Viikot yksin lasten kanssa

Tuleva syksy muuttaa meidän perheen elämän totaalisesti. Mieheni lähtee toiselle paikkakunnalle töihin ja minä olen nykyisellä paikkakunnalla viikot yksin kahden lapsen kanssa. Eskarin aloittava poika ja 5 v poika. Asumme omakotitalossa, joten jo pelkistä lumitöistä selviytyminen hirvittää. Käyn töissä, mutta onneksi työmatka on kohtuullinen. Lapsilla ihana hoito/eskaripaikka. Tukijoukot satojen kilometrien päässä. Tällä paikkakunnalla olemme asuneet reilut kolme vuotta.

Antakaapa mahdolliset kohtalotoverit hyviä vinkkejä siihen, miten pnna ei pala ja arki sujuu yksin. Olen haaveillut, että voisin palkata viikkosiivoojan, mutta vielä en tiedä, onko se taloudellisesti mahdollista. MLL ei toimi hyvin täällä, joten lapsille tulee olemaan vaikeeta saada hoitoapua. Vaikka kyllä muutama tunti vapaata vaikka keskellä viikkoa tekisi hyvää.

Tätä rumbaa tulee kestämään vuoden verran. Sitten lähdemmekin ulkomaankomennukselle......

Kaikki vinkit ja vaarit otetaan avosydämin vastaan !

 

Ollaan eletty saman kaltaisessa tilanteessa jokunen vuosi (meillä mies 2-3kk töissä ja sitten 2vko-1kk kotona).
Meillä on naapurissa vähän vanhempia lapsia joista saan tilapäistä hoitoapua, lähinnä muutamaksi tunniksi iltaisin. Ikää heillä on 17 ja 18 vuotta. Ja maksan heille tietty pientä palkkaa.
Joskus jompikumpi tulee vain sisälle leikkimään lasten kanssa kun minä teen esim. lumitöitä ulkona, joskus käyn kampaajalla tms.
Rankaa se on, mutta kaikkeen tottuu ja meillä ainakin isä osallistuu kotihommiin ja lasten hoitoon kahta innokkaammin kun se on "harvinaista" herkkua.

 

Meillä oli kolme pientä (alle 3V) kun mies oli viikot poissa ja mä lasten kanssa yksin, omakotitalossa oltiin ja kyllä välillä pinna paloi ei vaan jaksanut! Meillä hyväksi silloin havaittiin ostostv ja videot, ei ehkä ollut kasvatuksellisesti oikein mutta pieni lepohetki äidille ja taas jaksoin heidän kanssa.
Nyt olen yh ja edelleen siis lasten kanssa yksin ovat nyt ja 6v ja 2x5v ja nyt leikkivät mukavasti yhdessä ovat lumitöissä mukana ja muutenkin hommia tehdessä saavat auttaa ja mielellään auttavatkin!
Onko sulla ystäviä siinä lähellä jotka voisivat edes pienen iltalenkin tai mitä haluaisitkin tehdä ajaksi tulla lasten kanssa, sekin kummasti auttaa jaksamaan kun saa hetken hengähdystauon! =) :
Voimia ja jaksamista sulle!! =) =)

 

Kiitos vastauksista. Valitettavasti nuo ystävät, joita voisin lasten kaitsijoiksi pyytää, asuvat lähimmätkin yli 100 km päässä. Samoin äitini ja siskoni. Luulen, että homma toimii, kunhan suunnittelen arjen nykyistä tarkemmin ja yritän jaksottaa hommia. Ja tietty. Kun en edes yritä olla superäiti ja vaimllappa riittävästi rahaa, jotta siivousapu edes olisi mahdollista. Pitää nyt sekin asia vielä perin juurin selvittää. Siis. Kotitalousvähennykset sun muut.

 

Kannattaa, laittaa paikallialehteen ilmoitus, että tarvitset muutaman tunnin lastenhoitoapua, syksyllä kunkoulut alkaa ja opiskelijoilla rahat vähissä, niin varmaan tulee mielellään. Niin minä olen tehnyt, tosin hastattelin 4 eri ihmistä, kun sieltä voi tulla kuka tahansa. Tsemppiä!

