Vieläkö tätä seksuaalista väkivaltaa/ sen uhkaa joutuu kokemaan...?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mä en jaksa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mä en jaksa

Vieras
Minut raiskattiin kun olin 12. Oli ekoja kännikokeiluja, ja tietysti olin otettu kun pojatkin vähän huomioi. No, yksi poika (mies, 23v) sitten alkoi enempi juttusille ja vaihdettiin kadestaa maisemaa. Tyhmä minä, miksi joku parikymppinen mies olisi tosissaan musta ollut kiinnostunut, pelkkä lapsi vasta. Tosin oli jo rinnat ja muotoja. Huonostihan siinä sitten kävi. Sille menetin neitsyyteni vasten tahtoani. En tehnyt asiasta rikosilmoitusta, olin niin häpeissäni, peloissani. En kertonut kenellekään.

Tapahtuma on vaikuttanut minuun todella paljon, masennuin, kuulin ääniä, viiltelin itseäni, ajattelin että olen arvoton huora yms. Nykyään tällä miehellä on vaimo ja yksi lapsi. Oksettaa.

No, toinen tapaus oli sitten läheltä piti. Juhlin 2o-vuotissynttäreitäni, en ollut kovasti humalassa ja meidän pöytään tuli vieras miesporukka. Ravasin yhden mukavan tuntuisen ukon kanssa tupakalla kun juttukin luisti. Illan päätteeksi hän sitten alkoi edottelemaan, kähmimään ja tunkemaan käsiään vaatteiden alle. Menin paniikkiin ja aloin huutamaan kurkkusuorana, pääsin tilanteesta pois.

Jotenkin vaan sellainen olo, että ihmiset luulee että olen helppo nakki koska en ole mikään maailman kaunein ja ylipainoakin löytyy jonkun verran. Sitten pettyvät jos eivät saa edes näiltä ei niin kauniilta naisilta ja pitää yrittää väkisin. Mua vituttaa, ahdistaa, en uskalla liikkua pimeällä yksin... Tuntuu että olen pelkkä panoväline, arvoton kertakäyttöesine jota pannaan kun muutakaan ei saa. Olen alkanut vihaamaan itseäni. miksi mulle, en mielestäni ole flirttaillut erityisesti tai pukeudu paljastavasti tai vihjailevasti enkä koskaan ole änkyräkännissä.

Olen hakeutumassa miesvaltaiselle alalle, mutta en ole varma kestänkö työskennellä sellaisessa ympäristössä. Siellä kuitenkin joutuu kuuntelemaan sitä pilluuumoria ja ei läentelykään tavatonta ole. Huoh.. Ala olisi kuitenkin juuri sitä, mitä haluaisin tehdä. Luotto miehiin on mennyt. Vaikka vain kaksi tapausta, silti liikaa. Hajoan seuraavasta.

Kokemuksia, neuvoja, lohduttavia sanoja?
 
Harvoin enää työelämässä joutuu lähennellyksi, ja jos joutuu, asia otetaan todesta. Jopa miesvaltaisella alalla.

Äläkä hyvä nainen syytä itseäsi tapahtuneesta. Voisitko käydä juttelemassa jollekin asiasta?
 
Olen käynyt terapiassa 13-vuotiaasta asti ja olen saanut kyllä jonkin verran apua... Mutta en saa asiaa päästäni, en edes sen vertaa että voisin vain elää asian kanssa ilman sen kummempia oloja. Varsinkin kun meinasi tapahtua jo toisen kerran..
 
-
Miehenä sanon sellaisen näkökulman, että pilluhuumoria ei ainakaan meillä töissä harrasteta. Varsinkaan naisten kuullen... Kyllä kahvihuoneeseen muitakin puheenaiheita löydetään. Mille alalle olet hakeutumassa?
 
Maalarinhommiin... Ja jos rakennuksiall töitä tekkeepi niin kyllä sieltä taitaa aika ronskia huumoria tulla, ainakin mitä raksamiehiä tunnen. Keski-iän ylittäneet on niitä paimpia, mukaanlukien oma isäni. Kokemusta siis on jonkin verran. Tietenkään ei kaikkia onneksi tälläisiä ole.
 

Yhteistyössä