Vihdoinkin natiainen

[Natiainen05]

Moi,

Ajattelin siirtya talle puolelle, koska luomuvauvat ovat kuitenkin hieman eriasia kuin me ns. keinoalkuiset. Olen 34-vuotias espoolainen. Yritimme luomuvauvaa noin puolitoista vuotta, jonka jalkeen kavimme tutkimuksissa, joissa ei itseasiassa selvinnyt mitaan ihmeempaa. Kuitenkaan emme halunneet enaa odotella vaan meille tehtiin tammikuussa/05 IVF, joka oli neg. Pakkasesta siirrettin kaksi alkioita maaliskuussa, joka onnistui. Nyt kaikki on mennyt hiennosti ja perheemme odottaa innolla esikoisvauvaa, la 4.12.

Olisi kiva saada meilikavereita taltapuolen, kaveripiirissa ei ole lapsellisia, joten...

Kaikille tseppia ja odottajille turkasesti onnea!

 

[Lissu]

Onnea oikein paljon :flower:
Itse kans vierailen säännöllisesti tällä puolella vaikkakin entisenä lapsettomana. Itselläni on 2 täydellistä ivf lasta ja pakkasessa olisi kaksi alkiota odottamassa. Lapseni ovat poika ja tyttö, 8 ja 6vuotiaat.Ulkona päivätorkuilla on nyt viimeisin ,pian6kk ikäinen luomuvauva.

 

[onnellinen]

Onnea vaan Meillekin tulossa icsi-vauva 28.11. tai toisen arvion mukaan just 4.12. Kaksi samalla tavalla alkunsa saanutta jo kotona. Joskus onnistaakin :hug:

 

[kuu-ukko]

Onnea oikein paljon ja enkeleitä :saint: matkalle !


Lapsettomuus tekee todella kipeää. Sitä ei voi sellainen ihminen ymmärtää, jolle lastenteko on itsestäänselvyys, että niitä tulee kun vaan halutaan. Kyllä meilläkin meinasi usko loppua, että emmekö saa pientä omaa nyyttiä pitää sylissämme ja antaa sille rakkautta.

Tässä tämä meidän pitkän tarinan, joka päättyi monien kyynelten ja vuosien jälkeen onnellisesti; terve ja suloinen poika. Joku varmaan on lukenut jo aikaisemmin, mutta laitanpa sen kuitenkin.

Vuosi siinä yritettiin, ei tärpin tärppiä. Kävin gynen vastaanotolla ja hän totesi endoa, no voi ei !. No se leikattiin tähystämällä pois ja ei muuta kuin yritystä, sillä paikat on kunnossa, sanoi lääkäri. Yritettiin lähes vuosi, mitään ei kuulunut. Itkettiin ja mietittiin mitä tehdään ? No soitin yksityiselle klinikalle, jossa aivan ihanan sympaattinen henkilökunta otti meidät keskustelemaan jatkoista. Päädyimme raskaisiin koeputkihedelmöityshoitoihin. Siinä sitä pistettiin, kasvatettiin munasoluja, kerättiin ne pois, hedelmöitettiin ja siirretiin. Mutta joka kerta sama lopputulos piinallisten kahden viikon jälkeen; negaa Yhden plussasin, mutta kesken meni rv 5.

Endokin siinä kasvoi, joten jouduin avoleikkaukseen. Se onnistuikin hyvin, sillä saatiin kuulemma kaikki pesäkkeet poistettua. Aateltiin kokeilla vielä kerran(kuudes siirto), jos ei nyt niin sitten saa olla taukoa ja huilataan vähän aikaa. Viimeinen toivomme oli pakastealkiossa. Kyllä siinä oli peukut ja varpaat pystyssä sen pari viikkoa. Testasin plussan aamulla viideltä, voi niitä onnenkyyneleitä, joita kuivasin istuessani vessassa. Ensin tuli mieleen, että voiko olla totta ja toivoi kaikken päättyvän onnellisesti .
Yhdeksän kuukautta siinä jännättiin ja sitten sylissämme oli yli viisi vuotta hartaasti toivottu vauva.

Pikkukakkosta yritimme reilun puoli vuotta omin neuvoin, mutta tuloksetta. Niinpä päätimme aloittaa ivf-hoidot ja onnistuttiin ekalla hoitokerralla saamaan pikkukakkonen alulle. Pakkaseenkin jäi vielä kuusi alkiota odottelemaan tulevaa. Nyt rv 26+6.