Vieroittaminen 10kk - APUA

[Elli]

Hei,

meillä on poika 10kk, joka tykkää kovasti tissittelystä. Syö toki kiinteätäkin ruokaa, mutta on silti rinnalla 4 kertaa päivässä ja yölläkin joudun antamaan rintaa 2-5 kertaa, koska on muuten ihan mahdotonta saada rauhoittumaan. Ei oikein osaa nukahtaakaan ilman tissiä.

Olen palaamassa töihin kuukauden päästä. Vieroittaminen tuntuu aivan mahdottomalta ajatukselta! Olen nyt viikon verran yrittänyt lopettaa/edes vähentää yösyöpöttelyä tassuttelemalla, tarjoamalla pulloa jne. Ei onnistu ollenkaan. Huuto on aivan mahdoton, puskee väkisin tissille, repii yöpaitaa jne. Kun sitten lopulta saa tahtonsa läpi niin hyrisee tyytyväisenä... Siis olis kerrassaan hellyyttävää jos ei olisi niin raivostuttavaa!

Olisiko vinkkejä, miten edetä? Onkohan nettisivua, joista saisi vieroitusvinkkejä? Olenko ainoa, jolla on tällainen tissitakiainen? Jotta asiat olisi vielä huonommin, poika ei syö pullosta (juo mukista) eikä huoli tuttia. Alan olla tilanteesta jo vähän ahdistunut.

Terv. nimimerkki Poika tissillä rippikouluikäänkö?

 

[Mama]

Jos oot kaikkee jo kokeillut niin mulle tulee mieleen vaan se paljon kritisoitu unikoulu. Jos "huudattaminen" kauhistuttaa niin lohduttaudu sillä että onhan tuo yöheräily varmaan pojallekin rankkaa. Ja sen voi tehdä lempeämmälläkin tavalla, esim. olemalla itse huoneessa ja silittelemällä ja lohduttamalla vaikka 5 minuutin välein tai koko ajan. Ei lasta tarvitse jättää yksin huoneeseen itkemään, niinkuin monella täällä on käsitys unikoulusta. Tärkeintä siinä on päättää, että en imetä esim. vaikka ennen kolmea yöllä ja sitten pysyä siinä päätöksessä. Lapset oppii usein nukahtamaan itse ihan yhdessä illassa, toiset muutamassa. Se on ihan kätevä taito tuon ikäisellä, koska nälkäänsä hän tuskin syö yöllä.

 

[tissitakiaisen äiti myös]

Täällä tyttö vähän vajaa 10kk ja samat hommat menossa. Nyt ollaan päästy ehkä kuuteen syöttökertaan vuorokaudessa, tiukasti vain pihtaillen.. Yöllä on käynnissä unikoulu. Kolmas yö jo, mut vielä kaksi kertaa piti tuudittaa unille. Aika helpolla lopettaa tissin vinkumisen kun keinuttaa sylissä, tutti suussa. Meillä oppi tutin vasta n. kk sitten.

Meillä on suunniteltu kertalopetusta jos ei vähennyksillä etene. Eli yksi syöttökerta viikossa pois ja korvikkeen tyrkytys tilalle. Meilllä ei vain korvike uppoa millään. Ei myöskään pumpattu maito eikä muukaan, vain vesi. Pullon ja nokkamukin kyllä hallitsee. Nyt olen antanut rintaa vain nukuttamishetkinä ,mutta jos ei ole nukahtanut niin tassuttelu kehiin seuraavaksi, eli tissiä ei tipu sen enempää. Raaka peli ranualla! Mut toimii!

Toivottavasti joku osaisi auttaa sua paremmin! Mulla on eka lapsi ja ei siis kokemusta ihan vieroituksen loppuunviemisestä. Apu olis tännekin tarpeen!

Niin ja unikoulu/tassuttelu kannattaa! Jossain vaiheessa meillä onnistui se hyvin, mutta kerran sortumisen jälkeen (annoin tissiä kun heräsi yöllä) unet meni taas parempiin koteihin... Meillä ei ole nukuttu n. 6kuukauteen täysiä öitä, muut kuin ne noin viikon kestäneet edellisen unikoulun tuotokset.... Öisin on saattanut ottaa tissiä 8kertaakin.. (arvaa vaan oliko kankea herätys aamulla+koko päivä pilalla) Tsemppiä vieroitukseen!!!

