Viha itsemurhaa yrittänyttä läheistä kohtaan

(Masentunut)Läheinen yritti itsemurhaa mutta ei onnistunut.Nyt kaikki on olevinaan niin helv*tin hyvin sitten,vaikka tapahtumasta on vasta pari päivää.
Minun sisällä on vain vihaa,enkä luota ko.ihmiseen enää yhtään.En jaksa olla enää tukemassa.
Sen lisäksi että tuo oli itsekäs teko,se ajoitttui vielä hyvin tärkeälle juhlapäivälle ja pilasi sen päivän täysin.
Itsekästä vielä enemmän!
En ehkä edes halua että katkeruus ja viha menee ohi.Näin on hyvä.

 

Sä olet erittäin itsekeskeinen ihminen. Sä olet tuossa tilanteessa se, joka käyttäytyy paskamaisesti, ei läheisesi. Sä olisit se, kenen päälle sylkisin, jos valita pitäisi.

 

[QUOTE="mä";22260526]Sä olet erittäin itsekeskeinen ihminen. Sä olet tuossa tilanteessa se, joka käyttäytyy paskamaisesti, ei läheisesi. Sä olisit se, kenen päälle sylkisin, jos valita pitäisi.[/QUOTE]

Hups.. mitä sammakoita! Viha itsemurhaa yrittänyttä kohtaan on hyvin YLEINEN reagtio tapahtumien jälkeen!! Samoten ku viha itsemurhan tehnyttä kohtaan on kans YLEINEN ja normaali reagtio!!

 

http://www.surunauha.net/ittelary.html

 

[QUOTE="mä";22260526]Sä olet erittäin itsekeskeinen ihminen. Sä olet tuossa tilanteessa se, joka käyttäytyy paskamaisesti, ei läheisesi. Sä olisit se, kenen päälle sylkisin, jos valita pitäisi.[/QUOTE]

Minä taas ymmärrän nimenomaan aloittajaa.
Itsemurha on äärimmäinen itsekeskeisyyden osoitus ja mielestäni on luonnollista reagoida vihalla ja pettymyksellä jos joku läheinen osoittaa niin suurta itserakkautta ja halveksuntaa muita ihmisiä kohtaan että tuollaista yrittää.
Sympatiani siis nimenomaan aloittajan puolella, jos kohta toki toivoisin että viha ja katkeruus oikeasti menisivät ohi eivätkä jäisi kalvamaan häntä.

 

[QUOTE="mä";22260526]Sä olet erittäin itsekeskeinen ihminen. Sä olet tuossa tilanteessa se, joka käyttäytyy paskamaisesti, ei läheisesi. Sä olisit se, kenen päälle sylkisin, jos valita pitäisi.[/QUOTE]

kuule sulla ei taida olla kokemusta tuon taivaallista mitä joutuu kokemaan ja kärsimään jos masentunut ihminen ajattelee vain itseään.ja siinä sitte koettaa elää. siis tämän tekstin kirjoittajan täytyy olla itse tunnevammainen.

kyllä se masentunut pystyy olee yrittämättä itsemurhaa jos haluaa, jos taas ei halua ja yrittää itsemurhaa se on selkeä viesti läheisille :täällä ei ole ketään eikä mitään miksi haluaisin elää ja yrittää parantua, se on vitun kiva kokea että kuolemakin on toiselle kivempi kuin läheinen ja tämän rakkaus. ps aloittajan tunteet on ihan normaaleja, ei masentuneen läheisistä tule tunteettomia jos toinen nyt sattuu sairastuu

 

[QUOTE="äippä";22260547]kuule sulla ei taida olla kokemusta tuon taivaallista mitä joutuu kokemaan ja kärsimään jos masentunut ihminen ajattelee vain itseään.ja siinä sitte koettaa elää. siis tämän tekstin kirjoittajan täytyy olla itse tunnevammainen.

