Vitosia ja kutosia matikan kokeista, miten hyväksyä?

ärh. EI tuo 12v vaan tajua matikkaa. Käy kaikki tukiopetukset ym, silti kokeista tulee aina 5- 6.5. Ja minusta tuntuu kamalalta, tekis mieli huutaa ja raivota. Kovasti harjoittelee ja tekee lisätehtäviä ennen koetta, ja etsitään netistä tehtäviä ym ym. En tajua miten tuo tulee pärjäämään... Kaikki muut aineet on sitten yleensä yli kasin.

 

No hän nyt ei satu olemaan matemaattisesti lahjakas, eli hän valitsee itselleen ammatin jossa matikkaa ei tarvita, oliko muuta ihmeteltävää?

 

Lopeta tuo vouhkaaminen. Kaikilla vaan ei ole matemaattisia lahjoja. Tuollainen hiillostaminen ja patistaminen vain latistaa lapsen itsetuntoa entisestään.
Nimim. kokemusta on

 

Miten voi tulla raivoaminen edes mieleesi,kamala äiti olet??? Hyvänen aika???Itse myönnät että kovasti harjottelee ja tekee lisätehtäviä,eikö se riitä...Raivoaminen on ajankohtaista vasta sitten jos ei tekisi harjottelua!!

 

Jokaisella ihmisellä on oma osaamisalueensa. Yleensä matemaattisesti lahjattomat ovat luovissa aineissa lahjakkaita. Itse en osaa edes kertotaulua ja hyvin olen pärjännyt elämässä ja ammatissani kokkina, laskimet on keksitty sitä varten.

 

Mä olen koko ikäni tuonut huonoja matikan numeroita kotiin, en vaan hallitse niitä kaavoja yms. ja paperille laskutoimituksen saaminen on tuskaa, osaan silti laskea kohtalaisen hyvin.

Turha siitä on ressiä ottaa ja vallankaa lapselle meuhkata, jos se matikka ei ole vahva alue niin se ei ole, et sä sitä huutamalla muuta..

 

Pitäisikö sun ITSE opettaa??
Mä ainakin käyn lapsen koulujutut läpi illalla (väsyneenä) niin tiedän mitä osaa ja missä tarvii preppausta MINULTA tai isältään. Lapsia pitää auttaa eikä laittaa johonkin tukiopetukseen, jossa tunti silloin tällöin käydään ryhmässä jotain laskuja läpi.
Itse olin ala-asteella surkea matematiikassa, kunnes isäni tajusi sen ja yhden kesän opetti mulle ja tajusin kaikki kuviot pikkuhiljaa. Olen ekonomi koulutukseltani nykyisin.

 

mietin jo että olisiko apua jos palkkaisin jonkun matikan opettajaksi opiskelevan tuolta yliopistolta, mutta meneekö siinäkin rahat vain hukkaan....

 

Voi herranjumala....ymmärtäisin vauhkoomises jos lapsi ei edes yrittäisi mutta jos selkeesti yrittää eikä osaa niin se ei sitte osaa :headwall:
Minä en ikinä oo osannu matikkaa eikä mieheni ja hyvin todennäkösesti meidän lapsetkaan ei tuu olemaan lahjakkaita siinä aineessa mutta so? Ja me ollaan oikein hyvin pärjätty elämässä ilman matikkapäätä :saint:

 

korostan sitä että pidän kyllä mölyt mahassa! en huuda enkä raivoa vaikka mieli tosiaan tekisi. Ja minun opettaminen on todella surkeaa, koska minulla varsinkin tässä asiassa on niin lyhyt pinna. Valitettavasti.

 

[QUOTE="Näin meillä";25921357]Pitäisikö sun ITSE opettaa??
Mä ainakin käyn lapsen koulujutut läpi illalla (väsyneenä) niin tiedän mitä osaa ja missä tarvii preppausta MINULTA tai isältään. Lapsia pitää auttaa eikä laittaa johonkin tukiopetukseen, jossa tunti silloin tällöin käydään ryhmässä jotain laskuja läpi.
Itse olin ala-asteella surkea matematiikassa, kunnes isäni tajusi sen ja yhden kesän opetti mulle ja tajusin kaikki kuviot pikkuhiljaa. Olen ekonomi koulutukseltani nykyisin.[/QUOTE]

Ehkä ap ei itsekään tajua niistä laskuista mitään....??
Mun mielestä pitäisi olla joku mittari millä matikkapäällä saa tehdä lapsia, kyllä niistä vanhemman pitäisi jotain ymmärtää!