 

[*]

Kuulostaa tosi hellyttävälle. itse sain tissitakiaisen aikanaan irti kun sain angiinaan penisiliini kuurin. Lääkärin mukaan sain imettää, mutta sitten maku siirtyi maitoon eikä enää kelvannut pikkumiehelle. Tuli tässä mieleeni, että mitenköhän valkosipuli auttaisi, sekin kun tuppaa tulemaan ihosta ulos ja varmaan makukin siirtyy maitoon.

 

[Elli]

Kiitos Mama vastauksesta. Tuota unikoulua ollaan itse asiassa myös yritetty pitää, mutta taidan olla liian heikkoluontoinen äiti... Siis poika huutaa ihan järkyttävästi, on ihan hysteerinen, jos ei tissi ilmesty. Henki tuntii lopulta loppuvan siitä huutamisesta. Kuuluuko se "asiaan"? Kuinka kauan voi antaa huutaa niin hysteerisesti?

Olet ihan oikeassa, että päätös siitä ettei imetä täytyy tehdä ja sen täytyy pitää. Tuli nyt mieleen, että pitää ehdottaa miehelle, että menisin yöksi nukkumaan muualle (meillä on lämmin saunarakennus). En pääsisi repsahtamaan päätöksestä. Julmaahan se hiukan olis (heh, sekä pojalle että huutoa kuuntelemaan jäävälle miehelle), mutta...

 

[ihmettelevä]

Elli, ei sitä unikoulua nyt niin pidetä, että lähdet yöksi muualle ja jätätä lapsen itkemän yksin koko yöksi! Oletko tosissasi?!

Siis unikoulun 'raaka' versiohan on se, että lapsi jätetään yksin ensin esim viideksi minuuutiksi, sitten vähitellen pidennetään aikaa jonka lapsi on yksin, esim kahdella minuutilla. Mielestäni ja monien muidenkin mielestä parempi vaihtoehto on ns. tassuttelu, jossa kättä pidetään lapsen päällä jottei tämä luule jääneensä yksin.

 

[Sanni]

Lapset oppii usein nukahtamaan itse ihan yhdessä illassa, toiset muutamassa. Se on ihan kätevä taito tuon ikäisellä, koska nälkäänsä hän tuskin syö yöllä.

Meillä ei opittu viikossakaan....

 

[Aino]

Eihän Elli ole jättämässä vauvaa yksin vaan isälle! Mitä ihmeen vouhotusta taas. Olen monelta kuullut vinkkiä että tuon unikoulun voisi tehdä joku muu kuin se maidontuoksuinen äiti, vaikka se huudattaminen saattaa olla vielä rankempaa kuin äidille (jos ei saa kunnolla rauhoittumaan).

Itse tuskailin samanikäisen vauvan kanssa tuon saman ongelman parissa. Emme päässeet edes unikoulun alkuun kun vauva päätti yhtenä yönä lopettaa imemisen. Ihmeellistä, mutta ihanaa

 

[kukkuu]

Äidin näkeminen ja haistaminen voi hyvinkin tuoda lapsen mieleen, että nyt täytyy saada tissiä vaikka väkisin. Uskon, että yöheräilijän nukutusvastuun siirtäminen isälle voisi todellakin tepsiä. Saunarakennuksessa nukkuminen lienee kokeilemisen arvoinen ajatus, jos epäilet luonteesi lujuutta yöllisen huutajan kanssa.

 

[huudatuksesta]

"Huudattaminen toki johtaa usein siihen, että lapsi on oppinut nukkumaan yksin – ihminen on nopeasti ehdollistuva olento. Hän on kuitenkin samalla oppinut karvaan läksyn siitä, ettei hänen kokemustaan hädästä aiotakaan kuulla."