kyllä se masentunut pystyy olee yrittämättä itsemurhaa jos haluaa, jos taas ei halua ja yrittää itsemurhaa se on selkeä viesti läheisille :täällä ei ole ketään eikä mitään miksi haluaisin elää ja yrittää parantua, se on vitun kiva kokea että kuolemakin on toiselle kivempi kuin läheinen ja tämän rakkaus. ps aloittajan tunteet on ihan normaaleja, ei masentuneen läheisistä tule tunteettomia jos toinen nyt sattuu sairastuu[/QUOTE]

Kyllä on kokemusta. Mutta ikinä ei ole käynyt edes mielessä vaatia ketään ihmistä elämään vain minun vuokseni. Se jos mikä on itsekästä. Sä olet terve ihminen, jolla normaalit voimat jaksaa eteenpäin. Toinen on sairas. Kai vaadit myös syöpähoidoissa käyvää juoksemaan maratonin vaikka itse et sitä jaksa juosta? Kyllähän sairaan pitää jaksaa sinun vuoksesi tehdä mitä tahansa ja jaksaa enemmän kuin sinä. Mikä saa sinut luulemaan, että olisit jotenkin arvokkaampi kuin tämä toinen? Mikä oikeuttaa sinut nostamaan itsesi jalustalle? Miksi sinun tarpeesi ja halusi menevät toisen ihmisen edelle ja mikä tekee niistä oikeutetumpia?

 

Minä taas ymmärrän nimenomaan aloittajaa.
Itsemurha on äärimmäinen itsekeskeisyyden osoitus ja mielestäni on luonnollista reagoida vihalla ja pettymyksellä jos joku läheinen osoittaa niin suurta itserakkautta ja halveksuntaa muita ihmisiä kohtaan että tuollaista yrittää.
Sympatiani siis nimenomaan aloittajan puolella, jos kohta toki toivoisin että viha ja katkeruus oikeasti menisivät ohi eivätkä jäisi kalvamaan häntä.

Ja se ei sitten ole itsekästä, että vaadit toista kärsimään jumalattomassa tuskassa vain sinun tähtesi? Jotta sulla olisi hyvä ja täydellinen elämä? Viis siitä, miten paha toisella on olla ja elää?

 

Mun omainen ikävä kyllä onnistui itsemurhansa teossa, ja kyllä tunteena on myös viha ollut viha siitä että hän jätti meidät tänne suremaan, ikävöimään yms...Mutta päällimmäisenä näin vuosien jälkeen tunteena on ikävä, rakkaus ja toive joskus sitten jälleen näkemisestä.

 

[QUOTE="mä";22260601]Ja se ei sitten ole itsekästä, että vaadit toista kärsimään jumalattomassa tuskassa vain sinun tähtesi? Jotta sulla olisi hyvä ja täydellinen elämä? Viis siitä, miten paha toisella on olla ja elää?[/QUOTE]

Nyt sulla "mä" ei taida olla realiteetit ihan kohdallaan!! Tai sitten haudot itse itsemurha-ajatuksia!!

Sairas tai ei, mutta ei ole oikein tappaa itseään!! Vaik itse siinä pääsisitkin tuskistasi, mutta samalla kasvaa läheisten tuska moninkeraiseksi

 

[QUOTE="Kaisa";22260618]Nyt sulla "mä" ei taida olla realiteetit ihan kohdallaan!! Tai sitten haudot itse itsemurha-ajatuksia!!

Sairas tai ei, mutta ei ole oikein tappaa itseään!! Vaik itse siinä pääsisitkin tuskistasi, mutta samalla kasvaa läheisten tuska moninkeraiseksi[/QUOTE]

Mulla on todellakin reaaliteetit ihan kohdillaan. Enkä haudo itsemurhaa. Mutta ei kenelläkään ole oikeutta vaatia ketään elämään vain itsensä tähden. Minusta on julmaa ajatella, että todella sairaan ihmisen pitäisi jaksaa kantaa monin kertaisesti enemmän tuskaa kuin terveen ihmisen.