 

Just joo... ap hyvä rauhotu ja arvosta lastasi juuri sellaisena kuin hän on!!! Meillä juhlitaan kun meidän 14-v poitsu saa 6 matikasta, tekee töitä ihan julmetusti ja on aina tehnyt. Lukuaineissa 4 jos tulee niin siitä mä hiukan vedän herneen nenään, koska se on pelkkää laiskuutta...

 

Niin sain itsekin, vaikka kaikki muut aineet oli 9 tai 10. Ihan oikeasti jos sitä ei tajua, niin sitä ei tajua. Kirjoitin kyllä lyhyen matikan ja pääsin läpikin elämässäni olen kyllä matikkaa tarvinnut ja hyvin pärjännyt.

 

joo ja mun laps ei pärjää oikeastaan missään kouluaineissa ainoastaan liikunnassa ja käsityössä aivan huippu mestari!! Niin ja sosiaalisesti tuo lapsi on aivan ylivertainen!!

 

Monesti sillon kun matikassa tuntuu pudonneen täysin kärryiltä, eikä tunnu oppivan lisäopetuksellakaan, on käynyt niin että on jo aiemmin pudonnut kärryiltä, mutta sitä ei ole huomattu. Pitäisi ottaa vähän takapakkia ja opetella uudestaan aiempia juttuja. Ja se on totta että toiset ei vaan saa matikasta kiinni, eikä siinä ole mitään väärää. Jokaisella on oma juttunsa joka kiinnostaa ja josta saa aina jotain uutta irti.

 

Ap, tutkailepa kaikessa rauhassa oppimisvaikeuksiin liittyviä nettisivuja, esim. tätä: Matemaattisten oppimisvaikeuksien määrittely — LukiMat

Luulen, että ärtymystäsi (joka on jollain tapaa ihan inhimillistä ja ymmärrettävää) voisi lieventää huomattavasti, kun perehtyisit aiheeseen ajatuksella.

Osaatko sanoa, millä alueella tai minkä tyyppisissä tehtävissä lapsesi ongelmat erityisesti ilmenevät?

Jos lueskelet noita Jyväskylän yliopiston sivuja aiheesta, niin huomaat, että nykyään matemaattiset vaikeudet ymmärretään ihan omana, itsenäisenä oppimisvaikeutena - ei enää yhtenä kielellisten vaikeuksien seuraamuksena.

 

Älä hätäile. Minun lapsillani oli alakoulussa matikan numero 7. Yläkoulun ekassa tokarissa kummallakin jo 8. Ja tyttö on nyt ysillä ja matikan numero 9. Haki lukioon ja ottaa pitkän matikan.

Ehkä se loksahtaa jossain vaiheessa tajuntaan se matikka. Tai sitten ei. Mutta varmasti pärjää huonommallakin matikan taidolla. Ei tämä arkielämän matikan tarve niin vaikeisiin juttuihin yllä

 

minä sain kans teininä matikasta tuommosia numeroita, sit lukiossa alkoi jostain syystä sujumaan, yo-todistukseen jäi 8, ja myöhemmin ammattikorkeakoulussa sain matikasta 5 (asteikolla 1-5, jossa 5 paras), en tiedä miksi näin. en tosin pidä itseäni edelleenkään mitenkään matikkanerona. mut no worries!

 

Ei vaan viitsi opetella kunnolla. Kyllä se siitä. Minä olin ala-asteen ja yläasteen tukiopetuksessa ja ala-asteella pelkkää 6 matikan numerot. Yht'äkkiä ysillä tajusin, että haluan opiskella. Numerot muuttu kaseiksii. Kirjoitin lyhyestä matematiikasta laudaturin.

Tietenkin voi olla, että ei ole matikkapäätä. Ei kaikilla ole. Varmasti löytyy osa-alue, jolla on sitten hyvä.

 

[QUOTE="aloittaja";25921384]korostan sitä että pidän kyllä mölyt mahassa! en huuda enkä raivoa vaikka mieli tosiaan tekisi. Ja minun opettaminen on todella surkeaa, koska minulla varsinkin tässä asiassa on niin lyhyt pinna. Valitettavasti.[/QUOTE]

Luuletko ettei lapsesi vaistoa tyytymättömyyttäsi?