"Perinteisin malli, jota usein kutsutaan huudatusunikouluksi, lähtee siitä, että lapsen yöllinen heräily ja lohdun tai avun vaatiminen on manipulatiivinen yritys ottaa tilanne hallintaan. Kieltäytymällä kuulemasta lapsen ”vaatimuksia” vanhemmat ”näyttävät hänelle kaapin paikan” eli opettavat, että vanhemmat määräävät ja lapsen on sopeuduttava riippumatta siitä, miltä se lapsesta tuntuu. Jättäessään lapsen yksin huutamaan huoneeseen, kun hänen on vaikea saada unta, vanhempi ajattelee auttavansa lasta itsenäistymään. Useissa tapauksissa tämä toimii ja parin kolmen yön jälkeen lapsen heräily vähenee.

Mallin ongelmana on ensinnä se, että temperamenttisesti hyvin vahvat lapset jaksavat protestoida yksin jättämistä tuntikaupalla ja harvan vanhemman vaistot antavat myöden näin selkeälle lapsen viestille. Siinä joutuisi kieltämään itseltään sen perusajatuksen, että lapsen viesti omasta kokemuksestaan on todellinen ja siihen kuuluu ainakin jollakin tasolla vastata. Toinen ongelma on kiinnittymistutkimusten havainto siitä, että lapset yleistävät kokemuksensa vanhempien tavasta vastata heille heidän tarvitessaan apua tai lohtua.

Toistuvissa kokemuksissa, joissa vanhemman vastaus on torjuva tai hylkäävä, lapsi kehittää välttelevän kiinnittymissuhteen, jolloin merkittävä osa hänen omasta kokemuksestaan jää jakamatta vanhempien kanssa. Näiden lasten sisäinen maailma kehittyy kognitiivista hallintaa korostaen vailla yhteyttä suureen osaan lapsen omia tunteita, erityisesti pienuuden, avuttomuuden, pelon ja lohdun tarpeen tunteita. "

Lähde: http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,824,2547,6444,6445,7649

 

[lkjlk]

Minusta jokainen unikoulua lapselleen pitävä on raakalainen.

 

[voi itku...]

... Niin varmaan jos et ole kokeillut itse etkäö tiedä miten menetellään... Meillä ei ikinä ole yksin annettu huutaa, ei unikoulussakaan. Meillä otetaan lapsi syliin ja tyynnytellään siinä itku pois. Näin lapsi on tyytyväinen ja saanut turvallisen tunteen, hänen avunpyyntöihinsä on vastattu. Unikoulu jatkuu tästä laittamalla lapsi sänkyyn ja kohta hän onkin unessa, ilman huutamista ja kyyneleitä. Kysynkin nyt; MIKSI TÄMÄ ON RAAKAA????? Lapsihan vaipui rauhallisesti uneen ja nukkuu unikoulun edetessä rauhallisia täysiä öitä..... Onko se nyt sitten raakaa...?

 

[Ap]

Hei,

kiitos kovasti kaikille vastauksista! Kokeilemisen arvoisia vinkkejä tuli monta, ainakin valkosipulia ajattelin popsia. Ja lohduttavaa kuulla, että toinen tissitakiainen on oppinut tutille vielä näin vanhoilla päivillä Yritämme nyt myös tuota tuttia tarjota, koska se helpottaisi hommaa huomattavasti.

Ja haloo nimim. ihmettelevä, en tietenkään ollut lasta yksin jättämässä yöksi kotiin huutamaan... Siis tosiaan isä jää poikaa nukuttamaan ja unikoulua pitämään. Pojalla tuntuu todella olevan tissitutka todella herkällä ja siis haistaa ja vaistoaa maidon olevan lähellä. Ja toisaalta itse olen sen verran heikkoluontoinen, että kovin pitkää en pysty tätä tissitakiaistamme torjumaan, vaan olen aika nopeasti tissiä tarjoamassa, vaikka kuinka olisin päättänyt että nyt olen kovana.

Ensi viikonloppuna siis alkaa meillä unikoulu, jos nyt ei viikon aikana ihmeitä tapahdu!

Leppoisaa lauantai-iltaa kaikille!

 

[jolly]

Meillä yötissi saatiin aika vähillä itkuilla loppumaan. Lapsi heräili n. 3-4- kertaa yössä ja ei maitoa kaivannut nälkäänsä vaan ei oikein osannut nukahtaa ilman tissiä. Olin aina tissittänyt isossa sängyssä uneen, ja nostanut siitä pinnasänkyyn nukkuvana / puoli unessa.

