Mieheni (22v) on nyt reilun vuoden juonut todella runsaasti alkoholia, koko ajan pahenevassa määrin. Jopa työpaikka meni tämän takia alta. Olen asiasta sanonut, silloin alussa enemmän, nyt enää vähemmän. Nyt viimeyönä mieheni oli jälleen baarissa. Meille tuli ihan toisesta asiasta riitaa (joka kylläkin lopulta juonsi siitä että mies oli humalassa). Mulle tuli mitta täyteen ja sanoin etten enää jaksa tälläista elämää ja lähden lasten kanssa pois.
Yllätyksekseni mieheni kuitenkin sanoi minulle, että hän on miettinyt asioita ja tullut siihen tulokseen että hänellä on ongelma alkoholin kanssa. Ja että hän haluaa päästä siitä eroon. Enää ei juo kuin korkeintaan 2kkn välein. On kuulemma tajunnut että kavereillaankin voi käydä ihan selvinpäinkin eikä aina vain humaltumistarkoituksessa. Ja ettei kotonakaan ota enää pisaraakaan. Puhui myös AA-kerhoon menemisestä. Ja sanoi että hänestä tuntuu niin pahalta kun hän näkee miten olen joutunut kärsimään hänen juomisensa takia ja että hän haluaa olla mun tukena ja turvana, eikä kännissä jossain muualla.
Ja nyt en tiedä mitä ajatella. Mies ei ole aiemmin tälläisia puhunut eikä myöntänyt alkoholiongelmaansa. Vaikka se hänellä ihan selkeästi on. En vain ole siihen puuttunut koska tiedän etten minä voi ketään "parantaa" =pitää erossa viinasta vaan se on jokaisen oma henkilökohtainen päätös. Rakastan miestäni ja hän on hyvä isä muuten mutta juomisen takia luottamus on mennyt..nyt en tiedä enää pitäiskö mun uskoo miehen olevan tosissaan vai mitä..annanko vielä yhden tilaisuuden? Voiko alkoholismista "parantua" itsekseen, vain päättämällä että se oli nyt tässä? Vai onkohan kyseessä vain se, että mies pelästyi tajutessaan että olen tosissani ja vain yritti jollain keinolla saada minut pysymään vielä suhteessa kanssaan..?
Yllätyksekseni mieheni kuitenkin sanoi minulle, että hän on miettinyt asioita ja tullut siihen tulokseen että hänellä on ongelma alkoholin kanssa. Ja että hän haluaa päästä siitä eroon. Enää ei juo kuin korkeintaan 2kkn välein. On kuulemma tajunnut että kavereillaankin voi käydä ihan selvinpäinkin eikä aina vain humaltumistarkoituksessa. Ja ettei kotonakaan ota enää pisaraakaan. Puhui myös AA-kerhoon menemisestä. Ja sanoi että hänestä tuntuu niin pahalta kun hän näkee miten olen joutunut kärsimään hänen juomisensa takia ja että hän haluaa olla mun tukena ja turvana, eikä kännissä jossain muualla.
Ja nyt en tiedä mitä ajatella. Mies ei ole aiemmin tälläisia puhunut eikä myöntänyt alkoholiongelmaansa. Vaikka se hänellä ihan selkeästi on. En vain ole siihen puuttunut koska tiedän etten minä voi ketään "parantaa" =pitää erossa viinasta vaan se on jokaisen oma henkilökohtainen päätös. Rakastan miestäni ja hän on hyvä isä muuten mutta juomisen takia luottamus on mennyt..nyt en tiedä enää pitäiskö mun uskoo miehen olevan tosissaan vai mitä..annanko vielä yhden tilaisuuden? Voiko alkoholismista "parantua" itsekseen, vain päättämällä että se oli nyt tässä? Vai onkohan kyseessä vain se, että mies pelästyi tajutessaan että olen tosissani ja vain yritti jollain keinolla saada minut pysymään vielä suhteessa kanssaan..?