Jona
No niin, tilanne on se, että meillä on 4kk vanha poika joka on tietysti aivan ihana ja mielettömän rakas! Kuitenkin olen tällähetkellä aika väsynyt... Mieheni on töissä ja paljon iltaisin harrastuksissaan, joten vietän paljon aikaa yksin lapsen kanssa. Mieheni siis ei käy ryyppäämässä ja rellestämässä vaan harrastaa paljon, ja lopun vapaa-ajan mitä työltä ja urheilulta jää on kyllä kotona... Silti on alkanut Vituttaan sen "ainainen" poissaolo. Samalla ottaa päähän, että se olen AINA minä joka loppujenviimeksi pojan hoitaa, siivoo kodin, tekee ruoan... Miehelläni on mahdollisuus harrastaa ym ja mä en oikein pääse minnekkään, pääsen tietysti pojan kanssa mutta eriasiahan se on... Ongelmaa pahentaa se, että mä en osaa jättää poikaa vielä "vieraiden" (mummot ym) hoitoon... En tiedä miks, jotenkin kai olen liian omistava ja epäilen toisten kykyjä, samalla koen olevani huono äiti jos lähden... Ymmärrätte varmaan, hullua! Mutta vaikka kuinka asian hulluuden järjellä tiedostan niin...
Miehelleni jättäisin mielelläni pojan joskus, että yksin pääsisin jonnekkin KÄYMÄÄN mutta kun mieheni ei ole valmis jättämään harrastustaan väliin sen takia että mä pääsisin johki...
Onko tämä teidän mielestä oikein???
Mitä hittoa mä teen???
Heitänkö koko miehen ulos? EI, en mä voi, enkä halua, rakastanhan mä sitä kuitenkin... Ei vaan auta, vaikka olen miehellekkin asiasta monta kertaa puhunut..
Väsyttää ja ottaa päähän!!!
Miehelleni jättäisin mielelläni pojan joskus, että yksin pääsisin jonnekkin KÄYMÄÄN mutta kun mieheni ei ole valmis jättämään harrastustaan väliin sen takia että mä pääsisin johki...
Onko tämä teidän mielestä oikein???
Mitä hittoa mä teen???
Heitänkö koko miehen ulos? EI, en mä voi, enkä halua, rakastanhan mä sitä kuitenkin... Ei vaan auta, vaikka olen miehellekkin asiasta monta kertaa puhunut..
Väsyttää ja ottaa päähän!!!