ap, jalasta veritulppa voi nousta esim. keuhkoihin - näin miulla.
Pahimmillaan tosiaan vaikka sydämeen ja aiheuttaa aika nopeankin menehtymisen, näin isäni veljellä ja hän oli silloin 34v!
Itse olin myös juuri 34v kun sairastuin.. :|
Oli melkein jo hengenlähtö käsillä itsellänihin. Kuukauden kärsin erillaisista oirehista: mm. hengenahdistuksesta(jopa levossa) ja kaameasta väsymyksestä, luullen oireita flunssaksi

..liian pitkään höhlä sinnittelin.
Menin oireineni ensin TK:hon ja sieltä lääkäri antoi vähän niin kuin "varuilta" lähetteen sairaalaan. Jalkaani mittaili mittanauhalla ja ei ilmeisesti ollut aivan mittojen mukainen, jotta olisi tulpppaan viitannut(oli kesä ja jalat muutoinkin turvoksissa)
Kielto tuli kuitenkin, etten saisi kävellä??..no, ambulanssia ei lääkäri suostunut soittamaan ja miulla ei taxiin niin paljoa rahaa, joten.. linjurilla vaan menin ja ison osan matkaa vielä kävelinkin - oli aivan kauhea reissu.. :ashamed:
Sairaalassa päivittelivät, jotta lääkäri päästi miut kävelemään siinä kunnossa!
Sairaalassa aloitettiin liuotushoito heti ja viikon makoilin siellä pedissä aika kipiänä - diagnoosina laaja alainen keuhkoembolia.
Lääkärin mielestä tulin hoitoon "kreivin aikaan"..eli, en yhtään liian aikaiseen, viime hetkillä pikemminkin..
Ultrassa todettiin, jotta tulppa oli lähtenyt juuri siitä jalasta, mitä lääkäri TK:ssa mittaili.
Verenohenuslääkettä/varfariini(Marevan) söin ensin 6kk ja se jäikin sitten pysyväiseksi lääkitykseksi -04 raskauden jälkeen.(vauva syntyi sektiolla)
Pinnallisia laskimotukoksia hoidetaan tulehduskipulääkeillä ja esim. Hirudoid fortella,(voide) syvemmät laskimotukokset/tulpat vaativat aina liuotushoidon!
Tuollapa asiasta tarkemmin..
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00039
Toivottelen äidillesi pikaista paranemista!! =)