Vierastaminen

[Sara]

Hei! Onko muilla ollut aikaisin alkanutta ja pitkäkestoista vierastamista ongelmana ja miten/milloin siitä on päästy eroon? Kulkeeko se lapsen luonteessa mukana vielä myöhemminkin vai voiko lapsesta vielä tullakin todella reipas ja pelkäämätön?
Meillä tyttö alkoi vierastaa alle kolmekuisena ja nyt viisikuisena vierastaminen jatkuu aina vaan... esim mummolassakaan missä käydään n. 2-3 kertaa viikossa ei mummo voi ottaa lasta syliin sillä silloin se alkaa heti tuijottelemaan mummoa ja kun huomaa ettei se ole äiti niin alkaa naama punaisena ja kyyneleet valuen itkemään ja ojentelmaan käsiä äitiä kohden. Ollaan kokeiltu myös niin että minä en ole näkyvissä vaan esim. saunassa ja isä antaa saunasta tytön mummolle (siinä vaihessaa tyttö siis vielä hymyilee), mutta jo minuutin kahden kuluttua alkaa sama sydäntäsärkevä huuto joka lakkaa kuin seinään kun tyttö pääsee äidin syliin. Välillä ei kotonakaan edes isän syli kelpaa vaan ainoastaan äidin. Tämä alkaa olla jo aika raskasta ja eritoten huolettaa kaikki päiväkoteihin ym. menot, en todellakaan henno jättää lasta minnekään ennen kuin se ei ole hänelle noin iso juttu... Pitääköhän alkaa miettimään jo hoitovapaalle jäämistä pidemmäksi aikaa?
Ja korostan että en todellakaan ole sellainen että haluaisin lasta vaan itse pitää vaan mielelläni olen sitä muiden syleihin antanut ja paljon vierailla käymmekin ja vieraat meillä ja lapsi nukkuu omassa sängyssä etc. mutta ymmärrätte varmaan että kun lapsi saa sellaisen kohtauksen asiasta niin ei sitä siinä vaiheessa kyllä lasta halua väkisin huudattaa vaan mieluummin ottaa sen rauhoittumaan omaan syliin. Vinkkejä, ideoita, kokemuksia, onko toivoa?

 

[Sara]

Lisäisin tekstiini vielä sen, että onko jollain mitään arviota mistä tämmöinen vierastaminen voi johtua? Onko se luonteessa vai ovatko vanhemmat omalla toiminnallaan jotenkin sen aiheuttaneet vai onko lapsi alkanut pelkäämään jotain vai mistä se voi johtua. Ei tunnu kauhean kivalle kun lapsi on kotona meidän kanssa maailman ihanin pakkaus, nauraa ja juttelee ja sitten kun menemme kylään alkaa vaan seinien ja ihmisten tuijotus ja lopulta huuto ei hymyn hymyä tai yhtään jokellusta.

 

[Ohi]

Ohi menee jossakin vaiheessa, älähän huolehdi...

 

[***]

No ei se ainakaan teidän toiminnasta johdu, älä sellaista ajattele. Meillä on tyttö nyt nelikuisena pari kertaa osoittanut merkkejä vierastamisesta ja usein se on liittynyt siihen, et tyttö on väsynyt.

 

[**]

Eipä tästä ole apua mutta näitä kausia tulee ja menee. Ja toki toiset ovat myös luonteeltaan ujompia ja arempia kuin toiset.

Mutta nuo kaudet menee ohi!! 150% varmuudella =)

Siihen voit luottaa. Meillä on ollut miltei vierastamaton tyttö. mutta nuo kaudet huomaa vauvauinnissa. Samat ohjaajat ""viikosta"" toiseen. Mutta noiden kausien aikana yhtäkkiä alkaakin ""vierastaa"" ohjaajia. Katselee pitkään, ei hymyilekkään ja etsii katsella vanhempia, eikä haluakkaan olla ohjaajien pideltävänä. Parin viikon päästä taas ei vierastakaan yhtään vaan hymyilee ja nauraa.

Kannattaa vain käydä eri paikoissa ja siten että vauva näkee erilaisia ihmisiä. Ei tuossa muuta voi tehdä ja tietenkin odottaa että menee ohi.

 

[-]

Meidän poika vierasti myös varhaisessa vaiheessa n. 4kk. Kotona niin iloisesta ja puheliaasta pojasta tuli kylässä varsin totinen ja alahuuli väpätti, jos antoi vieraan syliin. Nyt hänen ollessaan kahdeksankuinen alkaa vierastus olla ohi, ainakin tältä erää.

