Vihaan sitä jotten ole täydellinen äiti.

[Hermoheikki]

Mä vihaan sitä jotta väsyneenä (4kk ja 3v äitinä) mun hermot ei kestä. Kun tulee se kirein "tiukkahetki" niin mä käyttäydyn todella idioottimaisesti. Jos esim 3v kiljuu ja rääkyy jotain käsittämätöntä naamapunaisena mun pinnani vaan saattaa katketa ja huudan niin lujaa kun keuhkoista lähtee kaikkea mitä sylkisuuhun tuo ja siinä ei paljoa mitään kaunista sanottavaa oo. Samaten kun väsyn keskellä vauva huutaa yhteen soittoon ja esikoinen riehuu jaloissa tulee niin inhottavia ajatuksia esim. kadun (en oikeasti kadu) jotta ikinä lapsia hommattiin yms.. ja toivon jotta en ikinä olisi raskaaksi tullutkaan. Muutoin menee hyvin ja elämä on mukavaa mutta nuo tiukat hetket mitä tuntuu olevan melkein joka ilta saa pinnan kiristymään niin jotta meinaa silmissä sumeta. Vaikka mä kuinka yritän olla huutamatta mitään typerää esim. Painu nyt helvettiin siitä rääkymästä yms niin mä en saa suutani pidetyksi kiinni. Pilaan varmaan lapsieni elämän aiheuttamalla niille jotain traumoja huutamalla rumia.

 

["joku"]

Mä inhoan sanaa "jotta"

 

["heips"]

Huutaminen on verrattavissa pahoinpitelyyn, taitaa se henkistä pahoinpitelyä olla. Yritä lopettaa. Itse sain kuulla ihan tarpeeksi huutoa lapsena ja kyllä jäi traumat

 

[Anatolia]

Mä vihaan koko 'täydellinen äiti'- hokemaa...sellaista ei olekaan kuin täydellinen äiti.

Ymmärrän, että hermot palaa joskus, etenkin kun väsyttää tai on stressiä.

Mutta huutamalla lapsellesi että "pidä nyt se perkeleen pääsi kiinni", "turpa tukkoon saatana", "painu nyt helvettiin siitä rääkymästä" yms saat aikaiseksi vain lapsia, jotka oppivat hoitamaan ristiriitatilanteet karjumalla ja kiroilemalla. Sitä et halua, olen siitä varma. Ja itselläsikin jää huutaminen ns. päälle, eikä lapset (tai siis lapsi, toinenhan on pieni vauva vasta) pian kuule normaaliäänellä esitettyä käskyä ollenkaan vaan reagoivat ainoastaan kiroiluun ja huutamiseen - jos siihenkään, tehonsa sekin menettää ajan myötä.

Jos illat on hankalia, niin voisiko iltoja jotenkin helpottaa? Tehdä mahdollisimman paljon kaikkea etukäteen, aloittaa iltatoimet aikaisemmin ettei tule kiire, tms?

 

[Ken guru]

Mä vihaan koko 'täydellinen äiti'- hokemaa...sellaista ei olekaan kuin täydellinen äiti.

Ymmärrän, että hermot palaa joskus, etenkin kun väsyttää tai on stressiä.

Mutta huutamalla lapsellesi että "pidä nyt se perkeleen pääsi kiinni", "turpa tukkoon saatana", "painu nyt helvettiin siitä rääkymästä" yms saat aikaiseksi vain lapsia, jotka oppivat hoitamaan ristiriitatilanteet karjumalla ja kiroilemalla. Sitä et halua, olen siitä varma. Ja itselläsikin jää huutaminen ns. päälle, eikä lapset (tai siis lapsi, toinenhan on pieni vauva vasta) pian kuule normaaliäänellä esitettyä käskyä ollenkaan vaan reagoivat ainoastaan kiroiluun ja huutamiseen - jos siihenkään, tehonsa sekin menettää ajan myötä.

Jos illat on hankalia, niin voisiko iltoja jotenkin helpottaa? Tehdä mahdollisimman paljon kaikkea etukäteen, aloittaa iltatoimet aikaisemmin ettei tule kiire, tms?

Taas sanoit sen mitä mun mielessä oli. Ei ole ensimmäinen kerta kun sun takia ei tule ketjuun vastattua, kun en viitsi toistella samoja asioita.

Eli peesi vähän pidemmin sanottuna .

 

[tällästä ehdotan..]

Jos illat on hankalimpia niin voisko unirytmilä yrittää korjata. Itsellä 3v kotona ja on onneksi helppo lapsi, mutta JOS kiukuttelee, niin kiukuttelee juuri iltaisin ja väsymyksen takia. Uhmajutut on asia erikseen, vaan kyllähän se uhmakin väsyneenä enempi nostaa päätään.. vai miten lie?

