyvin meni alatiesynnytus, ilokaasua ehdin vain saada. Tsemppiä!

 

Mulla riitti rv 38+ kun lopetin makoilun ja kivuista huolimatta kävin pitkästä aikaa 10km reippaalla kävelylenkillä. Kyllä (harjoitus) supisteli ja yhtä tuskaa oli mutta seuraavana aamuna alkoikin kipeät supparit. Ja ison koon (+4kg) oli suotavaa saada vauva pihalle ajoissa.