Piti käynnistää eka ison koon takia, ehti syntyyn itekseen samana päivänä. Toinen lapsi ehittiin käynnistään koon takia myös. Molemmat pyysin itse ja olivat sitä mieltä et ihan ok syy.
Kohdunkaula oli pinkee ja pitkä jne joten sanottiin et aletaan eka sitä kypsyttään. Joillain menee päiviä et kypsyy ja si vasta kunnon käynnistys, joillain käynnistyy pelkäl kypsytyksel. Varottelivat et voi mennä kauan siis.
Menin vuodeosastol. Kamuna yks toinen jolle myös pieni muru pantiin cytoteciä suun kautta.
Meni muistaakseni vaan joku hmm 30min niin ekat supparit vaik epäkypsä tilanne!
. Välil taukoja ja lisää tuli. Kovenivat piikkuhiljaa. Olin riemuissani
. Huonekamulla sama juttu! Aika pian tilanne oli se et niitä tuli tiuhaan kummallakin meillä ja kipeitä jo oli. Sit kuului POKS ja vesi meni. Olin et aaa mitä tää on, onko tää vesi.
Siitäpä kivut ja supat ylty niin et malauta mua vietiin
.
Kivut ja supat koveni hurjaa vauhtia, sain luvan soittaa et mies lähtis töistä et nyt tuli lähtö. Mies polki kotiin ja sisko toi sen sairaalaan.
Huohotin roikkuen odotusaulan ovenkahvassa. Hyvä et saliin pääsin.
Kivut hirveen kovat ja rajut ja niin tiheet etten kerenny yhtään relaan. Mies katto kauhistuneena ja kerkesin sanoon et en kykene puhuun, pyydä heti kätilöltä epiduraali, tätä ei kestä, ihan erilaista kuin itekseen käynnistyny.
Epiduraali tietty pistettiin väärään kohtaan ja lääkäri sen heti sanoi. Siksi apu oli lievä ja lyhyt mutta parempi sekin kuin ei mitään.
Ekan synnytys oli tosi pitkä ja toka tosi lyhyt.
Eka oli teurastus, toka helpompi mutta niin raju ja nopea että sanoin miehelle: nyt ei enää lapsia, muistuta mua kun alan ruinaan kolmatta. Ei enää ikinä!
Mutta...
kolmatta haluan
v.tun hullu!
Siskolla kun oli noi cytotecit niin sillä ei ollu nopeeta ja rajua kokemusta, mulla oli :'( Että sitä ei varmaks tiiä mimmosen käynnistyksen saa ja kun kaikil eri lääkkeet ja tavat millä käynnistyy.