 

[QUOTE="mä";22260639]Mulla on todellakin reaaliteetit ihan kohdillaan. Enkä haudo itsemurhaa. Mutta ei kenelläkään ole oikeutta vaatia ketään elämään vain itsensä tähden. Minusta on julmaa ajatella, että todella sairaan ihmisen pitäisi jaksaa kantaa monin kertaisesti enemmän tuskaa kuin terveen ihmisen.[/QUOTE]

just joo... Z

 

Eiköhän vihakin tunteena ole tuossa tilanteessa normaalia. Haluaisin vain sanoa sen, että itsemurhaa yrittävä tuskin haluaa loukata läheisiään. Ihminen joka on tuossa pisteessä harvemmin kykenee enää ajattelemaan miten tekonsa vaikuttaa muihin. Saattaa jopa kuvitella, että kuolemansa olisi helpotus muillekin.

 

[QUOTE="äippä";22260547]kuule sulla ei taida olla kokemusta tuon taivaallista mitä joutuu kokemaan ja kärsimään jos masentunut ihminen ajattelee vain itseään.ja siinä sitte koettaa elää. siis tämän tekstin kirjoittajan täytyy olla itse tunnevammainen.

kyllä se masentunut pystyy olee yrittämättä itsemurhaa jos haluaa, jos taas ei halua ja yrittää itsemurhaa se on selkeä viesti läheisille :täällä ei ole ketään eikä mitään miksi haluaisin elää ja yrittää parantua, se on vitun kiva kokea että kuolemakin on toiselle kivempi kuin läheinen ja tämän rakkaus. ps aloittajan tunteet on ihan normaaleja, ei masentuneen läheisistä tule tunteettomia jos toinen nyt sattuu sairastuu[/QUOTE]


Se masentunut ei välttämättä pysty olemaan yrittämättä itsemurhaa. On sellaisia sairauksia joihin kuuluu tuo itsetuhoinen käytös ja on myös lääkkeitä jotka aiheuttaa kaikkea jännää....että ei se aina oo siitä potilaasta itestä kiinni. Ja tossa sä oot ihan oikeessa että masentuneen läheisistä ei välttämättä tule ihan tunteettomia mutta silti läheisilläkin on oikeus tunteisiin. Ja se että tunteet heittelee laidasta laitaan on aivan normaalia.

 

[QUOTE="mä";22260639]Mulla on todellakin reaaliteetit ihan kohdillaan. Enkä haudo itsemurhaa. Mutta ei kenelläkään ole oikeutta vaatia ketään elämään vain itsensä tähden. Minusta on julmaa ajatella, että todella sairaan ihmisen pitäisi jaksaa kantaa monin kertaisesti enemmän tuskaa kuin terveen ihmisen.[/QUOTE]

Sekö on sitten oikein että tämä sairas ihminen hakee huomiota yrittämällä "muka" itsemurhaa, mutta ku ei sattunutkaan onnistumaan.. ja vielä läheisille tärkeänä päivänä!?!?

Joka oikeasti haluaa tappaa itsensä tekee sen niin että ei varmasti jää aikomukset epäselväksi..

... se et "yrittää" ja taas kaikki on niin hyvin ku olla voi ja taas ku tulee huonopäivä ni "yiritetään".. ja lopputuloksena on se että sainpahan taas huomion kääntymään itseeni!!

 

jep mulla on ollut monta vuotta sama tilanne,tsosin omaa äitiäni kohtaan.. hän on vuosia tehnyt ties mitä ja uhannut tappaa itsensa moneen kertaan ja yrittänytkin sitä varmaankin.lisäksi hän on meinannut polttaa kotitaloni,hänellä ei ole itse kunnioitusta jäljellä tipaakaan.ja en edes jaksa kertoa mitä kaikkea hän on tehnyt vuosien varrella koko suvulle.päivittäin ollaan tekemisissä ja minä,kahden pienen lapsen äitinä olen se jonka isä laittaa aina äitiä vahtimaan kun lähtee itse reissuun,ja just sillon aina tapahtuu.oon tosi kyllästynyt,alkanut vihaamaan omaa äitiäni.niin raivostuttavaa kun ei kunnioita muita ihmisiä eikä ymmärrä että käytös vaikuttaa läheisiin,ja hyvinä päivinä ollaan niinku mitään ei tapahtunut oiskaan.hoitoon se kuuluis.... kun jok vaan sais pakotettua... mutta aloittajalle sen verran että mä ainaki tajuan sun tuntemukset.. ooikein liiankin hyvin..