Kun päätin, etten tänä yönä anna tissiä, otin lapsen vaan samoin viereen nukkumaan kuin tissillekin. Kätinä tietysti alkoi, joten tuttia suuhun ja rauhoittelua, silittelyä ja paijausta. Hän rauhoittui ja melkein nukahtelikin mutta itkuhan siitä lopulta tuli. Eikun syliin vaan ja hyssyttelyä parhaan taidon mukaan. Kun itku alkoi äityä hysterian puolelle, "pomppasimme" ylös sängystä, mentiin keittiöön ja puhelin hänelle kaikkea joutavaa; " katsopas kun ollaan täällä kyökissä, ja täällä on takkahuone, tuossa on pelle jne..." Siis teimme jotain ihan radikaalia jotta itkun aihe ja tissi unohtuivat kerta laakista. Sitten takaisin sänkyyn, vettä nokkamukista ja tuttia. Hyssyttelyä ja nukuttamista. Annoin lapsen reilusti nukahtaa syliin tässä hänen elämänsä traagisimmassa vaiheessa, koska se oli parasta tissi suussa nukahtamisen jälkeen mitä hän saattoi kuvitella. Noina vieroitus öinä hän nukkuikin äitin ja isän keskellä aamuun saakka. Kun yöt alkoivat pikkuhiljaa sujua, aloin taas siirtämään takaisin omaan sänkyyn.

Samoin oli siskoni tehnyt, kun ei ollut pystynyt huudattamaan lastansa. Oli viikko aikaa töiden alkuun, ja yöllistä maitopulloa oli annettava tunnin välein! Itkun alkaessa käydä ylivoimaiseksi ulos makkarista jotain lelua katsomaan siksi aikaa että itkun aihe unohtuu ja sitten takaisin rauhoittumaan.

Vieroitus ei varmaankaan ikinä ole ohi yhdessä yössä, meneehän meillä aikuisillakin uusien tapojen opettelemisessa ja omaksumisessa tapauksesta riippuen päiviä / viikkoja tai jopa pidempään. Meillä kolmas yö oli jo sellainen ettei tarvinnut itkeä, vaan tutilla ja paijauksella päästiin uudelleen uneen.

Joku kirjoitti "ettei imetä ennen kolmea" tai jotenkin siihen suuntaan. Jos olet päättänyt, että yöllä ei tissiä syödä, vedä rajat niin että iltatissin jälkeen nukutaan (tai siis opetellaan nukkumaan ilman syöntiä), ja seuraava tissin syönti on sen jälkeen, kun on noustu ylös, vaihdettu vaippa ja syöty aamupuuro. Lapsi ei tiedä kelloa joten yö ja päivä on erotettava toisistaan muilla keinoin.

Voithan tarjota yöllä sitä vettä nokkamukista jos haluat varmistaa ettei ole jano. Joku tähän varmasti kommentoi, "ettei kannata opettaa vesimukille kun se on sitten riesana". Minä olen tarjonnut tuosta vieroituksesta saakka yöllä vettä, jos lapsi on heräillyt. Joskus juo, useimmiten ei, vaan haluaa vain varmistaa että äiti on lähellä ja jatkaa unia kun kellautetaan takaisin petiin. On vain niin kauhea ajatus että pitää heräillä itkemään ja odottaa aamuun saakka jos on oikeasti yöllä jano... Juon minä itsekin yön aikana lasillisen, ja vieläpä mehua! Paljon tsemppiä tuleville öille ja voimia! Muistetaan kaikki, etteivät ne mussukat kykene kiusallaan ajatuksen voimalla heräämään.

 

[Kirsi]

Tohon Jollyn kirjotukseen haluaisin kommentoida sen verran, että itse taas en alkaisi kuljettamaan ympäri asuntoa, puhumaan, näyttelemään leluja tms"virkistävää lapselle, koska silloin ollaan äkkiseltään siinä, että rytmit menee sekasin, ja lapsi luulee että yölläkin voidaan ns touhuta.
Hyvä tietty että teillä onnistu, mutta....

