K
kyllästynyt kynnysmatto
Vieras
olin 2 lapsen yh-äiti kun tapasin tämän jumalaisen miehen. hän oli kaikkea sitä mitä mieheltä vain saattoi toivoa, ja aluksi epäilinkin voiko se edes olla totta. uskallauduin pienen harkinnan ja tutustumisen jälkeen antaa itseni ihastua ja rakastua,ja aloittelimme yhteistä taivalta. kaikki sujui ja pian asustelimme saman katon alla (näin jälkiviisaana totean että: luojan kiitos pidin silti myös oman asuntoni) pian tulinkin raskaaksi (puhdas vahinko, mutta mieluisa sellainen) ja silloin kaikki muuttui. mies alkoi juoda lähes päivittäin, saattoi olla päiviä puhumatta sanaakaan,istui yksin autotallissa ja joi. kaikki hänen puheensa muuttuivat hyvin arvosteleviksi ja asenne kaikkeen oli negatiivinen. myös huomasin hänen enemmän ja enemmän elelevän minun rahoilla, ja usein pyysikin rahaa lainaksi (mutta takaisin maksu unohtui). kun yritin hänelle tunteistani puhua ja kysellä että mikä hänet on muuttanut, vastaus oli että tällänen olen ja mun kanssa ei ole pakko olla. siitä "viisastuneena" pakkasin lapset ja tavarat ja muutimme takaisin asuntooni vatsaani kasvattelemaan. pian tuli tuo vanha ihana mies ja pyyteli käytöstään anteeksi ja selitteli käytöstään ja lupasi ettei tuo ole hänen tapansa.tällä kertaa asetuimme minun asuntooni ja sanoi oman asuntonsa irti (myöhemmin selvisi että vuokrat oli maksamatta ja siksi hän niin kilttinä luokseni tuli).pari kuukautta meni ihanasti, mutta sitten taas tapahtui jotain... ollessani jo 7:llä kuulla tuleva isä otti ja hävisi syytä sanomatta viikoksi. hän ei vastannut puheluihini tai viesteihini, ja kun vihdoin sain varmuuden että hän on edes hengissä sain raivosta voimaa ja kannoin kaikki hänen tavaransa pihavarastoomme. viikko lähtönsä jälkeen hän palasi kuin mitään ei olisi tapahtunut. kovin hölmistynyt hän oli kun etsi hammasharjaansa ja kerroin sen olevan varastossa. hullu kun olin annoin anteeksi ja elämä jatkui muutaman viikon "onnellisena". taas hän jostain kaljapäissään saapui ja änkesi väkisin suihkuun kanssani. siellä hän alkoi minua huoritella ja kertoa kuinka vastenmielisen näköinen olen ( vatsahan alkoi jo olla ihan reilun kokoinen)... no tuli päivä kun tyttäremme syntyi, synnytys oli nopea ja helppo. isä kyllä oli mukana, mutta ei tainnut edes kädestä minua pitää... mietti vain että noinkohan tuosta värkistä on enää iloa, kun kolme lasta jo tehnyt... noin tunnin hän malttoi kanssamme sairaalassa olla ja sitten lähti. seuraavan iltana kävi ilmi että joudumme useamman päivän sairaalassa olemaan ja itkien pyysi isää seuraksemme, ei tullut kun oli jo päivällä puolituntia ollut...no nyt on 1,5 vuotta tuosta päivästä, hoidan lapsia kotona (pikkiriikkisellä kotihoidontuella) ja tuona aikana olen saanut kuulla olevani mm.heikko ihminen ( kun joskus itkien häntä pyysin poistumaan), persaukinen muiden verorahoilla elävä (kun minulla ei ollut lainata hänelle rahaa), huora (kun tulin mustikka metsästä ja paitani helmassa oli roskia-olin toki jonkun lenkkeilijän kanssa mättäällä peuhannut) ja ties mitä muuta... kun olen tahtoni erosta kertonut, on minua uhattu lasten viemisellä, elämäni muutettavan helvetiksi, epämääräisillä "kavereilla" jotka maksusta raiskaavat tai tappavat, olen kuullut kuinka minut voisi tuosta vain yhdellä käden liikkeellä tappaa... tässä vain murto-osa kaikista kauniista sanoista. eilen mittani kuitenkin täyttyi lopullisesti, kun hän tuli taas kännissä kotiin ja aloitti rähinän. tällä kertaa uhreina oli koirani ja isompi tyttöni...en tiedä mistä sain voimaa vietyä häneltä avaimen, ja työnnettyä hänet ulos... yöllä hän yritti metelistä päätellen tulla ovesta läpi, mutta tajusi poistua ennen kun poliisit tulivat. tänään yritti ängetä takaisin väkisin, mutta taas raivolla hänet ulos sain. nyt kuitenkin omatunto soimaa ja mietin olenko liian julma, kun en häntä kotiin laske (taitaa nyt autossa nukkua) ja kuitenkin suurempi huoli on;mitä laillisia keinoja minulla olisi hänen pois pitämisekseen ?
