Tiedän tiedän, siellä nostellaan niskakarvoja ja hyristään partaan kun kuullaankaan tämä sana...verkostomarkkinointi. Jotain peloittavaa, epäilyttävää, laitonta ja vaikeaa. Ei ehkä omakohtaista kokemusta mutta ainakin naapurin Pirjon veli tai serkun lapsen kaveri on joskus kokeillut ja huonoksi havainnut. Näin ajattelin itsekin pari vuotta sitten, asiasta en tiennyt sen syvemmin mutta mukamas tiesin paljonkin. Pyöritin silmiä ja nyrpistelin nenää, hah sitä tekee vain luuserit, joista ei muuhun kunnialliseen ole. Miten väärässä olinkaan.
Olen itse ollut jos jonkinlaisessa työssä, viimeisimmät 8 vuotta esimiestehtävissä. On ollut ihan kelpo palkka ja vakituinen työ, mikä näinä aikoina on tietenkin huippujuttu. Sitäkin voisi luulla.
Kuitenkin olin lasten myötä alkanut miettiä työn mielekkyyttä, joka sunnuntaista haikeutta viettää taas koko tuleva viikko "ihankivassa" duunissa mutta joka ei enään antanut ihmeempää tyydytystä, mitä nyt palkkakuitti joka kuun 15. Usein päivät venyivät ja missasin lasten tapahtumia turhan usein. Kun esikoiseni aloitti koulun, päätin että jonkun on muututtava. Haluan elää täyttä ja hyvää elämää muulloinkin kuin kesälomalla ja kiireisinä viikonloppuina. Elin etsikkoaikaa; opiskellako jotain uutta, vaihtaako duunia, käydä työpsykon juttusilla..mitä mitä mitä? Tilasin jo kätilökoulutuksen kirjat, kirjoitin useammat työhakemukset ja tutkin vaikka mitä tarjontaa. Missään jutussa ei kuitenkaan ollut sydän mukana. Sitä paitsi koulutusta jarrutteli 5 vuoden opintoputki, minimitulot ja sen jälkeen siintävä vuorotyö. Halusin kyllä olla mukana tekemässä jotain "merkittävää ja aidosti tärkeää" mutta ehkei hoitotyö kuitenkaan ollut juttuni. Aloin listata myös muita itselleni tärkeitä unelmaduunin kriteereitä:
-jotain iloista ja hyväntuulista (tässä kärttyisessä maailmassa
)
-mahdollisuus tehdä työtä joskus myös muissa maissa (en pannut lämmintä kesää pahakseni)
- jotain missä itsekin oppisin jatkuvasti uutta ja kehittyisin myös persoonana paremmaksia
- työajat, joihin voi oikeasti vaikuttaa
- mahdollisuus auttaa muita tarjoamalla heille parempi terveys
- sellaiset työkaverit, kenen kanssa oikeasti viihtyy
- palkka, joka oikeasti korreloi tehdyn työn kanssa
- turvattu työ ilman pelkoa määräaikaisuudesta
- hauskaa, sellaista mikä ei tunnu työltä
Mitä en halunnut:
- ikävää pomoa
- aikaisia aamuherätyksiä
- vuosien koulutusta opintotuetta
- negatiivisia kollegoita
- stressiä työn jatkuvuudesta, mahdollisia yt-neuvotteluja
Olen vierestä seurannut liian monia työnsä alle nääntyneitä, töissä kiusattuja tai muuten pahoinvoipia kavereita että haluan liputtaa töistä nauttimisen puolesta. Kannustava, suvaitseva ja lämmin ilmapiiri auttaa jaksamaan sekä luo turvallisuutta. Henkilöstöpuolesta vastanneena tiedän miten tärkeää on työskennellä toimivassa yhteisössä ja sitoutuneiden ihmisten parissa.
Sattumien kautta löysin itseni tekemästä yhteistyötä tutkimusyrityksen kanssa, millä on ainutlaatuinen yksinoikeus geeniteknologiaan, jolla jarrutetaan solun ikääntymistä. Ymmärsin heti, että tässä oli se juttu mitä halusin lähteä tekemään. Kotihoitoa tekevät ystäväni olivat ihan tarpeeksi valottaneet vanhusten kurjaa tilaa ja tulevaisuus ei näytä yhtään valoisammalta. Eliniän odote kasvaa, eläkkeet eivät riitä kunnolliseen vanhainhuoltoon ja seniorivuosien halutaan olevan aktiivisia sekä mielekkäitä. Hienoa, että pystyn osaltani auttamaan heitä.
En väitä, että verkostomarkkinointi sopii kaikille. Jos on herkkänahkainen, helposti luovuttaja tai pessimistinen/kyyninen, niin ihan varmasti ei tule menestymään. Mutta jos on rehellinen, aito oma itsensä, haluaa auttaa ja tehdä ahkerasti töitä samalla kouluttautuen, niin fakta on että jokainen voi onnistua.
Olen itse jättänyt kokopäivätyöni ja ottanut nyt vastuun itsestäni, omasta hyvinvoinnista, tulevaisuudesta sekä taloudesta. Haluan, että tulevaisuudessa eläkkeeni mahdollistaa laadukkaan elämän ja että pystyn tarjoamaan lapsille hyvän & turvallisen lapsuuden sekä nuoruuden.
