Vissin se pittää meijänki alkaa jotaki taloa rakentaan...

[hyytikyppynen]

Tuossa ko justiin sovittiin minun pikkusiskon ja sen avokin kans että tämä meän kaupungin kämppä myydään niille että pääsevät vaavin kans isompaan asuntoon. Ja ko ei me voija tuolla landella minun lapsuuenkodissakkaan kovin kauaa asustella ko jossaki välissä varmaan veli ottaa emännän taloon jne... Tullee ahasta sitte
Mie en haluais tästä kämpästä luopua, vaikka suurin osa muistoista onki raskaita ja huonoja, mut tämä on minun eka oma asunto jonka olen sisustanu just mieleiseksi... :ashamed:

Mut piristää se vähän ko rakennettaan se hökkeli sitte kuitenki sinne veljen naapuriin että voin olla navetassa apuna, saan kuitenki asua lapsuuden maisemissa
Pitäis vaan saaha ittensä jotenki innostuun jostaki rakennushommista... Mies kyllä on suunnilleen tulisilla hiilillä mut minua jotenki laiskottaa ajatuski. Luopumisen tuska... |O

 

[Pamppelsson]

Vaikeaahan se on luopua rakkaasta asunnosta. Me tehtiin just samoin ja vaikka nyt kärsinkin tässä väliaikaisasunnossa, uskon ja toivon että kun vihdoin päästään meidän rakennettavaan taloon niin voin todeta että se oli jokaisen kyyneleen ja raivon arvoista.
Ja mekin siis rakennetaan talo mun lapsuuden maisemiin.

 

[hyytikyppynen]

Vaikeaahan se on luopua rakkaasta asunnosta. Me tehtiin just samoin ja vaikka nyt kärsinkin tässä väliaikaisasunnossa, uskon ja toivon että kun vihdoin päästään meidän rakennettavaan taloon niin voin todeta että se oli jokaisen kyyneleen ja raivon arvoista.
Ja mekin siis rakennetaan talo mun lapsuuden maisemiin.

Mies mulle sano yks päivä että kuhan se oma talo on tehty ja saatu valmiiksi ja sinne on asetuttu, vaavi syntyy jne, nii siitä tullee varmasti rakkaampi ko yksikkään muu asunto missä on tullu asuttua...
Ja on se ehkä oikeassaki. Lohutteli minua vieläpä että keittiöstä voi tehä samanlaisen ko tässä kämpässä, makuuhuoneenki voi tapetoija just samanlaiseksi jos mieli tekkee
Jotenki tuntuu että tästä paikasta on tullu jonkulainen ankkuri minun elämässä, just siksi että täällä olen kuitenki kohta 12 vuotta asunu suurimmaksi osaksi, vaikka muutamissa muissaki asunnoissa olen yhtäaikaa oleskellu. Aina olen tänne palannu takasin.
Ehkä seki lohuttaa että tähän jää silti sisko asumaan niin pääsenhän mie vielä tänne.
Mutta, kyyneleitä ja raivoa, ihan varmasti tullee viimeistään siinä vaiheessa ko huonekalut pittää täältä tyhjentää ja viä johonki väliaikaissäilöön.. :| Saati sitte se rakennusaika, mökin rakentaminenki jo hiersi meän välejä. :xmas:

 

[ettekö te voi]

vuokrata sitä siskon perheelle ja silti rakentaa uutta? nythän on lainakorot alhaalla.

 

[hyytikyppynen]

vuokrata sitä siskon perheelle ja silti rakentaa uutta? nythän on lainakorot alhaalla.

No siis, lainoja me ei tarvita, mulla on kyllä rahaa millä rakentaa vaikka kolme taloa jos siltä tuntuu...

Eikä tässä nyt ole onneksi hätäpäivää tuon asian kans että pitäis tavarat saaha johonki. Kyllä niille paikka löytyy ko tarvii...
Nyt jo tehhään niin että sisko perheineen maksaa tämän asunnon meille suoraan ns. vuokralla, eli maksavat tietyn summan kuussa ja ostavat pikkuhiljaa itelleen tätä. Paperit asiasta jo tekeillä, voipi se olla että ne tullee kohta meitä potkiin persiille että tavarat ulos kämpästä