 

[jolly]

Joo, en voi itsekään suoralta kädeltä suositella kaikille, että kanniskelkaa muksua ja viritelkää leikkitunnelmaan kolmelta yöllä. Meidän nappula onkin aina ollut oikea "herran terttu", eli ei oikeastaan ole itkenyt koskaan. Joten kun itku sitten yltyi tissin kaipuussa hysterian puolelle, ei sitä muuten saanut loppumaan kuin maiseman vaihdolla. Jokainen äiti ja isä tuntevat oman lapsensa parhaiten!

 

[Mama]

Arvasin että tämäkin ketju menee siihen että haukutaan raakalaisiksi ja valistetaan unikoulun kauheudesta. Sen takia nimenomaan painotinkin sitä että unikoulun voi tehdä lempeämminkin kuin jättämällä lapsi yksin huutamaan. Kumma juttu että täällä on niin tiukassa käsitys että unikoulu on sitä että lapsen itkuun ei vastata. Mielestäni siinä on enemmänkin kyse siitä että niin ison lapsen itkuun ei vastata tissillä, joka ei öisin sitä enää tarvitse. Itse ainakin vastasin lohduttelemalla muilla tavoin, enkä jättänyt lasta yksin. Tuo kirjoitus "huudattamisesta" jonka joku tänne kopioi ei todellakaan ole mikään ainoa totuus, vaan pelkästään yhden ihmisen mielipide asiasta. Ihan yhtälailla netti on täynnä samanlaisia kirjoituksia jotka puoltavat unikoulua. Mutta sen sijaan että kopioisin niitä tänne sanon OMAN mielipiteeni. Sopii olla erimieltä, mutta meillä ainakin koko perheen elämänlaatu parani unikoulun myötä. Kuten jo aiemmin sanoin, olen sitä mieltä että pikkuinen kärsii jokaöisistä nukahtamisvaikeuksista enemmän kuin yhden tai muutaman illan unikoulusta. En väitäkään että tämä kaikille sopisi, mutta meillä on ainakin hyviä kokemuksia. Ap:lle toivon että tekin löydätte oman ratkaisunne asiaan!

 

[Sanni]

Tuo kirjoitus "huudattamisesta" jonka joku tänne kopioi ei todellakaan ole mikään ainoa totuus, vaan pelkästään yhden ihmisen mielipide asiasta.

Ei ehkä ole ainoa totuus, mutta ei myöskään ole yhden ihmisen mielipide...
Perustuu tutkimuksiin, ja kirjoittajan (lasten psykiatri) työryhmän tuloksiin...
Pidän sitä kuitekin hiukka tutkitumpana tietona, kuin jonkun äidin yksittäistä mutu tuntua...
Tietty uskon myös että äiti tuntee lapsensa parhaiten, eikä tutkimusten mukaan voi välttämättä elää.
Ja sehän on myös Hus:in sivuilla, ja he tuskin julkaisevat mitään, jota eivät itse tue...

 

[Mama]

Ei ehkä ole ainoa totuus, mutta ei myöskään ole yhden ihmisen mielipide...
Perustuu tutkimuksiin, ja kirjoittajan (lasten psykiatri) työryhmän tuloksiin...
Pidän sitä kuitekin hiukka tutkitumpana tietona, kuin jonkun äidin yksittäistä mutu tuntua...

No kyllä sitä nyt viilataan taas. Varmaan ymmärsit mitä tarkoitin? No korjataan, kirjoitus on yhden ihmisen kirjoittama mielide asiasta, joka perustuu työryhmän tuloksiin.
Ja sitä en ole missään vaiheessa sanonutkaan että mielipiteeseeni pitäisi luottaa kuin johonkin tieteelliseen tutkimukseen. Sanon vaan että netti on pullollaan myös tutkimuksia ja kirjoituksia jotka puoltavat unikoulua, eikä taida olla kenellekään mitään hyötyä että kopiodaan ne kaikki tänne ja väännetään kättä asiasta.

Mitä jos pysyisitte aiheessa ja antaisitte jotain muita neuvoja Ap:n ongelmaan jos unikoulu on mielestänne huono vaihtoehto. Jos haluatte jankata tästä niin aloittakaa ketju vaikka nimellä "Haukutaan porukalla raakalaisäitejä".

