vihaan isääni...haluan joka viikonloppu mennä yöksi kavereilleni koska en jaks isän juomista(mistä seuraa huutoa).nyt en voi enää turvautua edes siihen...juominen ja huutaminen on alkanut arkisinkin....tälöäistä käytöstä kohdistuu vain äitiini ja minuun mutta ei siskooni...huutoa syntyy ihan pikku jutuista...en nauti enää asua kotona..en osaa myöntää itselleni että en enää välitä isästä...en halua enää...elämän into onntäysin kadonnut ..kaikki mitä sanon omassa kodissa täytyy olla tarkoin harkittu jotta ei joutuisi kuulemaan huutamista...isäni juo melkeen joka päivä mutta ei myönnä olevansa juoppo(juominen johtaa agressiivisuuteen).en tiedä mistä hakea apua...en kehtaa...en osaa puhua asiasta...en vain enää jaksaisi...en ikinä halua tulla isäni kaltaiseksi.. lapsuus on pilalla...kun ja jos joskus saan omia lapsia en halua lapsieni ikinä kokevan samaa..
