Vierailulla lapsiperheessä: miten suhtautua lasten leikki- ym. pyyntöihin?

["höntti"]

Tämä tuntuu monesta varmastikin vähän höntiltä, mutta ajattelin nyt kuitenkin kysyä.

Itselläni ei (omasta halustani) ole lapsia, mutta useimmilla ystävillä ja tuttavilla tietysti on, kolmenkympin paremmalla puolella kun mennään. Monesti kun vieraillaan näillä tuttavilla, lapset pyytelevät mukaansa huoneeseensa leikkimään, usein vielä suljetun oven taakse.

Oletatteko te näissä tilanteissa, että aikuisvieraanne lähtee ilman muuta lapsenne kanssa leikkimään? Pahastutteko, jos vieras kieltäytyy? Itse en ole kovin hyvä lasten kanssa eikä leikki tunnu erityisen luontevalta. Hetken aikaa voin toki mielellänikin leikkiä, mutta irtautuminen tuntuu kovin vaikealta, kun siitä seuraa joskus itkua ja huutoa tai muuta tunteenosoitusta. Joskus toki pelkkä kieltäytyminen on aiheuttanut itkukohtauksen, kun lempeästi kieltäydyin toisesta leikkisessiosta samalla vierailulla.

Tässä tarkoitetut vierailut ovat siis useimmiten sellaisia joidenkin tuntien vierailuja kahvittelun ym. merkeissä.

 

[just]

En oleta aikuisten lähtevän. Monesti itsekin sanon lapselle, että "Maija juttelee nyt minun kanssa eikä tule".
Kummit ja mummit on erikseen, niiltä voi olettaa Lapsi voi osoittaa mieltänsä ihan vapaasti.

 

["hmmm"]

en loukkaannu, enkä oleta että mun vieraiden pitää leikkiä lasten kanssa jos eivät halua... toki mun 4v olettaa, että kaikki vieraat on tullu nimenomaan HÄNEN kanssaan leikkimään, mutta raivarit otetaan vastaan, jos näin on ollakseen (eikä se oo vieraan ongelma)

 

["mie"]

En odota, että aikuisvieraat viihdyttävät lapsia. Tosin jos kyseessä on vaikka lapsen isovanhemmat tai vaikkapa mieheni aikuisikäiset veljet, niin tuntuisi kyllä hassulta jos eivät lapsen kanssa ollenkaan leikkisi. (Mutta nämä nyt tykkäävät muutenkin leikkiä lasten kanssa ihan pyytämättäkin.) Toki useimmiten leikit on sellaisia, että esim. pelataan lasten kanssa siinä yhdessä muun rupattelun ohessa, eikä sulkeuduta suljettujen ovien taakse barbileikkeihin

Mutta jos nyt ajatellaan kuvitteellinen tilanne, että minulle tulisi kylään vaikka työkaveri, niin en odota, että hän viihdyttää lasta ja tämän tietysti kertoisin lapsille myös etukäteen. Eli vieras on "äidin vieras".

Mutta siis käytännössä meillä ei tällaisia vieraita tässä elämäntilanteessa edes koskaan käy, vaan poikkeuksetta aikuisvieraat ovat sukulaisia tai ystäviä, jotka tulevat meidän koko perheen vieraaksi ja näin myös tehdään jotain yhdessä lastenkin kanssa.

 

["Kemeli"]

No jos minulle tulee aikuisvieras, niin en todellakaan oleta, että hänen täytyisi leikkiä lapseni kanssa. Itse pelastan kaverin kyllä jo sanomalla lapsille, että aikuiset juttelevat nyt keskenään, eikä kukaan lähde nyt mihinkään lasten leikkeihin mukaan. Minulla tosin on sellaiset lapset, että osaavat leikkiä itsekeen eivätkä mangu aikuista mukaan. Tietysti haluavat usein näyttää vieraille esim.jotain kirjojaan tai lelujaan tai sitten kertoilevat jotain omia jutttujaan. Sehän on ihan ok, mutta sitäkään ei toki tarvitse katsella koko vierailua.

