Vihaan leikkipuistoa!

Taas tuli paha mieli, kun lähdettiin puistosta kotiin. En osaa olla muiden äitien kanssa, tunnen itteni niiiiin oudoksi. Missä sitä oikein voisi käydä, kun kuitenkin lapsen takia on mentävä ihmisten ilmoille. Olen puhelias toisinaan, mutta sitten yhtäkkiä en osaakaan jutella kenellekään. Jos on tuttuja, on helppo olla, mutta kun he menevät puistossa muiden luo, jään yksin. En osaa smalltalkia, voisin puhua kaikista vaikeista asioista ja syvällisiä keskusteluja käydä, mutta ei kukaan jaksa sellaista kuulla ensi näkemältä. :'(
Eikä tunnu netistäkään kohtalotoveria löytyvän...

 

mistäpäin olet ja haluisitko vaihtaa jatuksia y-viestillä ensin ja sit vaikka meileillen???laita y-viestiä jos kiinnostaa =)

 

\

Taas tuli paha mieli, kun lähdettiin puistosta kotiin. En osaa olla muiden äitien kanssa, tunnen itteni niiiiin oudoksi. Missä sitä oikein voisi käydä, kun kuitenkin lapsen takia on mentävä ihmisten ilmoille. Olen puhelias toisinaan, mutta sitten yhtäkkiä en osaakaan jutella kenellekään. Jos on tuttuja, on helppo olla, mutta kun he menevät puistossa muiden luo, jään yksin. En osaa smalltalkia, voisin puhua kaikista vaikeista asioista ja syvällisiä keskusteluja käydä, mutta ei kukaan jaksa sellaista kuulla ensi näkemältä. :'(
Eikä tunnu netistäkään kohtalotoveria löytyvän...

Ymmärrettävää, kukapa sitä ventovieraiden kanssa rupattelisi niitä näitä ja varsinkaan syvällisempiä. Älä suotta syyllistä itseäsi. Arvosta pikemminkin.
Aurinkoisia kesäpäiviä sinulle.

 

juu, tunne on tuttu! itselläni oli myös ekan lapsen kohdalla samoja ongelmia, kun aloimme käydä leikkipuistoissa.
hyvin äkkiä huomasin että näistä "syvällisistä" ja "vaikeista" asioista ei siellä puhuta! ne asiat on puhuttava ystävien kanssa.
ainakin meilläpäin leikkipuisto keskustelut menivät yleensä siihen, että kenen lapsi osaa ja mitäkin. kuka osaa paremmin ja kuka syö mitäkin. mistä päin olet? ystäviä ei ole koskaan liikaa!

 

Minustakin oli aikoinaan vaikea päästä puistotätien joukkoon mukaan. Meilläpäin on aika sisäänpäin kääntyvää sakkia puistossa. Mammat istuvat rivissä puistorakennuksen edessä ja sieltä vilkuilevat lapsien toimintaa. Sitten vaan aloin sisukkaasti käymään joka päivä samassa puistossa, vaikka ärsyttikin. Ja kun masu alkoi uudelleen kasvaa niin ihmiset tulivat juttelemaan oma-aloitteisesti. Nykyisin käyn lasteni kanssa edelleen samassa puistossa ja olen tutustunut oikein miellyttäviin ihmisiin =)

 

Olen pk-seudulta.

 

\

Olen pk-seudulta.

Käytkö jossain eteläisen alueen puistoissa?

 

Jep, tunnistan itseni kirjoituksestasi!! Asuisitpa keskisuomessa päin, saisit puhua syvällisiä
Minäkin olen useat karkoittanut ympäriltäni, kun kysyttäessä olen vastannut aikalailla suoraan....luotan kait liikaa ihmisiin kun avaudun todella herkästi :ashamed:

 

\

Jep, tunnistan itseni kirjoituksestasi!! Asuisitpa keskisuomessa päin, saisit puhua syvällisiä
Minäkin olen useat karkoittanut ympäriltäni, kun kysyttäessä olen vastannut aikalailla suoraan....luotan kait liikaa ihmisiin kun avaudun todella herkästi :ashamed:

Älä välitä,etpähän vain ole niin "pinnallinen"luonne.
Samaa suorapuheisuutta löytyy minusta ,menen liian heti "asian ytimeen",ikää kun on tullut niin olen vasta nyt oppinut puolituttujen kanssa kevyemmän jutustelu tyylin....Toisaalta se on sitäkin etten voi sietää "paskanjauhantaa"että jauhetaan tyhjänpäiväisiä latteuksia.Joko puhun jostakin ASIASTA taikka olen mielummin hiljaa...vähän olen tätä piirrettä joutunut itsessäni karsimaan ja venyttämään"pinnaa"tässä suhteessa.Samaten "akkojen kälinät"nyt tietää.Onneksi on muutava sydänystävä ihan joiden kanssa voi "purkaa"muullakin tavalla mietteitään ja näin pois päen vielä kommentti "aloitukseen",muistan pitäneeni itseäni myös outona ja oli vaivautunut olo jopa kun esikoiseni kanssa pihalle meni,kun ei siihen ollut tottunut.Muut mammat möllöttelivät ja katsoivat kun vierasta sikaa.Mutta jahka sinne sitkeästi vain meni ja piut pauttasi muista akkeleista.Joidenkin kanssa puhuin toisten kanssa vain moikkasin.Että riippuuhan se vähän ihmisistäkin ,mitä porukkaa ovat......

 

Ensin katsasta, että millaisia "akkoja" siellä puistossa on. Koska useimmiten sieltä voi löytyä myös niitä, joihin pystyy tutustumaan ja juttelemaan syvällisiä.
Elikkäs siedä vähän sitä paskan jauhantaa ja tunnustele maaperää. Niin kyllä sitä juttu seuraa sinullekkin löytyy.
En minä ainakaan tuntemattoman kanssa rupea ensiksi mitään syvällistä puhumaan, ennen kuin olen varma minkälaisesta "akasta" on kyse. Toiset akat juttelee toisia juttuja ja toiset "akat" toisia.

 

melko samat ajatukset,mutta mä inhoan sitä kuppikuntaisuutta,johon kehtaavatkin lasten äidit syyllistyä.Annas olla vaan kun menet vieraana naamana sinne ja tervehdit,ymph,tuskin kukaan vastaa.Sitten lapsesi alkaa tehdä tuttavuutta muiden kanssa,kokeilee...heittää vaikka hiekkaa kohti taikka jotain.Huoh mikä mulkoilu.
Olen omieni kanssa elänyt tätä "leikkipuisto-arkea" monta vuotta,nyt en enää jaksa!Me mennään mieluummin sellaseen paikkaan jossa ei oo ketään taikka ulkoillaan vain tuttujen kanssa.Mitä iloa siitä puistossa olosta edes on jos lasta saa koko ajan kieltää ja itsee ärsyttää kun oot joukossa mutta yksin.Plääh.

 

Tuttu juttu.Minäkään en osaa keskustella niitä näitä vieraiden kanssa.Ei vaan tuu mitään höpöteltävää mieleen.Avoimessa päiväkerhossa kävin sitkeästi poikani kanssa talvella,kun oman pihan lapset menivät tarhoihin ja hän kaipasi seuraa.Yhtään ystävää en itselleni löytänyt,mutta minulle riitti,että pojalla oli hauskaa.Äidille omat kaverit muualta =)

 

toihan oli ihan ku mun suusta koko juttu! mitään muuta en inhoo yhtä paljon ku mennä puistoon kuppikuntien töllötettäväx! sitä tuntee ittensä tosi ulkopuolisex ja mä vilkuilen koko ajan kelloa joko kehtaa lähteä.. tänää alkais puistoruokailu ja pohdin täs koko ajan et kehtaako mennä.. tosin lupasin jo pikku neidille joten kai sitä on otettava itseänsä niskasta kiinni! jos joku kaipaa uusia ystäviä helsingistä ottakaa yhteyttä,mail on hyvahonka2@luukku.com

 

No minä kyllä vien lapsiani puistoihin ja leikkipaikkoihin, mutta en ole koskaan tykännyt rupatella ventovieraiden kanssa. Mulla on omat ystävät, joiden kanssa saan sitten höpötellä. Olen tosi avoin ja rempseä äiti-ihminen, mutta monesti tuntuu, ettei hiekkalaatikon reunalta löydy kovinkaan "kehittävää" juttuseuraa. Jos olen suuni avannut, on toinen äiti-mokoma suurinpiirtein vain hymissyt tyhmän näkösenä. Eli aloitteellisuus puuttuu. Vaikka on yhteisiäkin jutunaiheita (aina tietty lapset), mielestäni nuo leikkipuistot on väärä paikka etsiä uusia ystäviä. Mieluummin jotain harrastuksia, kerhoja jne. Tämä vain minun mielipide.