Mietintämyssy
Teinpä tästä vielä oman ketjun, koska on muutama seikka, jotka jutussa kannattaa ottaa huomioon.
Tänä vuonna 9 vuotta täyttävä erityisen vilkas lapsi on sen verran vahva ja sukkela, ettei häntä maalarinteipillä pysty oikeasti sitomaan tuoliin tai mihinkään muualle. Siitä ei voi olla kysymys, että hän olisi pelännyt opettajaa ja siksi "alistunut" teipattavaksi; eihän hän ollut opettajaa pelännyt tai totellut sanallisessakaan ojentamisessa.
Missään ei ole kerrottu tarkemmin tuosta teippaamisesta. Kuka tietää, jos pojasta oli viritetty tuoliin peräti kaksi kymmensenttistä maalarinteipin pätkää.
On mahdollista, että koko juttu on tapahtunut hyvässä yhteisymmärryksessä ja huumorimielessä ilman, että ketään on nöyryytetty. Vilkkaat lapset yleensä nauttivat kaikesta saamastaan huomiosta ja haluavat usein olla eräänlaisen hauskuttajan roolissa.
Heidän puolestaan nolostuvat ja häpeävät usein enemmän muut läsnäolijat kuin he itse.
Jos asiassa olisi ollut jotain sellaista, jonka lapset olisivat kokeneet pelottavaksi tai ahdistavaksi, olisi moni lapsi varmaan kertonut asiasta kotonaan ja vanhemmat olisivat alkaneet ottaa asiasta selvää aiemmin.
Ei ole kerrottu, millainen koulu oli kyseessä eli onko se erityiskoulu tai -luokka vai ihan tavallinen luokka, johon on integroitu toisia lapsia vanhempi oppilas, joka on joko aloittanut koulun myöhemmin tai tuplannut ekaluokan.
Kannattaa muistaa myös se, että uskomattoman usein vanhemmat vastustavat lapsen siirtoa erityisluokalle vedoten leimautumiseen, vaikka kaikkien osapuolten kannalta se olisi järkevin ratkaisu. Tämän tapauksen taustoista en tosiaankaan tiedä.
Pidän aika todennäköisenä sitä, että kyseisen (yli)vilkkaan lapsen äiti on väsynyt yhdeksässä vuodessa niin, että tapaus oli oljenkorsi, joka katkaisi kamelin selän. Yhtä lailla poika saattoi luokan lapsijoukossa ainaista häiriötä tuottamalla väsyttää nuoren ja kokemattoman (niin olisi voinut käydä vanhemmallekin opelle) opettajan niin, että hänen arvostelukykynsä ei enää riittänyt kertomaan, millainen huumori on sallittua.
Jos asiassa on jaettava tuomioita, tehtäköön se vasta sitten, kun totuus tapauksen luonteesta ja yksityiskohdista selviää ja siitä kerrotaan laajemmin muuallakin kuin sensaatiohakuisissa irtomyyntilehdissä!
Tänä vuonna 9 vuotta täyttävä erityisen vilkas lapsi on sen verran vahva ja sukkela, ettei häntä maalarinteipillä pysty oikeasti sitomaan tuoliin tai mihinkään muualle. Siitä ei voi olla kysymys, että hän olisi pelännyt opettajaa ja siksi "alistunut" teipattavaksi; eihän hän ollut opettajaa pelännyt tai totellut sanallisessakaan ojentamisessa.
Missään ei ole kerrottu tarkemmin tuosta teippaamisesta. Kuka tietää, jos pojasta oli viritetty tuoliin peräti kaksi kymmensenttistä maalarinteipin pätkää.
On mahdollista, että koko juttu on tapahtunut hyvässä yhteisymmärryksessä ja huumorimielessä ilman, että ketään on nöyryytetty. Vilkkaat lapset yleensä nauttivat kaikesta saamastaan huomiosta ja haluavat usein olla eräänlaisen hauskuttajan roolissa.
Heidän puolestaan nolostuvat ja häpeävät usein enemmän muut läsnäolijat kuin he itse.
Jos asiassa olisi ollut jotain sellaista, jonka lapset olisivat kokeneet pelottavaksi tai ahdistavaksi, olisi moni lapsi varmaan kertonut asiasta kotonaan ja vanhemmat olisivat alkaneet ottaa asiasta selvää aiemmin.
Ei ole kerrottu, millainen koulu oli kyseessä eli onko se erityiskoulu tai -luokka vai ihan tavallinen luokka, johon on integroitu toisia lapsia vanhempi oppilas, joka on joko aloittanut koulun myöhemmin tai tuplannut ekaluokan.
Kannattaa muistaa myös se, että uskomattoman usein vanhemmat vastustavat lapsen siirtoa erityisluokalle vedoten leimautumiseen, vaikka kaikkien osapuolten kannalta se olisi järkevin ratkaisu. Tämän tapauksen taustoista en tosiaankaan tiedä.
Pidän aika todennäköisenä sitä, että kyseisen (yli)vilkkaan lapsen äiti on väsynyt yhdeksässä vuodessa niin, että tapaus oli oljenkorsi, joka katkaisi kamelin selän. Yhtä lailla poika saattoi luokan lapsijoukossa ainaista häiriötä tuottamalla väsyttää nuoren ja kokemattoman (niin olisi voinut käydä vanhemmallekin opelle) opettajan niin, että hänen arvostelukykynsä ei enää riittänyt kertomaan, millainen huumori on sallittua.
Jos asiassa on jaettava tuomioita, tehtäköön se vasta sitten, kun totuus tapauksen luonteesta ja yksityiskohdista selviää ja siitä kerrotaan laajemmin muuallakin kuin sensaatiohakuisissa irtomyyntilehdissä!