 

[Sanni]

Mamalle:
Oikeasti, en tarkoittanut pahalla, enkä viilaillen... Ajattelin vain sanoa, että jos joku matti meikäläinen kirjoittaa nettiin unikoulun hyödyistä / haitoista, niin se on vain hänen mutu-tietoaan ja mielipiteitään, mutta tämä kirjoitus, josta täällä oli lainaus, on tosiaan tutkittua tietoa. Että vaikka netistä saa mitä tahansa tietoa suuntaan jos toiseenkin, niin kyllä sen tiedon alkuperä ja lähde kertoo paljon siitä onko se luotettavaa vai ei. Itse kuitenkin pidän Hus:ia suht luotettavana lähteenä.
Viestini ei tosiaan ollut tarkoitettu ärsyttämään sinua.
Ja en myöskään missään ole tuonut julki, kannnatanko itse unikoulua vai en, joten tuo viimeinen lauseesi oli mielestäni täysin asiaton, jos se oli minulle suunnattu...

 

[*]

Ensin valkosipulista. Kannattaa varmaan syödä sitä runsaasti ainakin 3-4 päivää. Pensiliinikin maku siirtyi maitoon vasta n. 3 vrk:n kuluttua.

Toiseksi unikoulusta. Mulla on kaksi lasta joista molemmat ovat olleet ns. yökukkujia. Toisen kanssa oltiin oman sairaalan vauvaperhetyöryhmässä ihmettelemässä mitä tehdään kun lapsi on vuoden ikäinen (heräili yöllä 8-12 keraa) ja äidin pitäisi päästä töihin mutta muistuttaa lähinnä muumiota. Unikoulu oli tällaista vähän lempeämpää mallia, eli kun lapsi alkoi huutamaan odotin n. 3min. jonka jälkeen menin lapsen luo ja laitoin takasin pitkälleen sänkyyn, peittelin ja sanoin hyvää yötä, kaikki hyvin nyt nukutaan. Tätä tehtiin kahtena ensimmäisenä yönä varmaan kymmeniä kertoja (pieni yövalo paloi eteisessä, ettei ollut ihan pimeää) Kolmantena yönä kertoja oli hieman vähemmän ja neljäntenä nukuin ensimmäisen kokonaisen yön vuoteen. Itkuksihan se ensin meni kun luulin että nyt se lapsi on kuollut kun minä tyhmä vaan omaa nukkumistani ajattelin, enkä uskaltanut edes mennä katsomaan, vaan herätin miehen. Siellä se pikkuneiti veti sikeetä kiharat tyynyllä eikä mitään hätää.

Toinen, tämä tissitakiainen (ikä silloin 8kk) harrasti vähän tätä samaa kun ap:n lapsikin eli halusi yöllä rintaa monta kertaa. Usein riitti kun sai tissin suuhun ja muutaman imun ja jo taas uni maittoi (piti vaan testata että palvelu pelaa yölläkin). Käytetiin poikaa lastenlääkärillä joka tarkasti korvat yms. asiaan kuuluvat ja sanoi että nyt äiti sitten menee nukkumaan sellaiseen paikkaan ettei näy, kuulu eikä haisekkaan missään lähistöllä (lapsen sänky oli meidän sängyn vieressä) ja isä ottaa ja hoitaa yön. Siinä ne pojat sitten viettivät kolme yötä yhdessä, enemmänkin valvoen, mutta kyllä se pikkumieskin sitten uskoi että baari on suljettu klo 22 jälkeen, mutta aamulla palvelu taas pelaa. Eli jatkoin imettämistä vielä sen jälkeenkin yösyömiset vaan lopetettiin. Lapsi oli n. vuoden ikäinen kun sain angiinan ja siihen lääkekuurin ja maito alkoi maistumaan lapsen mielestä pahalle.

 

[Sivusta]

Moi,

tuo HUS:n sivuilta tänne kopioitu teksti on vain valikoitu osa sivun kirjoituksesta. Siis ei HUS:kaan unikoulua vastusta! Päinvastoin, Helsinginkin synnytyssairaaloissa järjestetään näitä laitosunikouluja niille, joilla kotiunikoulu ei onnistu.

