Viisas nainen ottaa itselleen miehen joka rakastaa häntä, ei miestä jota hän itse rakastaa. Oletko samaa mieltä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierass
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Joo, mä olen jollain tasolla samoilla linjoilla ap:n kanssa. Helpompaa on, jos itse rakastaa pikkuisen vähemmän kuin puoliso. Toki molempien kannattaa rakastaa.
 
Vastavuoroinen rakkaus olisi kai ideaaleinta. Olen elänyt seurustelusuhteessa, jossa minä olin se ns. enemmän rakastava osapuoli, mikäli rakkauden määrä on edes mitattavissa.. ja se rakkaus teki joskus kipeää. Olen myös elänyt hetken seurustelusuhteessa, jossa itse en juurikaan rakastanut, mutta mies rakasti. Se ahdisti. En voisi elää ihmisen kanssa, jota en rakastaisi, tai ainakin olisi joskus rakastanut. Joskin pelkkä rakkaus ei suhteen rakennusaineeksi mielestäni riitä.
 
En ole samaa mieltä!

Turvallisuushakuinen nainen voi toimiakin kuvailemallasi tavalla ja olla lopputulokseen tyytyväinen. Jos sensijaan otetaan itsenäinen ja sopivalla tavalla karaistunut nainen, hän luultavasti on onnellisin, kun jaksaa odottaa niin kauan kuin odottaminen vaatii ja ottaa miehen vasta sitten, kun löytää jonkun, jota oikeasti rakastaa sen sijaan, että tyytyisi johonkuhun, jonka jollakin hetkellä saa.
 
Ahdistavaa se on. Alunperin varmasti molemmat rakastivat toisiaan, sitten kaikki meni pieleen ja tuli ero. Eron jälkeen palattiin yhteen lähinnä käytännön syistä, mutta rakastamaan en ole uudelleen oppinut enkä varmasti opikaan. Selvennettäköön, että mies kyllä tietää tilanteen.
 

Yhteistyössä