Jos sinulle heräsi kysymyksiä tai olet itse miettinyt "mikä minusta tulisi isona", niin laita viestiä. Vastaan sinulle kyllä
menestys.taattu@gmail.com
Olen itse ollut jos jonkinlaisessa työssä, viimeisimmät 8 vuotta esimiestehtävissä. On ollut ihan kelpo palkka ja vakituinen työ, mikä näinä aikoina on tietenkin huippujuttu. Sitäkin voisi luulla.
Kuitenkin olin lasten myötä alkanut miettiä työn mielekkyyttä, joka sunnuntaista haikeutta viettää taas koko tuleva viikko "ihankivassa" duunissa mutta joka ei enään antanut ihmeempää tyydytystä, mitä nyt palkkakuitti joka kuun 15. Usein päivät venyivät ja missasin lasten tapahtumia turhan usein. Kun esikoiseni aloitti koulun, päätin että jonkun on muututtava. Haluan elää täyttä ja hyvää elämää muulloinkin kuin kesälomalla ja kiireisinä viikonloppuina. Elin etsikkoaikaa; opiskellako jotain uutta, vaihtaako duunia, käydä työpsykon juttusilla..mitä mitä mitä? Tilasin jo kätilökoulutuksen kirjat, kirjoitin useammat työhakemukset ja tutkin vaikka mitä tarjontaa. Missään jutussa ei kuitenkaan ollut sydän mukana. Sitä paitsi koulutusta jarrutteli 5 vuoden opintoputki, minimitulot ja sen jälkeen siintävä vuorotyö. Halusin kyllä olla mukana tekemässä jotain "merkittävää ja aidosti tärkeää" mutta ehkei hoitotyö kuitenkaan ollut juttuni. Aloin listata myös muita itselleni tärkeitä unelmaduunin kriteereitä:
-jotain iloista ja hyväntuulista (tässä kärttyisessä maailmassa
)-mahdollisuus tehdä työtä joskus myös muissa maissa (en pannut lämmintä kesää pahakseni)
- jotain missä itsekin oppisin jatkuvasti uutta ja kehittyisin myös persoonana paremmaksia
- työajat, joihin voi oikeasti vaikuttaa
- mahdollisuus auttaa muita tarjoamalla heille parempi terveys
- sellaiset työkaverit, kenen kanssa oikeasti viihtyy
- palkka, joka oikeasti korreloi tehdyn työn kanssa
- turvattu työ ilman pelkoa määräaikaisuudesta
- hauskaa, sellaista mikä ei tunnu työltä
Mitä en halunnut:
- ikävää pomoa
- aikaisia aamuherätyksiä
- vuosien koulutusta opintotuetta
- negatiivisia kollegoita
- stressiä työn jatkuvuudesta, mahdollisia yt-neuvotteluja
Olen vierestä seurannut liian monia työnsä alle nääntyneitä, töissä kiusattuja tai muuten pahoinvoipia kavereita että haluan liputtaa töistä nauttimisen puolesta. Kannustava, suvaitseva ja lämmin ilmapiiri auttaa jaksamaan sekä luo turvallisuutta. Henkilöstöpuolesta vastanneena tiedän miten tärkeää on työskennellä toimivassa yhteisössä ja sitoutuneiden ihmisten parissa.
Sattumien kautta löysin itseni tekemästä yhteistyötä tutkimusyrityksen kanssa, millä on ainutlaatuinen yksinoikeus geeniteknologiaan, jolla jarrutetaan solun ikääntymistä. Ymmärsin heti, että tässä oli se juttu mitä halusin lähteä tekemään. Kotihoitoa tekevät ystäväni olivat ihan tarpeeksi valottaneet vanhusten kurjaa tilaa ja tulevaisuus ei näytä yhtään valoisammalta. Eliniän odote kasvaa, eläkkeet eivät riitä kunnolliseen vanhainhuoltoon ja seniorivuosien halutaan olevan aktiivisia sekä mielekkäitä. Hienoa, että pystyn osaltani auttamaan heitä.
En väitä, että verkostomarkkinointi sopii kaikille. Jos on herkkänahkainen, helposti luovuttaja tai pessimistinen/kyyninen, niin ihan varmasti ei tule menestymään. Mutta jos on rehellinen, aito oma itsensä, haluaa auttaa ja tehdä ahkerasti töitä samalla kouluttautuen, niin fakta on että jokainen voi onnistua.
Olen itse jättänyt kokopäivätyöni ja ottanut nyt vastuun itsestäni, omasta hyvinvoinnista, tulevaisuudesta sekä taloudesta. Haluan, että tulevaisuudessa eläkkeeni mahdollistaa laadukkaan elämän ja että pystyn tarjoamaan lapsille hyvän & turvallisen lapsuuden sekä nuoruuden.
Jos sinulle heräsi kysymyksiä tai olet itse miettinyt "mikä minusta tulisi isona", niin laita viestiä. Vastaan sinulle kyllä
menestys.taattu@gmail.com