Kyse on siitä, että on unikoulumalleja, joissa vauva tosiaan jätetään koko yöksi yksin sänkyyn huutamaan ja "ohjelmoidaan" uusi nukkumisrytmi erittäin radikaalilla tavalla. Tällaista nykytutkimus Suomessa ei pidä tarkoituksenmukaisena mallina. (En kyllä tiedä vanhempia, jotka edes harkitsisivat tällaista äärimmäistä huudatusunikoulua.) Mutta itse unikoulua en ole kyllä kenenkään suomalaisen nykytutkijan kuullut vastustavan. Ja siis kyllä siellä Naistenklinikankin laitosunikoulussa vauvoja huudatetaan, siitä ei ole kyse. Kannattaa tosiaan lukea koko teksti sieltä HUS:n sivuilta, jos asia kiinnostaa.

Ylipäänsä tämä unikouluasia ei ole mikään uusi villitys vaan ikivanhalle asialle on anettu uusi nimi. Jotkut vauvat vaan tarvitsevat hiukan toisia enemmän ohjausta, jotta järkevä unirytmi löytyy. Ap:nkin tapauksessa lempeästä unikoulumallista voi tosiaan olla apua, ja isä on hyvä henkilö uniopettajaksi. Äiti kun tuoksuu liikaa lämpimältä maidolta...

 

[Mama]

Mamalle:
Oikeasti, en tarkoittanut pahalla, enkä viilaillen... Ajattelin vain sanoa, että jos joku matti meikäläinen kirjoittaa nettiin unikoulun hyödyistä / haitoista, niin se on vain hänen mutu-tietoaan ja mielipiteitään, mutta tämä kirjoitus, josta täällä oli lainaus, on tosiaan tutkittua tietoa. Että vaikka netistä saa mitä tahansa tietoa suuntaan jos toiseenkin, niin kyllä sen tiedon alkuperä ja lähde kertoo paljon siitä onko se luotettavaa vai ei

Ärsyttää vaan suunnattomasti joidenkin tapa keskustella netissä etsien yksittäisiä lauseita tai sanoja toisten kirjoituksista ja kommentoida niitä yrittämättä edes ymmärtää kokonaisuutta mistä keskustellaan. Onneksi harva juttelee näin kasvotusten, hermo menis... Ja kyllä sitä ihan pilkun viilamiseksi ainakin meillä päin kutsutaan, tarkoitit sitä tai et. Huomaatko ettet ole koko ketjun aikana puutunut alkuperäiseen aiheeseen, eli yrittämään neuvoa Elliä ongelmassaan? Sen sijaan olet yrittänyt etsinyt virheitä muiden vastauksista ja kommentoinut niitä.

Ja mielestäni en ole missään vaiheessa sanonut että netistä löytyviin mattimeikäläisten kirjoituksiin pitäisi uskoa. Mutta tieteelisestikin tutkittu tieto on aina jonkun kirjoittama ja hänen mielipiteensä asiasta ja tästä aiheesta niitä löytyy niin puoltavia kuin vastaankin. Esimerkiksi täältä http://www.vauva-lehti.fi/muut/asiantuntija_juttu.asp?f=91&d=473& löytyy unikoulua puoltava asiantuntijalausunto. Jokaisen äidin pitää sitten vaan päättää mikä on parasta oman lapsensa kohdalla, mielellään vielä muiden äitien päätöksiä tuomitsematta.

 

[Sanni]

[quote="Mama]

Mutta tieteelisestikin tutkittu tieto on aina jonkun kirjoittama ja hänen mielipiteensä asiasta ja tästä aiheesta niitä löytyy niin puoltavia kuin vastaankin. Esimerkiksi täältä http://www.vauva-lehti.fi/muut/asiantuntija_juttu.asp?f=91&d=473& löytyy unikoulua puoltava asiantuntijalausunto. Jokaisen äidin pitää sitten vaan päättää mikä on parasta oman lapsensa kohdalla, mielellään vielä muiden äitien päätöksiä tuomitsematta.[/quote]

