vinkkejä kasvatukseen

Uhkaus, kiristys ja lahjonta... mitä konsteja teillä on lasten esim. ekaluokkalaisen kasvatukseen? Kun kiroilee tai lyö pienempää sisarustaan...

Meillä istutaan välillä jäähyllä, joskus menetetään karkkipäivä, tai mieluinen lelu viikoksi "hyllylle". Välillä tuntuu ettei mikään auta, aina samat "kiusat". Meidän ekaluokkalainen saa joskus kauhean raivarin, tavarat lentää ja nyrkein hakkaa vanhempiaan ja syy ei tarvi olla kun esim. ei enää saa maalata, kun kello paljon ja nukkumaan menoaika.

On yritetty jutella, tehty jokapäivä koulun jälkeen hänen kanssaan kaksin jotakin (vaikka myös kaksi pienempää sisarusta). Koitettu kannustaa ja kehua aina kun hyvä käytös. Välillä tuntuu ettei jaksa itsekään ja menee itseltäkin hermot. Parempia päiviä kyllä on, kun kaikki sujuu, mutta sitten päiviä, jotka pelkkää kiukuttelua, kuuluuko vaan ikään, että yrittää olla iso, vaikka vielä pieni...?
-Tontut ikkunan takana ei enää riitä...!
Onko muilla tuttua?
Lyömiset ja muu väkivalta on varmasti opittu kolmosen lastenohjelmista, nyt onkin kielto kaikista taisteluohjelmista...

 

Moi, vähän oli samanlaista meilläkin. Liian kauan yritin ymmärtää ja sietää - lopulta yksi kaunia päivä mulla vaan napsahti ja suutuin niin pahasti, että huusin että tämä koko perheen tyrannisointi saa nyt kerta kaikkiaan riittää, koti on paikka, jossa meillä kaikilla on oikeus olla rauhassa. Tempaisin sitten cd-soittimen, upouuden lukulampun ja legolaatikon kainalooni ja rompsautin ne varastoon. Takaisin ne saa, kun osaa olla ihmisiksi ja älyää pyytää anteeksi käytöstään... :ashamed:
Taisi olla aika shokki, sillä nyt erki sujuu paljon, paljon mutkattomammin ja ne raivaritkin ovat "normaalin" puitteissa. Niin, ja käsken aina omaan huoneeseen nyrkkeilemään tyynyn kanssa, jos tunteet kuumenee liikaa. Mutta sellaista se kasvaminen on, kasvattaa äitiä vähintään yhtä paljon!

 

Meillä tuo eskari on juuri samanlainen, tainnut tulla hieman aikaisessa tuo seitsemän vuoden kriisi. Tuntuu siltä kuin olisi murkkuikäinen muuttanut saman katon alle. Kaikesta uhmataan ja nytkit ja tavarat lentää tuon tuostakin. Kaikkia haukutaan sumeilematta ja koitellaan rajoja viimeisen päälle. Meillä on myös kaikki keinot olleet käytössä, mutta ainoat jotka ovat tehonneet ovat olleet keskustelu ja aresti. Rauhallisella hetkellä olemme tyttären kanssa keskustelleet siitä kuinka pahalta hänen käytöksensä tuntuuu ja avoimesti olemme yhdessä itkeneet pahaa mieltä pois. Sitten olemme yhdessä sopineet rangaistuskeinon kiukkujen varalta. Nyt tyttö on siis itse ehdottanut että viisi minuuttia arestia omassa huoneessa jokaisesta pahasta sanasta ja jokaisesta lyönnistä, potkusta, tönäisystä, raapimisesta tms. Eilenkin kun oli ison veljen kanssa kahdestaan kotona hetken niin oli mennyt oma-aloitteisesti omaan huoneeseensa lyötyään veljeään.

Uskon kuitenkin että tämä aika alkaa nyt sivuuttua jo itselläänkin, mutta pelkkä odottelu ei tietenkään riitä, vaan pitää kärsivällisesti tehdä jatkuvasti selväksi että sellainen käytös ei ole sallittua. Jatkakaa siis vain samaan malliin niin kyllä se siitä sitten alkaa helpottaa ja lapselle tulee selväksi että niin ei saa tehdä. Meillä nuo lasten ohjelmat eivät ole aktivoineet tuota käytöstä, päin vastoin, kun olemme keskustelleet tapahtumista aina ohjelman jälkeen. Tyttö kyllä tietää mitä niissä tehdään väärin ja sen jälkeen aina on päivä mennyt lyömättä. Ja nyrkit tuolla tytöllä on heiluneet 4kk ikäisestä lähtien aina aika ajoin. Aikansa kutakin. Meillä pojalla ei tuollaista vaihetta ollut mielestäni lainkaan mutta tytöllä se on ollut sitten sitäkin pahempi. :headwall: :headwall: :headwall:

 

olen lasten kiroilusta antanut heille valkopippuri jauhetta suuhun
kiroilu loppui siihen.