Vierastaminen

[Ninuski]

Vierastaminen tuli tänään ajankohtaiseksi meitin neitillä (4kk), kun tytön isä ja teini-ikäinen veli (no, itseasiassa velipuoli) tulivat käymään. Isä on kyllä mallikkaasti tavannut tyttöä, mutta veli on jättäytynyt enempi taustalle katsomaan tv:tä tai lukemaan lehtiä niinä harvoina kertoina, kun on meitin neitiä "tullut katsomaan". Nyt kun sitten tuli, niin parkuhan siinä pääsi, heti kun likka näki hänet.

Vaikka sitä sanotaankin, että vierastaminen on hyvä juttu, että vauva kehittyy silloin juuri niin kuin pitääkin, kun osaa erottaa omat vieraista ja näin, niin silti mietityttää, onko tuo nyt ihan ok (näin pienellä)... Miten tilanteessa pitäisi toimia? Parkuhan helpottaa kyllä, kun tuttu ja turvallinen naama (äiti / isä) ilmestyy näkyviin tai pääsee tuttuun ja turvalliseen syliin. Ja eräs ystäväni vinkkasi, että suoraa katsekontaktia tulisi välttää ensi alkuun... Onko näin?

Itselläni tulee mieleen, että homma on mennyt tavallaan pieleen jo siinä kohtaa, kun veli on jättäytynyt omiin puuhiinsa sen sijaan, että olisi puuhaillut siskonsa kanssa isän mukana. Ja itsekin olisin voinut korjata tilannetta jo aiemmin "tuuppaamalla" veljeä osallistuvampaan suuntaan... : / No, sille ei enää voi mitään, mutta... Kuinka tilanne sitten pitäisi jatkossa hoitaa? Jotenkin on kuitenkin sellainen olo, että toisaalta pitäisi edetä lapsentahtisesti eli meitin neitin tahtiin eikä edes puoliväkisin tuputtaa sitä veljen läsnäoloa. Vai pitäisikö? Mitä muuta kannattaisi ottaa huomioon, että vierastamisesta pääsisi pehmeästi eroon? Vai auttaako tässäkin asiassa vain aika?

 

[heitu]

Meillä poika 3,5kk alkanu vierastamaan kanssa kovasti, aluksi oli paikat ja nyt ihmisiäkin. Ei kai tähän muu auta kuin aika =) Ja meillä ainakin edellisillä on toi vierastaminen tullu ja menny, tiettyyn ikään vaan kuuluu. Ja tosiaan hyvä asiahan se on, että tutut tunnistaa Katsekontaktista en osaa sanoa, mutta meillä ainakin alkaa usein itkemään jos tulee ihminen liian lähelle nopee ja tapittaa silmiin.

 

[Pikkuperho]

Tuttua täälläkin. Tyttö vierasti 3-4kk iässä niin pirusti. Jopa anoppia.
Kukaan ei saanut ottaa syliin eikä tulla liian lähelle.

5-6kk iässä alkoi helpottamaan. Toki vieläkin katselee vieraampia naamoja kauan ja hartaasti meidän sylistä, mutta ei enää ala parkua samantien.
Odottelen "kauhulla", josko se kuulemma virallinen vierastuskausi kohta alkaa, ikää tytöllä nyt 7kk ja viikko.

muoks. lisäys: meidän neuvolalääkäri sanoi hyvin 4kk lääkärineuvolassa, että "sehän on vaan hieno piirre pienessä ihmisessä, että osoittaa tietynlaista kriittisyyttä vieraisiin kasvoihin"