poikki
...ainakin välillä.. taas tänä aamuna aivan liian usein toistuva juttu, oon "saanu" heräillä yöllä vauvan kans, aamulla aivan puhki, en jaksais tehdä mitään muuta kuin maata ja unelmoin nukkumisesta, mutta pakko nuo lapset on hoitaa ja tehdä kotityöt...sit jään tänne kotiin ku mies menee töihin ja vollotan joka välissä vaan sitä ku oon nii poikki!!!! välil vihaan tätä koko elämää, ei mitää muuta ku kotitöitä ja lastenhoitoa, miehen kans ei seksi kiinnosta, no eihän siihen olis edes aikaakaan...pääsen kyl omiin harrastuksiin mut silti väsyny!!! ei nekää paljo auta tässä kamalassa paineessa. joku valitti kotitöistä, sama homma. jälkiä korjataa, miehen ja lapsien, vuoronperää...miks tuntuu et on vaa pilannu elämänsä, ei olis pitäny edes varmaa tehdä lapsia ja elää vaa yksin. olis helpompaa.. kyl mä noita tietenkin rakastankin, mut ahdistaa tää elämän raskaus, ja tuntuu ettei ikinä helpota...lapset pian 2v ja toinen 5kk....