 

["äiti-ihminen"]

Meillä poika kantaa yleensä keittiöön jotain leluja jos tahtoo aikuisvieraista leikkiseuraa.

Pojan lapseton täti yleensä istuu lattialla ja puuhaa enemmän lapsen kanssa, juttelee kanssani siinä sivussa. Lapseton kummitäti taas istuu pöydän äärellä ja keskittyy yleensä enemmän minun kanssa jutteluun, toki huomio poikaakin siinä samalla, lukee hänelle pienen kirjan ja ajelee autoilla joita on kannettu jonoon pöydälle.

Jos on tunteja aikaa olla kylässä ni kyllä mä kävisin lasten leikkejä vähän katsomassa vaikka siinä vaiheessa kun talon emäntä laittaa kahveja tai siivoaa pois. Lasten pyydellessä monesti tuntuis minusta hassulta jatkuvasti kieltäytyä jos ei ole mitään muuta syytä kun ettei osaa leikkiä tai et haluaa kahvitella rauhassa, se merkitsee pienille paljon ja saattavat pitkäänkin muistaa

 

[Lentokala]

En oleta aikuisten leikkivän.

Meillä usein lapsettomat vieraat käväisivät lasten huoneessa
katsomassa tavaroita, piirustuksia tms. juttuja.
Toki myös juttelivat lapsen kanssa.

Osoittivat näin ystävällisesti kiinnostusta lapseen ja lapsen asioihin.

 

[ihan näin]

Meillä on juuri 3-vuotta täyttänyt, joka osaa aika heikosti vielä leikkiä itsenäisesti. Todella kyselee vierailta 2 min välein, että leiki tätä tai piirretään yhdessä tai mennään ulos leikkimään. Mä muistutan aina sitten 2min välein sekä lasta että vierasta, että nyt on edelleen tämä aika kun aikuiset juttelee, ja sinä voit sen aika leikkiä itsekseen. Usein sit esimerkiksi kahvin jälkeen voi olla se hetki, että sille vieraalle näytetään ne piirustukset tms.

Tietysti isovanhemmat ja kummit sekä serkkujen vanhemmat eri lailla leikkivätkin lapsen kanssa, mutta se ei ole niiden kyläilevien aikuisten tehtävä, jotka ovat "vain" äidin tai isän kavereita. Näin meillä.

 

["vieras"]

Meillä aikuisvieraat tulevat ns. vieraiksi meille, ei leikittämään lapsia. Eri asia on sitten lasten kummit joilta ihan odotan, että antavan lapsille huomiota.

Jutella saa tietysti ja juttuja näyttää mutta lapset alku huumansa jälkeen painuvat omiin puuhinsa eivätkä enää edes ole vieraasta kiinnostuneita.

 

[yuy]

en todellakaan oleta että vieras leikkii lastemme kanssa, eikä kyllä lapsetkaan. Joskus ovat kysyneet, jos vieras tulee katsomaan heidän huonettaa tai uutta tavaraa tmv. mutta ei leikkimään. Puuttuisin kyllä tilanteeseen sanomalla, että aikuiset kahvittelee ja juttelee nyt.

 

["mää"]

Riippuu toki lapsesta, mutta yleensähän ne on ne 2-4 vuotiaat, jotka eniten mankuu, vaikka äiti olisi miten ohjeistanut,ä. Onneksi niitä on vastaavasti melko helppo vedättää. Esim. kysyn, että joko sulla on ihan oma palapeli? Yleensä on montakin, ja sit vaan kiven kovaan väittämään, että eihän noin pieni voi osata sellaisia ja tuoppa joku tänne ja näytä. Sitten vaikka toinenkin vielä ja kolmas, ettei ollut vain tuuria. Siinä välissä sitten riittää yleensä muuta ylimalkainen vau, oho... jne. Ylipäätään mitä enemmän kehuu, niin sen voimalla parhaiten pysyvät aisoissa. Sitten on tietty niitä, jotka ovat niin persona kehuille, että innostuvat heti kohta vänkää.ään syliin, mutta harvempi sentään.