Mutta kun tuo ei juuri mene nyt kaaliin, että miten sun mielestä TUTKITTU tieto voi olla vain jonkun mielipide? Ymmärrän kyllä että yhden asiantuntijan lausunto on mielipide, mutta tutkimusten perusteella kirjoitettu asiahan ei ole kenenkään mielipidettä vaan tutkimustietoa... Ymmärrätkö?
Ja en ole antanut ap:lle neuvoja, koska tässä ketjussa niitä on jo tullut, ja uskon ap:kin toivovan keskustelua (ei tappelua) aiheesta, jotta voi sitten itse tehdä omat päätöksensä.
Mielestäni ketjut olisivat hiukka turhia, jossa niissä ei saisi puuttua omasta mielestään mainittuihin epäkohtiin. Tännehän voisi kirjoitella mitä vain "totuuden nimissä", jos aina saa vain ap:n viestiä kommentoida.
Mutta ilmeisesti sinulle lienee turha selittää, tuntui että otit jo hyvin vihamielisen kannan keskusteluun.

 

[TissiMamma]

Repikäät ten tästä huumoria!!!! ::Meidän pikkutyttö, on jo 1v ja 1kk ja käy tissillä päivittäin jotain 5 kertaa. Autossakin on saatava silloin kun äiti istuu takapenkillä lasten kanssa.
Yöllä menee ainakin 1 kerta..Nyt kun hammas puhkeaa taas menee jopa 4 kertaa. Koska vauva hakee siitä lohtua.

MIKÄKÖ minussa sitten on vikana kun annan itse sitä tissiä??

Ei mikään omasta mielestäni..olen hoitovapaalla ja tissi on vain ollut tapana jo niin kauan..

Yhteen asiaan haluan kiinnittää huomiota. Moni puhuu siitä, miten äiti itse tarvitsee sitä rinnan antoa enemmän kuin lapsi. Noh oma kokemukseni on seuraava: KYLLÄ äitikin tarvitsee sitä.
Olen yrittänyt vierottaa niin, että päivällä en anna, en vaikka itkettää tyttöä ja repii paitaa ja hokee tittiä. Ja arvatkaa kun sitten illalla hän näkee tissin, aah mikä nauru ja mikä ilme ja virnistys. Hänhän hymyilee tissille kuin parhaalle uskollisimmalle ystävälleen autuaana ja nauraa!

Ja minusta on IHANA antaa häenelle nuo hetket, niin on. Ihana kun näkee mielihyvän hänen kasvoillaan ja sen onnen. Tämä yhteys, joka on lähes eläimellinen, sillä se on vaistomainen, niinkuin eläimilläkin, on minullekin hyvin tärkeä ja tarvitsen sitä.

Ja tiedättekö, minä luulen, että tämä tarvitseminen on myös vaistonvaraista, sillä äiti aistii lapsen tarpeen. Äiti susikin juoksee poikastensa luokse imettämään aina silloin kun sen aika on, se on vaistomaista. Jos jokin este tulee, naaras susi menee ihan levottomaksi..Niinkuin me ihmisäiditkin.
Tällä luonto pitää huolen siitä, että jälkeläinen saa ravintoa.

Nythän on niin, että NYKYPÄIVÄNÄ ei vauva enää 1v jälkeen tarvitse tissiä, MUTTA KUN SE VAISTO ON JA PYSYY LAPSILLA JA ÄIDEILLÄ SIELLÄ SELKÄRANGASSA, koska se on vaistomainen toiminto.

Minä en ole ajatellut unikoulua, koska se tuntuu raa`alta..se vain tuntuu, olen kai pehmoäiti ja mieheni on pehmo mies..tytär nukkuu sängyssämme ja olemme sitä mieltä, että näin annamme hänelle kokemuksen turvallisuudesta ja läsnäolosta. Ehkä olemme hölmöjä, ehkä emme!

Parisuhteemme on kuitenkin ihan hyvin hoidettu, seksi onnistuu toisessa huoneessa iltaisin ja aikaa jää hellyydelle ja pusuille illalla kuin pikkuinen nukkuu.

Ehkä teemme kaiken aivan väärin ja tämä kostautuu joskus kun lapsi on 15v..mutta sitten entä jos, entä jos teemmekin ihan oikein siis JUURI MEIDÄN VAUVALLEMME.. kun seuraamme vaistojamme.. ehkä!

Olen vieroittamassa koko ajan, pikkuhiljaa hyvä tulee..päivätissi pois ja sitten aamutissi ja iltatissikin varmaan jää sitten joku päivä, meillä ei ole kiirettä!