 

[Aurora]

Heips,
meidän tytön vierastaminen alkoi samassa iässä, eli aikaisin, ja jatkui voimakkaana pitkään. Sukulaiset luulivat että halusin ""omia"" tytön, mutten halunnut hänen ruveta pelkäämään jotakuta huonon ensitapaamisen perusteella.

Nyt tyttö on 9,5 kk ja on selvästi helpottanut! Edelleen hän on hiljainen ja rauhallinen suuremmassa porukassa, vaikka kotona tohottaa menemmän. Pitää vaan antaa aikaa, antaa tytön tutustua rauhassa paikkaan ja ihmisiin. Isällänsä on sama luonne.

Tosin nyt on meneillään paha eroahdistuskausi, joka ilmenee äidinkaipuuna silloinkin jos äiti _erehtyy_ esim. käymään vessassa ovi kiinni... Tyttö pärjää hyvin muidenkin kanssa (esim. isovanhemmat) jos ei näe minun lähtevän. Sama nukuttamisessa.

 

[*]

Kyllähän se on luonnekysymys. Mutta usein myös siitä, että vauvan kanssa on oltu paljon vain kotona, ei ole nähnyt muita ihmisiä, siis syy voi olla tämäkin, mutta ei toki tteidän kohdalla.

Toisilla vierastaminen menee nopeasti ohi, mutta joillakin säilyy pitkään. Ystäväni tyttö on vierastanut koko ikänsä, nyt kohta 3v ja edelleen jatkuu. Reilu vuosi sitten häntä ei kestänyt edes katsoa, vaikka oli äidin lähellä, kamala huuto alkoi. Ei todellakaan mitää miellyttävää.

 

[R]

Sama homma se on meilläkin nyt kohta 7-kuisena, että varsinki väsyneenä alkaa hirmu huuto, ku mummu tai joku muu ottaa syliin yms. Neljä kuukautta on jatkunut täällä tuo homma. Mutta tosissaan vierastamisessahan ei oo kyse arkuudesta, joten ei syytä huoleen varmasti oo!!!

 

[*]

Kyllähän se jollain tapaa alkaa olla arkuutta jos vielä 3v iässä vierastaa/pelkää ihmisiä. Pienellä vauvalla ei tietenkään. Tähäna asti ei meillä ole vielä ketään vierastettu, poika 10 kk. Toivottavasti ei aletakkaan.

 

[eiks]

vierastamisessa oo kyse (mm) siitä, että lapsi on niin kiintynyt yhteen/kahteen henkilöön??
Tai minä ainakin henk koht toivon edes pientä vierastusta tytöltäni, niin huomaa (siis siitäkin), että äiti is best =)

 

[äiti aina tärkein]

vierastamisella tai vierastamattomuudella ei ole mitään tekemistä sen kanssa pitääkö lapsi äitiä tärkeimpänä. se on luonnekysymys, joka johtuu monistakin seikoista ja useimmilla vauvoilla sellainen vaihe jossain vaiheessa kehitystä tulee - voimakkaampana tai lievempänä.

älkää siis ihymeessä huolestuko jos lapsenne on iloinen ja sosiaalinen aina kaikkien seurassa. oma lapseni ei koskaan vierastanut vaan oli aina yhtä hymyä kaikille ""alkuihmettelyn"" jälkeen ja istui kaikkien sylissä tyytyväisenä. mutta silti äidin syli ja äidin jutut olivat aina parhaimmat

ja ne joiden lapset vierastavat, vaihe menee kyllä ohi ja varmastikin nämä tapaukset ovat aika harvinaisia, että vierastaminen jatkuisi pitkälle leikki-ikäiseksi asti.

 

[O]

Meillä tyttö on nyt 6,5kk eikä ole vierastanut vielä ollenkaan. Tässä tapauksessa ei ainakaan päde se että jos vauva on paljon kotona, me ollaan melkoisia kotihiiriä Käydään tietty välillä jossain mut pääsääntöisesti kotosalla, täällä korvessa ku asutaan.. Myöskään esikoinen ei vierastanut ketään muuta kuin minun isoäitiäni jolla on omituinen ääni Silloin liikuttiin vielä paljon kaupungilla jne joten näki kyllä paljon ihmisiä lähes päivittäin.