Vinkkejä tilanteeseen?

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
klo 20:02 | 12.7.2020
Miten päästä eroon vauvakuumeesta?
Itse haluaisin palavasti oman lapsen, mutta mies ei kuulemma vielä. Taloudellista estettä lapselle ei olisi, olemme molemmat nuoria (alle 30) ja jaksaisimme hyvin vauvan kanssa. Olemme olleet yhdessä 5 vuotta ja asuneet niistä yhdessä 4, pari vuotta sitten ostimme omakotitalon ja sen jälkeen itselleni on tullut valtava kaipuu omasta lapsesta. Nyt viimeisen kolmen kuukauden aikana tämä on vain pahentunut ja pelkkä pienten lapsien näkeminen tuottaa minulle todella pahaa oloa. Olen miehelle tästä puhunut, eikä hänenkään mielestä mitään ”estettä” varsinaisesti olisi, mutta silti hän on sitä mieltä, että ”ei vielä” tai ”ehkä parin vuoden päästä”... mutta mitä jos hän silloin muutaman vuoden päästä edelleen sanoo minulle, että ehkä parin vuoden päästä? Olen yrittänyt miehelle selittää, ettei lapsen saaminen todellakaan ole yksinkertaista tai itsestään selvää (minun puoleltani suvussa lapsettomuutta) ja että pelkässä yrittämisessä saattaa mennä useampi vuosi, mutta mies ei tunnu tätä ymmärtävän. Itse en vauvakuumeesta ole eroon päässyt, vaikka haluaisinkin ja tilanne tuntuu ”toivottomalta”.
Vinkkejä tähän tilanteeseen kaipailisin?
 
vierailija
Mikäli haluat useamman lapsen, pitäisi yrittäminen aloittaa viimeistään 30v, tämä siis mikäli haasteita ei ole tiedossa.

Sinuna hakeutuisin heti yksityiselle lapsettomuusklinikalle ja pyytäisin arviota hedelmällisyytesi tilasta, mittaamaan mm AMH-arvon ja ultraamaan jne.

Jollekin random gynekologille tai julkiselle puolelle en menisi. Lapsettomuusklinikoilla on suurin perehtyneisyys juuri näihin asioihin ja he pystyvät antamaan sinulle parhaan arvion siitä, missä juuri sinun kohdallasi mennään.

Vaikka tilanteesi vaikuttaisi hyvältä, kukaan ei kuitenkaan pysty takaamaan sinulle, että lasten saanti onnistuu myöhemminkin. Sen näkee vasta kun alkaa yrittää.

Jos todella haluat lapsia ja miehesi ei edelleenkään näin monen vuoden jälkeen osoita kiinnostusta, päättäisin jonkin aikarajan, johon asti odottaisin hänen mielensä muuttumista, esim 1 vuosi.

Mikäli hänen vastauksensa olisi edelleen ei, perustaisin perheen tutun miehen kanssa (kumppanuusvanhemmuus) tai yksin itsellisenä äitinä, mikäli en sattuisi nopeasti tapaamaan uutta kivaa miestä, joka todella haluaisi perustaa perheen kanssani.

 

Yhteistyössä