 

Missäpäin asut? Voimia sulle ja koita sada ittelles niitä hengähdystaukoja...=)

 

Minun mieheni on aina 6 vk töissä. Kylläkin sitten 6 vk lomalla, mutta kuitenkin sen työajan olen yksin lasten kanssa. Lapset ovat tällä hetkellä 3 v, 4 v ja 6 v. Eli tätä samaa rataa on ollut lähes esikoisen syntymästä asti.
Välillä on pinna todella todella tiukalla kun väsyttää ja lapset ovat villissä. (Minä käyn myös itse töissä ja kaiken kukkuraksi meidän lapset ovat aina olleet huonoja nukkumaan ja ovat sitä edelleen). Mutta kummasti sitä selviää. Sitä vaan jättää kaikkea ylimääräistä pois. Eli esim. meidän huusholli ei ole viimeisen päällä järjestyksessä aina. Valitettavasti siinä jää myös omat harrastukset pois eli esim. mitään liikunta puolta ei tule harrastettua.

 

\

Missäpäin asut? Voimia sulle ja koita sada ittelles niitä hengähdystaukoja...=)

Asustelen Somerolla . Kyllä pää tosiaan koko ajan surisee etsien uusia ideoita siihen, että arki on meille kotipaikkakunnalle jääville muutakin kuin pinnan palamista ja huutamista.

 

Etsintäkuuluta nyt jo hyvissä ajoin itsellesi uusia tuttavuuksia paikkakunnalta! Lapsiperheitä tai ihan muita suunnilleen saman ikäisiä naisia. Yhdessä on kiva jutustella ja saat sinäkin muuta seuraa kuin lapsesi. Vaikka kahvittelu pari kertaa viikossa piristää kummasti, puhelinsoitto tai kirje on myös tehokas päivän pelastaja, ja onpahan joku (lapsillekin tuttu), jolta pyytää apua, jos todella tuntuu, että arki kaatuu päälle tai jos vaikka joudut itse käymään lääkärillä tms. ja tarvitset lapsenvahtia muutamaksi tunniksi. Ja ehkä lapsesikin saavat uusia ystäviä.

 

Minä jäin yksin lasten kanssa viisi vuotta sitten ja minulla oli viisi lasta. Silloin vajaa 4-vuotias, 7-vuotias, 8½, 10 ja 12-vuotiaat.
Ero oli rankka ja ensimmäinen vuosi oli vaikea. Isompia ei voinut juuri käyttää pienempien kaitsijoina sillä he olivat itsekin erostamme järkyttyneitä ja shokissa sillä isä lähti toisen miehen mukaan. Kuopus on poika ja hän ei voinut käsittää minne isä ykskaks hävisi. Kaikki nämä vaikeutti arkea. Talven sinnittelin yksikseni mutta kevättalvella uuvuin ja jouduin sairaalaan. Minä kun olen vielä täydellisyyden tavoittelija... Eli tällä yritän sanoa, että yritä kaikin keinoin helpottaa arkeasi äläkä vaadi itseltäsi liikaa. Toivottavasti saat jonkun opiskelijatytön silloin tällöin lapsiasi katsomaan ja jos vain suinkin mahdollista ota se siivooja.
Ja muista, että pölypallerot eivät karkaa minnekään mutta lapset ovat vain kerran pieniä.

 

Heippa hansu!
Laitappa vaikka meiliosotetta jos vaikka haluat kirjotella, mä asun aika lähellä sua ja lapsetkin on samanikäsiä! Mulla eka menee kouluun ja kaksikko eskariin joten jos edes mailiseuraa halut ni täältä löytyis ja tavatakin voidaan, meillä kun välimatkaa on joku 25 km! =) =)

 

Hei Tuikku !

Kiva olisi vaikka ensin mailailla ja tottakai myöhemmin tavatakin.
Mailiosoite on : hansu222@jippii.fi

t. Hansu B)