Ongelma:
Kammoan verta. Mutta se ei ilmene inhona haavoihin. Olen ollut avustamassa leikkauksissa eläinlääkäriasemalla, eikä se inhota sieläkään.
Sen sijaan inhoan syvästi verensiirtoa, pelkkä ajatuskin riittää saamaan pahan olon. En osaa sanoa miksi näin on. Pahimmillaan heikotus on iskenyt, kun näin työkaverin vesipullon (verenluovutuksesta saatu) jossa oli kuvana piirretty,hymyilevä veripisara ja teksti "Hengenpelastaja" tms. Eli ajatus verenluovutuksesta riittää, ei tarvitse nähdä tässä yhteydessä verta edes oikeasti.
Nyt on alkanut pelottaa, että onko kuinka suuri todennäköisyys joutua verensiirtoon synnytyksessä? Ei, minua ei pelota se että itse vuotaisin melkein kuiviin, vaan se että pitäisi ottaa vastaan jonkun toisen luovuttamaa verta. En tiedä voisiko elää sellaisen tiedon kanssa, että olen saanut jonkun toisen ihmisen verta suoniini. Outoa? Arvatkaa etteikö minusta ole... Mutta silti niin todellista, syvää, ja pelottavaa inhoa ettei sitä pysty edes kuvailemaan.
Voinko käydä etukäteen luovuttamassa itse itselleni verta hätävaraksi (sen saattaisin ehkä kestää pyörtymättä sillä ajatuksella että saatan tarvita sitä itse.
Vai saako sairaaloissa kuinka helposti käyttöönsä verenkorvikkeet? Näitähän on, koska on uskontojakin jotka kieltäytyvät oikeasta verestä verensiirrossa.
Kammoan verta. Mutta se ei ilmene inhona haavoihin. Olen ollut avustamassa leikkauksissa eläinlääkäriasemalla, eikä se inhota sieläkään.
Sen sijaan inhoan syvästi verensiirtoa, pelkkä ajatuskin riittää saamaan pahan olon. En osaa sanoa miksi näin on. Pahimmillaan heikotus on iskenyt, kun näin työkaverin vesipullon (verenluovutuksesta saatu) jossa oli kuvana piirretty,hymyilevä veripisara ja teksti "Hengenpelastaja" tms. Eli ajatus verenluovutuksesta riittää, ei tarvitse nähdä tässä yhteydessä verta edes oikeasti.
Nyt on alkanut pelottaa, että onko kuinka suuri todennäköisyys joutua verensiirtoon synnytyksessä? Ei, minua ei pelota se että itse vuotaisin melkein kuiviin, vaan se että pitäisi ottaa vastaan jonkun toisen luovuttamaa verta. En tiedä voisiko elää sellaisen tiedon kanssa, että olen saanut jonkun toisen ihmisen verta suoniini. Outoa? Arvatkaa etteikö minusta ole... Mutta silti niin todellista, syvää, ja pelottavaa inhoa ettei sitä pysty edes kuvailemaan.
Voinko käydä etukäteen luovuttamassa itse itselleni verta hätävaraksi (sen saattaisin ehkä kestää pyörtymättä sillä ajatuksella että saatan tarvita sitä itse.
Vai saako sairaaloissa kuinka helposti käyttöönsä verenkorvikkeet? Näitähän on, koska on uskontojakin jotka kieltäytyvät oikeasta verestä verensiirrossa.