H
Harmis
Vieras
En tajua, mulla menee hermot näiden pms oireiden kans.
( siis menee hermot, kun menee hermot...)
Eilen laitoinkin vähän jo aiheesta, mutta en oikein saanut vastauksia.
Joten yritän nyt uudelleen.
Miten te selviätte noiden oireiden kans?
Mikä teillä on helpottanut oireita?
Ja millaisia teidän oireenne ovat?
Tässä jotain omasta olostani...
Eilis ilta meni päin vittua jos suoraan sanon.
Riideltiin äidin kans, mulla oli hermot tosi kireällä kun se oli täällä ja tyttö alkoi huutamaan, nauroi omasta mielestä, mutta huutoa se oli. Sellaista tekonaurua, ei takoittanut pahaa, mutta...
Jouduin sanomaan monta kertaa että lopeta, tuntui että nyt kilahtaa.
Sitten äiti laittoi illalla viestiä että häntä käy tyttö sääliksi kun olen niin julma ja kova häntä kohtaan!
Mulle tuli tosi paha mieli, siis yritän olla hyvä äiti tytölle, mutta en voi sille mitään että hermot on huonot ja varsinkin
että nämä pms oireet ovat helvetillisiä, ihan "Jekyll & Hyde fiiliksiä".
Sitten sanoi vielä viestissä että kyllä huomaa miten huono äiti hän on aikanaan ollut, tarkoitti tuolla siis minua.
Laitoin kyllä takaisin että oisko parasta että lopettetas kokonaan yhteyden pito kun joka kerta menee vittuiluksi mv.
Ja sitä se on kyllä viime kuukausina ollut, eli ollaan otettu tosi paljon yhteen.
No tänään ei sitten kuulunut mitään ja illalla laitoin viestin, että haudataanko sotakirveet?
Vastasi että hän ei ole kirvestä kaapista edes etsinyt
Mutta siis mulla oli tosi paska fiilis koko pvän, pms oireita siis ja sitten vielä tuo riita äidin kans.
ollaan oltu niin läheisiä viime vuodet, että tuntui ihan oudolta, kun en heti aamusta soittanutkaan hänelle. ja oltiinkin riidoissa.
Sitten oli toinen episodi, oltiin syömässä pvä ruokaa ja tyttö nirsoili koko ajan, tyyliin: "en syö" "Ei ole nälkä" jne,jne.
Kuuntelin sitä aikani, oltiin miehen kans jo syöty, sitten sanoin että ok, sitten ei enää syödä, nostin lautasen pois ja otin tytön syliin
ja lähdettiin pesemään suuta. Tyttö huutamaan hysteerisenä kuin oikohöylä, että hänellä on nälkä, isi syötä minua.
Tunsin taas, että voi luoja, enkö osaa enää tehdä mitään, olen maailman surkein, paska, oikein suuri paska äiti!
Mutta minua ärsyttää että ruokapöydässä vain vikistään ja vingutaan, kun jos oikeasti on nälkä sitä syödään ja piste.
Tästäkin äitini varmaan olisi ollut erimieltä. Ja mieheni nosti tytön takaisin ruokatuoliin, että syödään, syödään ja kuitenkaan tyttö ei loppujen lopuksi
syönyt mitään. Mies vain tuumasi kun nostin tyttöä pois silloin suun pesulle, että miksi pitää itkettää tahallaan toista?
Huokaus, jag har talar....
( siis menee hermot, kun menee hermot...)
Eilen laitoinkin vähän jo aiheesta, mutta en oikein saanut vastauksia.
Joten yritän nyt uudelleen.
Miten te selviätte noiden oireiden kans?
Mikä teillä on helpottanut oireita?
Ja millaisia teidän oireenne ovat?
Tässä jotain omasta olostani...
Eilis ilta meni päin vittua jos suoraan sanon.
Riideltiin äidin kans, mulla oli hermot tosi kireällä kun se oli täällä ja tyttö alkoi huutamaan, nauroi omasta mielestä, mutta huutoa se oli. Sellaista tekonaurua, ei takoittanut pahaa, mutta...
Jouduin sanomaan monta kertaa että lopeta, tuntui että nyt kilahtaa.
Sitten äiti laittoi illalla viestiä että häntä käy tyttö sääliksi kun olen niin julma ja kova häntä kohtaan!
Mulle tuli tosi paha mieli, siis yritän olla hyvä äiti tytölle, mutta en voi sille mitään että hermot on huonot ja varsinkin
että nämä pms oireet ovat helvetillisiä, ihan "Jekyll & Hyde fiiliksiä".
Sitten sanoi vielä viestissä että kyllä huomaa miten huono äiti hän on aikanaan ollut, tarkoitti tuolla siis minua.
Laitoin kyllä takaisin että oisko parasta että lopettetas kokonaan yhteyden pito kun joka kerta menee vittuiluksi mv.
Ja sitä se on kyllä viime kuukausina ollut, eli ollaan otettu tosi paljon yhteen.
No tänään ei sitten kuulunut mitään ja illalla laitoin viestin, että haudataanko sotakirveet?
Vastasi että hän ei ole kirvestä kaapista edes etsinyt
Mutta siis mulla oli tosi paska fiilis koko pvän, pms oireita siis ja sitten vielä tuo riita äidin kans.
ollaan oltu niin läheisiä viime vuodet, että tuntui ihan oudolta, kun en heti aamusta soittanutkaan hänelle. ja oltiinkin riidoissa.
Sitten oli toinen episodi, oltiin syömässä pvä ruokaa ja tyttö nirsoili koko ajan, tyyliin: "en syö" "Ei ole nälkä" jne,jne.
Kuuntelin sitä aikani, oltiin miehen kans jo syöty, sitten sanoin että ok, sitten ei enää syödä, nostin lautasen pois ja otin tytön syliin
ja lähdettiin pesemään suuta. Tyttö huutamaan hysteerisenä kuin oikohöylä, että hänellä on nälkä, isi syötä minua.
Tunsin taas, että voi luoja, enkö osaa enää tehdä mitään, olen maailman surkein, paska, oikein suuri paska äiti!
Mutta minua ärsyttää että ruokapöydässä vain vikistään ja vingutaan, kun jos oikeasti on nälkä sitä syödään ja piste.
Tästäkin äitini varmaan olisi ollut erimieltä. Ja mieheni nosti tytön takaisin ruokatuoliin, että syödään, syödään ja kuitenkaan tyttö ei loppujen lopuksi
syönyt mitään. Mies vain tuumasi kun nostin tyttöä pois silloin suun pesulle, että miksi pitää itkettää tahallaan toista?
Huokaus, jag har talar....