Vinkkejä avioliiton piristämiseen/pelastamiseen?

Olen hieman alle kolmekymppinen nainen ja ollut nykyisessä parisuhteessa seitsemän vuoden ajan, joista avioliitossa neljä. Meillä on kaksi alle viisivuotiasta lasta, jokunen aika sitten valmistunut omakotitalo ja elämäntilanne ulkoisesti ihan kunnossa.

Sitten se tavallisen tylsä tarina, kun parisuhde on muuttunut kovin laimeaksi ja läheisyys on tyystin kadonnut. Seksiä on noin kerran/kaksi viikossa, mutta muuten arjen läheisyys täysin poissa. Ei keskustelua mitä toiselle oikeasti kuuluu, katsekontakti puuttuu, halailut, suukottelut yms. no ou, ei sitten mitään. Tuntuu, että pimeässä peiton alla tyydytetään perustarpeet, mutta ei kohdata ihmisenä kunnolla arjessa, ollaan vain äiti ja isä. Lapset tuskin ovat edes nähneet meitä koskaan suukottelemassa, vaikka alkuaika suhteessa oli hyvinkin kiihkeää ja romanttista.

Tilanne tuntuu olevan miehelleni ihan ok, mutta mulle ei todellakaan! Hänellä on paljon aikaa vievä koira/metsästysharrastus ja tuntuu, ettei jaksamista riitä työnteon ja harrastuksen jälkeen kunnolliseen läsnäoloon kotona. Itse vastaan melko pitkälti kodista ja lapsistamme, vaikka mies toki sitten kotona ollessaan osallistuu jonkin verran kotitöihin ja hoitaa lapsia, jos minulla on omia menoja.

Olen havahtunut ajatukseen, että meillä on kuitenkin vain yksi elämä, ja tottakai haluaisin tuntea itseni rakastetuksi/halutuksia ja kaipaan todella paljon läheisyyttä ja hellyyttä elämäämme. Olen asiasta hänelle lähikuukausina usein sanonut ja hetkellisiä tormistautumisia on tullut, mutta pian se itsensä harrastuksissaan väsyttänyt mies taas ilmestyy tuohon sohvannurkkaan, ottaa ehkä yhden kaljan ja nukahtaa siihen.. Siinäpä olen sitten tarpeineni, enkä jaksa enää tyrkyttää itseäni lähelle hyvänä pidettäväksi, helpommin romantiikkaa saa leffoista, huoh!

Olen kohtuullisen kivan näköinen, sporttinen ja naisellinen nainen. Ulkona käydessäni miehet usein lähestyvät minua ja saan heiltä huomionosoituksia. Lämmittäähän ne mieltä, mutta en kaipaisi tuollaista huomiota kuin omalta mieheltäni, joka ei ole moneen vuoteen oikeastaan mitään kohteliaisuuksia minulle suonut, lähinnä olipas hyvää ruokaa tmv.. :attn:

Elämän ollessa jo tällä hetkellä näin epäromanttista, niin turha varmaan odottaa asialle mitään tekemättä, että itsestään tilanne korjautuisi. Pian varmaan loppuu se vähäinen seksikin. Vaikka elämä on muuten ihan kunnossa, niin en halua näännyttää ja katkeroittaa itseäni suhteessa, jossa tunnun olevan vain äiti mieheni lapsille ja muuten pelkkää ilmaa. Kertokaa siis vinkkejä, kuinka olette elvyttäneet parisuhteitanne, saaneet läheisyyttä ja läsnäoloa avioelämäänne? Vierellä on kuitenkin sellainen mies, jota en haluaisi lähteä vaihtamaan ja hän on lasteni isä, mutta en jaksa vuosia tällaista elämää.

 

Itsellä hieman samaa ilmassa. Parisuhde on kovin tylsää ollut lapsen syntymän jälkeen.
Ymmärrän toki että nainen ei välttämättä raskauden aikana ole kiinnostunut samalla tavalla seksistä kuin ennen raskautta. Lapsentulon jälkeen tuntuu että kaikki muukin helliminen on kadonnut ja edes pieni vinkkaaminen petipuuhista on tabu ja kauhistus.

Arki on kivaa ja lapsi on ihana.
Lapsen nukkuessa voisi vaan tehdä niin paljon enemmän kuin vain olla sohvalla.

 

Seminan kanssa vähän samoilla linjoilla, tosin meikäläinen vain haaveilee että sais seksiä niinkin usein kuin Semina Minä saan seksiä ehkä kerran kahteen kuukauteen ja sekin omasta aloitteesta. Seksissä kuulemma ole mitään vikaa, ja saan vaimon aina laukeamaan, mutta siittä huolimatta ei vaimokkeella seksihimoja tunnu löytyvän sitten millään. ( Seksin ja rakkauden puute alkaa olemaan jo pienoinen ongelma, itse kun tykkäisin harrastaa seksiä vaikka päivittäin, oma toimisesti näin melkeen tuleekin toimittua, ( alkaa kädet olemaan runkkaamisesta enemmän känsillä kuin salilla bodaamisesta On tässä viime aikoina muutenki kiinnittäny ulkonäkööni enemmän huomiota ja käyny useammin salilla ku normaalisti, ja yleensä muutenki saanu jonkinverran kiinnostuneita katseita aikaseksi, mutten en kotosalla. Muija ei harrasta itseään väsyksiin, mutta on muuten vaan niin perkeleen kärttynen ja negatiivisesti asennoitunut kaikkeen, että kaikki rakkaus tuntuu kuluvan päivästä toiseen pääsemiseksi. Ja tätähän nyt sitten on jo jatkunut useita vuosia :/ Mutta kahtellaan ajattelin nyt kokeilla taas tarjota sille mahdollisuuksia päästä yksinään rientämään, ja vähän kaksin olo aikaakin olen jo varannut hoitopaikan pojalle ens viikonlopuks, ja sen sellasta, Leuka rintaan ja kohti uusia seikkailuja =)