 

Jokaisellahan on oikeus päättää oman elämänsä jatkumisesta eikä siihen ole muilla mitään sanottavaa. Pystyisitkö hetken asettumaan sen masentuneen asemaan? Luuletko tosiaan, ettei hän tule miettimään asiaa ja tuntemaan siitä syyllisyyttä ELÄMÄNSÄ JOKAISENA PÄIVÄNÄ?! Luuletko tosiaan, että ne todelliset tuntemukset helpottavat parissa päivässä? Vai olisiko sittenkin niin, että hän TEIDÄN TAKIANNE yrittää kovasti esittää, ettei TEIDÄN tarvitsisi pelätä joka päivä uutta itsemurhayritystä?

Yhden itsemurhaviestin kirjoittaneena voin kertoa ettei se syyllisyys helpota koskaan.

 

Toki samoin kuin masentuneella, myös jokaisella muullakin ihmisellä ON OIKEUS omiin tunteisiinsa ja tuossa tilanteessa viha on ihan ymmärrettävä tunne. Kannattaa kuitenkin muistaa, että sairaan ihmisen kaikki teot eivät todellakaan ole pelkkää huomionhakua.

 

Minun mielestäni kenellekään ei ole oikeutta päättää toisen elämästä, kaikki me tänne yksin tullaan ja yksin täältä lähdetään.
Jos joku tahtoo päättää päivänsä itse, se on aivan hänen oma valintansa, itsekästä on SE että itsemurhaa haluavan pitäisi jatkaa elämästä vain muiden mieliksi, vaikkei se tuota minkäänlaista iloa.
Toki mielestäni itsemurhaa suunnittelevan tulisi saada apua masennukseensa yms. muihin mielenterveysongelmiin ja on aina surullista, jos ihminen itsemurhaan päätyy.
Siitä huolimatta ei kenellekään ole oikeutta sanoa että hänen olisi pitänyt elää MINUN takiani tai TUON ihmisen takia.

 

[QUOTE="Kaisa";22260668]
Joka oikeasti haluaa tappaa itsensä tekee sen niin että ei varmasti jää aikomukset epäselväksi..

... se et "yrittää" ja taas kaikki on niin hyvin ku olla voi ja taas ku tulee huonopäivä ni "yiritetään".. ja lopputuloksena on se että sainpahan taas huomion kääntymään itseeni!![/QUOTE]

Uskotko oikeasti, että itsemurhan tekeminen on NOIN helppoa? Voin kertoa sinulle, ettei välttämättä ole.

Kommentistasi huomaa, ettei sinulla ole hajuakaan siitä, minkälaisessa tilanteessa ihminen päätyy yrittämään itsemurhaa.

 

[QUOTE="mä";22260601]Ja se ei sitten ole itsekästä, että vaadit toista kärsimään jumalattomassa tuskassa vain sinun tähtesi? Jotta sulla olisi hyvä ja täydellinen elämä? Viis siitä, miten paha toisella on olla ja elää?[/QUOTE]

Ei kukaan vaadi toiselta sitä.
Jokainen tekee omat ratkaisunsa itse. Osa rakastaa lähimmäisiään enemmän kuin itseään ja pyrkii elämään siten ettei aiheuta muille tuskaa. Osa taas ajattelee että ovat nimenomaan itse maailman tärkeimpiä ja heidän tuskansa niin tärkeä, että sen vuoksi saa tehdä muille pahaa.
Kukaan ei ulkopuolelta "vaadi" tai "sanele" toiselle noita asioita vaan ne kumpuavat sisimmästä.