 

Lapsi jaksaa yrittää ja on ahkera, joten ole kannustava ja ylpeä hänestä. Voisi olla hyvä idea selvittää mistä johtuu, ellei sitten ole jo tehty tutkimuksia. Kuukkelin linkki on hyvä, se kannattaa lukea.

Ilman matematiikkaakin pärjää, varsinkin kun tietää omat puutteensa ja oppii kompensoimaan ne vaikka teknologian avulla.

 

[QUOTE="aloittaja";25921384]korostan sitä että pidän kyllä mölyt mahassa! en huuda enkä raivoa vaikka mieli tosiaan tekisi. Ja minun opettaminen on todella surkeaa, koska minulla varsinkin tässä asiassa on niin lyhyt pinna. Valitettavasti.[/QUOTE]

MIKSI tekisi mieli huutaa ja raivota? Matikka nyt vaan on sellaista, jos ei ole yhtään matikkapäätä niin sille ei voi mitään. Itselläni on aina ollut suuria vaikeuksia matikassa, mutta kielissä olen lahjakas. Samoin on esikoiseni, ei ole tullut mieleenkään raivota koska hänkin yrittää. Ei se matikka huutamalla mene päähän, se nyt on ainakin selvä.

Mitäs jos vaan hyväksyisit sen, ettei lapsesi ole matemaattisesti lahjakas? Ilmeisesti muissa aineissa pärjää sitten hyvin? Eikö se ole hyvä?

 

Osan asiaan vaikuttaa että opettaja on todella vaativa, siksi tunnen kai tuota pettymystä kun en osaa itse opettaa ja lapsi ei itse osaa ja opekin syyllistää.

Kiitos linkistä Kuukkeli,Kuukkeli, pistin ylös ja luen.

Mitä mieltä olette, voisko tuollaisesta ylimääräisestä tukarista olla apua? Onko kukaan kokeillut? Siinäkin tietysti riski ettei ikinä tiedä millainen "tukiope" sieltä sitten tulee, osaako juuri tuota meidän tyttöä opettaa ja ohjata oikein.

Ja tuntuu että ihan joka osa-alue matikassa hänelle yhtä vaikeaa, oli sitten murtolukuja, desimaaleja tai mittaamista....

 

[QUOTE="aloittaja";25921665]Osan asiaan vaikuttaa että opettaja on todella vaativa, siksi tunnen kai tuota pettymystä kun en osaa itse opettaa ja lapsi ei itse osaa ja opekin syyllistää.

Kiitos linkistä Kuukkeli,Kuukkeli, pistin ylös ja luen.

Mitä mieltä olette, voisko tuollaisesta ylimääräisestä tukarista olla apua? Onko kukaan kokeillut? Siinäkin tietysti riski ettei ikinä tiedä millainen "tukiope" sieltä sitten tulee, osaako juuri tuota meidän tyttöä opettaa ja ohjata oikein.

Ja tuntuu että ihan joka osa-alue matikassa hänelle yhtä vaikeaa, oli sitten murtolukuja, desimaaleja tai mittaamista....[/QUOTE]
Itse olen lukioikäisenä opettanut yläasteella olevaa tyttöä. Tytön isän mielestä opetuksesta oli hyötyä ja lapsi pääsi kärryille ja alkoi kiinnosua matematiikasta. Joten jos tiedät jonkun, joka tykkää ja ymmärtää matikkaa, niin suosittelen ahnkkimaan häneltä lisäopetusta (ei tarvitse olla mikään yliopisto-opiskelija vaan joku lukiolainen voi olla jopa parempi) .

Omalla pojallani oli ala-asteen nelos- ja vitosluokalla matikassa vaikeuksia. Hän ei yksinkertaisesti oppinut oman opettajansa opetuksessa matikkaa. Opetin hän itse ja sillä saatiin numerot nousemaan vitosesta seiskaan, kasiin. Kuudennella tuli uusi opettaja ja sitten minun ei tarvinnut enää opettaa ja lapsi alkoi pärjätä itse.

Ongelma voi olla siinä, että opettaja on tosiaankin liian vaativa. Jos heti mennään liian hankaliin tehtäviin, niin hitaampi ei ehdi mukaan ollenkaan.

 

no yks ei pärjää matiksassa, yks ei pärjää englannissa, joku toinen on taas avuton jos-
sain kolmannessa aineessa. ei nyt ainakaan huutamaan ja raivoomaan kannata alkaa.
siitä tulee sillo stressi jo lapsellekin. ja turhia pelkotiloja