Uhmiksen_äiti
Tilanne on se, että minulla on 2-vuotias tytär, joka luulee pyörittävänsä maailmaa. Yrittää komennella meitä vanhempia ja 9-vuotiasta isoveljeään. Kun asiat eivät mene niin kuin hän haluaa, tulee ihan hirvittävä huuto (hänellä on todella kova ääni).
Päivisin on helpompaa pitää rajat ja antaa hänen huutaa, kun pettymyksiä tulee, mutta suurin ongelma meille ovat aamut ja illat.
Iltaisin tyttö kiukuttelee nukkumaanmennessä. Meillä on joka ilta samat rutiinit: iltapala, hampaidenpesu, iltasatu. Tyttö käy kiltisti nukkumaan, mutta sitten vetkuttelee ja huutaa sängyssä. Jos jätän yksin huoneeseen, yrittää nousta ja lähteä kävelemään. Joskus nukahtaminen venyy (monen raivokohtauksen jälkeen) jopa 22 saakka, vaikka menisimme sänkyyn kahdeksalta.
Iltaisin huutoa ei ole aina. Esimerkiksi eilen nukahtaminen kävi helposti ja tyttö nukahti heti iltasadun jälkeen. Suurin ongelma meille ovat aamut: tyttö tulee repimään Minut sängystä joka aamu kuudelta. Kukaan muu ei kelpaa ja jos vaikka isänsä yrittää nousta, huuto on järkyttävä.
Tytöstä lähtee ihan hirveä ääni, ja asumme kerrostalossa, joten aamuisin tuntuu, että minun on pakko nousta hänen kanssaan.
Tämä on tosi rasittavaa. Olen kokeillut ottaa tytön viereen rauhoittumaan, laittanut lastenohjelmat pyörimään yms. Tyttö on selvästi väsynyt, ja nukkuisi varmasti vielä, mutta ei.
Onko vinkkejä tähän? Ongelma ei siis niinkään ole aikainen aamuherätys, vaan enemmänkin se, että tyttö komentelee minua, eikä kukaan muu kelpaa.
Ainoastaan, kun olen poissa kotoa, tätä ei tapahdu, vaan isänsä kanssa on rauhallinen aamuisin.
Tyttö ei myöskään suostu enää (koronakevään jälkeen) käymään ollenkaan potalla, vaikka pottailu lähti tosi hyvin käyntiin. Nyt ei edes suostu istumaan potalla, vaikka kuinka houkuttelisi. Kun jätän ilman vaippaa, lorottelee ihan minne sattuu, eikä näytä edes ”tunnistavan” sitä, että pissa tulee.
Aamuherätyksetkään eivät ole aina olleet tällaisia, vaan tämäkin ilmiö tuli vasta, kun koronatauon jälkeen aloitin taas työt.
Päivisin on helpompaa pitää rajat ja antaa hänen huutaa, kun pettymyksiä tulee, mutta suurin ongelma meille ovat aamut ja illat.
Iltaisin tyttö kiukuttelee nukkumaanmennessä. Meillä on joka ilta samat rutiinit: iltapala, hampaidenpesu, iltasatu. Tyttö käy kiltisti nukkumaan, mutta sitten vetkuttelee ja huutaa sängyssä. Jos jätän yksin huoneeseen, yrittää nousta ja lähteä kävelemään. Joskus nukahtaminen venyy (monen raivokohtauksen jälkeen) jopa 22 saakka, vaikka menisimme sänkyyn kahdeksalta.
Iltaisin huutoa ei ole aina. Esimerkiksi eilen nukahtaminen kävi helposti ja tyttö nukahti heti iltasadun jälkeen. Suurin ongelma meille ovat aamut: tyttö tulee repimään Minut sängystä joka aamu kuudelta. Kukaan muu ei kelpaa ja jos vaikka isänsä yrittää nousta, huuto on järkyttävä.
Tytöstä lähtee ihan hirveä ääni, ja asumme kerrostalossa, joten aamuisin tuntuu, että minun on pakko nousta hänen kanssaan.
Tämä on tosi rasittavaa. Olen kokeillut ottaa tytön viereen rauhoittumaan, laittanut lastenohjelmat pyörimään yms. Tyttö on selvästi väsynyt, ja nukkuisi varmasti vielä, mutta ei.
Onko vinkkejä tähän? Ongelma ei siis niinkään ole aikainen aamuherätys, vaan enemmänkin se, että tyttö komentelee minua, eikä kukaan muu kelpaa.
Ainoastaan, kun olen poissa kotoa, tätä ei tapahdu, vaan isänsä kanssa on rauhallinen aamuisin.
Tyttö ei myöskään suostu enää (koronakevään jälkeen) käymään ollenkaan potalla, vaikka pottailu lähti tosi hyvin käyntiin. Nyt ei edes suostu istumaan potalla, vaikka kuinka houkuttelisi. Kun jätän ilman vaippaa, lorottelee ihan minne sattuu, eikä näytä edes ”tunnistavan” sitä, että pissa tulee.
Aamuherätyksetkään eivät ole aina olleet tällaisia, vaan tämäkin ilmiö tuli vasta, kun koronatauon jälkeen aloitin taas työt.