 

[niinpä niin]

Niin just, moraalisaarnaa kyllä riittää mutta missä on ne neuvot ja ymmärrys?

 

[Anatolia]

Niin just, moraalisaarnaa kyllä riittää mutta missä on ne neuvot ja ymmärrys?

Onhan tässä neuvoja jo annettu, muutamakin. Ja ymmärrystäkin annoin ainakin minä - hyväksyntää sen sijaan en, vaan tuskin ap sitä kaipaakaan.

 

[Anatolia]

Vinkki;

Meillä lasten volyymi hiljenee, kun kuiskaan heille. Se on toiminut jo aika monta vuotta. Jos he tuohtuneena puhuvat toistensa päälle huutaen, tai muuten vaan on rääkymistä ilmassa ja äänenvoimakkuus on korkealla, niin mun on turha alkaa kilpahuudantaan, sillä ei ne siihen reagoi, vaan nostavat omaa volyymiaan. Mutta kun kuiskaan, niin hiljentyvät kuuntelemaan.

 

["mimi"]

Suuttua saa, mutta aikuisen täytyy opetella hillitsemään itseään niin ettei sentään kiroile tai huuda ihan kamaluuksia lapselle. Tunteista huolimatta olet vastuussa teoista. Opettele vaikka ihan itseksesi ensin jotain hokemia jotai voit toistaa kun huomaat suuttuvasi.. Lapselle voi hyvin sanoa että "Äiti on TODELLA vihainen! ja nyt tarvitsen hetken aikaa olla ihan rauhassa" Lapselle voi laittaa vaikka kirjan,leffan tai palapelin siksi aikaa että saa itsensä koottua ja sitten lapsen kanssa kanttaa tilanne käydä läpi.. "äiti suuttui kun teit näin tai näin ja sitten äiti tarvitsi hetken rauhoittuakseen. Nyt suuttumus on ohi ja kaikki on taas hyvin. Äiti rakastaa sinua vaikka suuttuukin välillä" jne... Suuttuminen ei ole väärin, päinvastoin on tärkeää lapselle nähdä että aikuinen näyttää tunteensa, hallitsee ne ja sitten tilanne on ohi ja kaikki niinkuin ennenkin. Lapsi oppii sinulta kuinka tulee käyttäytyä kun on todella vihainen. Huutaminenkin kuuluu joskus siihen että on todella vihainen, mutta pitää olla tarkka siitä mitä huutaa.

 

["..."]

Mä vihaan sitä jotta väsyneenä (4kk ja 3v äitinä) mun hermot ei kestä. Kun tulee se kirein "tiukkahetki" niin mä käyttäydyn todella idioottimaisesti. Jos esim 3v kiljuu ja rääkyy jotain käsittämätöntä naamapunaisena mun pinnani vaan saattaa katketa ja huudan niin lujaa kun keuhkoista lähtee kaikkea mitä sylkisuuhun tuo ja siinä ei paljoa mitään kaunista sanottavaa oo. Samaten kun väsyn keskellä vauva huutaa yhteen soittoon ja esikoinen riehuu jaloissa tulee niin inhottavia ajatuksia esim. kadun (en oikeasti kadu) jotta ikinä lapsia hommattiin yms.. ja toivon jotta en ikinä olisi raskaaksi tullutkaan. Muutoin menee hyvin ja elämä on mukavaa mutta nuo tiukat hetket mitä tuntuu olevan melkein joka ilta saa pinnan kiristymään niin jotta meinaa silmissä sumeta. Vaikka mä kuinka yritän olla huutamatta mitään typerää esim. Painu nyt helvettiin siitä rääkymästä yms niin mä en saa suutani pidetyksi kiinni. Pilaan varmaan lapsieni elämän aiheuttamalla niille jotain traumoja huutamalla rumia.

Kuulostaa niin minun päivältä. Meillä tiukat päivät on tollasia. Usein en laskeudu lapsen tasolle. Mutta sillon kun on väsynyt niin joo. Jos joutuu 10 tuntia kuuntelemaan lapsen kitinää ja vinkunaa ja huutamista. Kyseessä siis 4v. Niin ei yksinkertaisesti aina jaksa. Ja isovanhempia ei oo apuna.

Mutta jos et joka päivä ole tollanen niin en usko että saisit jotain pahaa lapsellesi aikaseksi. Kunhan et kajoa fyysisesti lapseesi.

Minusta kannattaisi hakea lapsellesi paikkaa jostain kerhosta. Saisit vähän aikaa hengähtää. Tai voithan puhua tästä neuvolassa. Saisit jotain apua tai vinkkejä mitä tehdä.