M
Mina
Vieras
Oikeesti ihmetyttää nämä imetysfanaatikot, jotka mainostavat imetyksen sujuvan kaikilta kun tarpeeksi yrittää.
Ehkä se sujuukin, mutta oletteko miettineet millä hinnalla?
Onko äidin pakko imettää, vaikka nännit verillä ja erittäin kipeät. Vähitellen äiti alkaa kammoksua imetyshetkiä, sillä tietää sen aiheuttavan kovaa kipua. Lapsi vaistoaa äidin vastenmielisyyden näitä tilanteita kohtaan, eikä luultavasti itsekään nauti tissistä varauksetta. Tiedän tapauksia, joilla iho on niin herkkä, ettei ole voinut imettää juurikaan ilman vereslihalla olevia nännejä. Jos tässä tilanteessa siirrytään pulloruokintaan, äiti rentoutuu ja alkaa nauttimaan läheisyydestä, jota voi lasta ruokkiessaan kokea. Olisiko siis parempi jatkaa hampaat irvessä imetystä, josta ei nauti kukaan?
Onko pakko imettää, jos kokee synnytyksen jälkeistä masennusta? Imetys ei ota oikein onnistuakseen ja äidin pinna on hyvin kireällä. Hän tuntee itsensä epäonnistuneeksi ja huonoksi äidiksi. Jokainen epäonnistunut imetys lisää näitä tunteita ja pettymykset tuntuvat hyvin suurilta. Äiti alkaa ruokkia lasta pullolla ja nauttii siitä tunteesta, ettei jokainen ruokailu tarkoita uutta pettymystä. Lapsen kanssa yhdessäolo ja äitiys alkaa tuntua paremmalta. Onko imetyksestä luopuminen liian iso hinta äiti-lapsi suhteen stressittömyydestä?
Mielestäni imetys ei ole itseisarvo, vaan jokainen tilanne on erilainen. Hampaat irvessä imettäminen ei varmasti ole nautinnollista myöskään sille lapselle, joka vaistoaa yllättävän paljon asioita. Joskus luovuttaminenkin on ok ja myös sen lapsen parhaaksi.
Ehkä se sujuukin, mutta oletteko miettineet millä hinnalla?
Onko äidin pakko imettää, vaikka nännit verillä ja erittäin kipeät. Vähitellen äiti alkaa kammoksua imetyshetkiä, sillä tietää sen aiheuttavan kovaa kipua. Lapsi vaistoaa äidin vastenmielisyyden näitä tilanteita kohtaan, eikä luultavasti itsekään nauti tissistä varauksetta. Tiedän tapauksia, joilla iho on niin herkkä, ettei ole voinut imettää juurikaan ilman vereslihalla olevia nännejä. Jos tässä tilanteessa siirrytään pulloruokintaan, äiti rentoutuu ja alkaa nauttimaan läheisyydestä, jota voi lasta ruokkiessaan kokea. Olisiko siis parempi jatkaa hampaat irvessä imetystä, josta ei nauti kukaan?
Onko pakko imettää, jos kokee synnytyksen jälkeistä masennusta? Imetys ei ota oikein onnistuakseen ja äidin pinna on hyvin kireällä. Hän tuntee itsensä epäonnistuneeksi ja huonoksi äidiksi. Jokainen epäonnistunut imetys lisää näitä tunteita ja pettymykset tuntuvat hyvin suurilta. Äiti alkaa ruokkia lasta pullolla ja nauttii siitä tunteesta, ettei jokainen ruokailu tarkoita uutta pettymystä. Lapsen kanssa yhdessäolo ja äitiys alkaa tuntua paremmalta. Onko imetyksestä luopuminen liian iso hinta äiti-lapsi suhteen stressittömyydestä?
Mielestäni imetys ei ole itseisarvo, vaan jokainen tilanne on erilainen. Hampaat irvessä imettäminen ei varmasti ole nautinnollista myöskään sille lapselle, joka vaistoaa yllättävän paljon asioita. Joskus luovuttaminenkin on ok ja myös sen lapsen parhaaksi.