 

Itselläni on kokemusta niin itsemurhan tehneestä läheisestä kuin siitä vuosin elämisestä masentuneen ihmisen lähellä (eri ihmiset). kyllä, masentunut läheinen osaa olla pirun rasittava ja välillä on pakko itsekin ottaa sitä etäisyyttä jo ihan oman jaksamisensa vuoksi. Jos puhutaan jatkuvasti itsemurhalla uhkailevista ihmisistä jotka sitten "yrittävät" sitä suurinpiirtein läheistensä kiusalla niin ymmärrän ärsyynnyksen.

Mutta jos puhutaan ihmisestä joka tappaa itsensä tai yrittää sitä oikeasti niin silloin oma ajatukseni on jo erilainen. pikkuveljeni kuoli meidän esikoisen 2v syntymäpäivän aattona, voidaan sanoa että ilman varoitusta. Tiedettiin kyllä jotain hänen ongelmistaan ja siitä kuinka vaikeaa hänellä oli ollut jo pitkään, tuo ratkaisu tuli silti yllätyksenä ja kokonaiskuva siitä helvetistä jonka kekskellä hän oli elänyt kirkastui meille vasta jälkeenpäin. Nämä 3v ovat olleet raskaita meille kaikille ja paljon kysymyksiä ja itsesyytöksiäkin jäi ilmaan. Voidaan sanoa että ne esikoisen isot syntymäpäiväjuhlat menivät meidän vanhempien osalta pilalle kokonaan, mutta siltikin se tuntui tuossa tilanteessa täysin merkityksettömältä.

Ristiriitaisia tunteita, mitään en toivo niin paljoa kuin että tuona iltana/yönä olisivat asiat menneet toisin. en kuitenkaan sen takia että pitäisin itseäni maailman napana jonka takia läheiseni tarvitsisi kärsiä mitä tuskaa tahansa, kunhan minulle vaan ei saisi tulla mistään pahaa mieltä. tuo pikkuveljen kuolema on ehdottomsti pahinta mitä minulle on ikinä tapahtunut, mutta silti se minun kärsimykseni on vain murto-osa siitä mitä hän sai kokea. Kuitenkin toivoisin että hän eläisi, paitsi näistä omista itsekkäistä syistä, ennen kaikkea hänen itsensä takia. Koska uskon että hänellä olisi silti ollut mahdollisuuksia...

 

parempi tappaa itsensä kuin joku muu vastaantulija ja siten pääsisi hoitoon, nniinkuin se emilian tappaja teki. itsemurhakandidaatti ei ajttele muita vaan sitä helpotusta kun vaan pääsee pois kuin ei ole enään mitään syytä jäädä, kukaan ei näköjään välitä.

 

Ymmärrän teitä jälkeenjääviä surevia ja vihaaviakin. Ymmärrän myös niitä, jotka eivät jaksa ja toivonkin aina täydestä sydämestäni että heillä olisi sitten vihdoin rauha, mitä ikinä kuoleman jälkeen onkaan tai ei ole. Itse olen elänyt todella raskaan elämän ja monesti olen jo kuolinpäiväni suunnitellut, mutta yrittänyt sitten jotenkin jaksaa eteenpäin. Itsemurha ei ole minusta itsekästä etenkään jos se ei vahingoita muita muuten kuin tunne tasolla (ei yhteisiä lapsia huollettavana, raha-asiat jne.). Ja vaikka jälkeen jäisi muutakin kuin suru (juuri em. "käytännönhankaluudet"), ei sitä siltikään aina jaksa. On täysin kohtuutonta vaatia toista kärsimään itsensä vuoksi.

 

Itsemurhan tekeminen ei ole itsekästä, jokaisella on oikeus päättää elämästään. Mutta läheisillä on oikeus tuntea miten ap tuntee, se on taas läheisten ihmisten oikeus ja osoittaa mun mielestä kuinka paljon läheinen välittää itsemurhaa yrittäneestä.