veljen vaimo myisi mulle meidän vanhoja leluja yms

[mammaliini 2]

Olen joutunut hieman ongelmalliseen tilanteeseen. Veljelläni on meidän joitakin vuosia sitten syntynyt lapsi, ja niinpä hän on saanut lapsuudenkodistamme kaikki meidän vanhat vauvatavaramme, lelut, vaatteet jne. Nyt sitten kun meillekin on syntynyt vauva, veljeni vaimo on kysellyt haluaisinko ostaa heiltä käytettyjä leluja yms, ja osa näistä on siis meidän lapsuudenkodistamme.

Harmittaa kovasti koko asia. En kehtaa hänelle sanoa suoraan mitä ajattelen, en tiedä tietääkö veljeni tästä, tai tajuaako hän, että osa noista tavaroista on peräisin lapsuudenkodistamme. En muutenkaan tajua, miksi veljen vaimo haluaa rahaa vanhoista tavaroista, miksei vaan voi antaa kierrätykseen. Useimmat ystävämme joilla on vanhempia lapsia ovat antaneet meille lainkasi ja omaksikin paljon tavaraa sitteristä syöttötuoliin, ja itsekin aiomme kierrättää ystävillä tavaroita sitä mukaa kun emme niitä itse enää tarvitse.

Veli perheineen on kyllä hieman "säästäväisempää" sorttia, eivät juuri ostele synttäri- tai joululahjoja tai tuo mitään viemisiä jos tulevat kylään, edes tullessaan vauvaa katsomaan... eihän siinä periaatteessa mitään, mutta tuntuu vain vähän oudolta. Siis ymmärtäisin tilanteen jos heillä olisi jotenkin pulaa rahasta, olisivat opiskelijoita tms, mutta ovat melko hyvässä taloudellisessa asemassa, paremmassa kuin minä perheineni itseasiassa.

Ääh, tyhmä asia ärsyyntyä, mutta jotenkin vaan ottaa nuppiin...

 

[bombera]

Kyllä minuakin ottaisi. Ihan syystä voisit sanoa ettet taida ostaa, koska tavarathan ovat itseasiassa sinun ja veljesi lapsuudenkodista. Minun tuttavapiirini sisarukset eivät ole tavaroistaan rahaa ottaneet, ja puolitututkin ovat antaneet kiertoon tavaroitaan.
Kirppareilla voi pyytää rahaa käytetystä tavarasta, mutta perheen kesken tuntuu vähän saidalta meiningiltä.

 

[Samaa mieltä!!]

Sanot että mitään en osta, mutta OTAN kyllä mielelläni MEIDÄN vanhoja leluja ja tavaroita takaisinpäin. Ja ihan reilusti vaan!

 

[Ota puheeksi!]

Sano ihan suoraan! Vaikka on kuinka pihi, niin kyllä pitäisi tuo asia tajuta. Jotkut tosiaan pyytävät kaikesta rahaa ihan pokkana koska ovat muka säästäväisiä, mutta ehkä veljen vaimo ei todellakaan ymmärrä että kyseessä ovat sinunkin vanhat lelusi. Sinua kaduttaa myöhemmin ellet nyt avaa suutasi. Sanot ihan ystävällisesti, että sinua harmittaa yksi asia ja olet sitä miettinyt, että ei ole helppo ottaa puheeksi, mutta haluat asian selväksi. Sitten kerrot että ne ovat teidän yhteisestä lapsuudetsa ja siis inunkin. Että ne kuuluvat sinulle yhtä lailla kuin veljellesikin. Että et tietenkään niistä maksa mitään. Että haluat oman lapsesi käyttävän teidän lapsudeen juttuja eikä niistä kuulu maksaa. Ellei vaimo suostu ymmärtämään, niin selitä asia veljellesi. Mutta minä puhuisin ensin suoraan vaimon kanssa, on fiksumpaa hoitaa asiat suoraan ja olla rehellinen.

Tsemppiä!

 

[prisc]

AIka röyhkeää kyllä... Entäs jos soku kerta siellä kylässä ollessas vaan ottaisit jonkun tavaran käteen ja sit alkaisit vaikka kertoa jotain tavaraan liittyvää muistoa tms. niin jos käly tajuaisi että se on tosiaan sunkin vanha tavara ja ei siitä kuulu rahaa ottaa? Kerro vaikka mistä tavara on alunperin tullut ja miten kiva olisi jos teidänkin lapsi sais leikkiä sun vanhoilla leluilla... Tai sit vaan sanot ihan suoraan vaikka vähän leikkiä laskien et en kai mä nyt näistä maksa kun näähän on mun vanhoja rojuja! En tiedä, kiusallinen tilanne!

 

[ohhohh]

No huh. Itse sanoisin kyllä ihan suoraan, että voisin mä jotain tavaroita OTTAA, esim. niitä vanhoja leluja joilla olen itsekin leikkinyt lapsuudessa.

Minä en välttämättä antaisi kavereille tai sukulaisille omaksi sellaisia kallita tavaroita joita olemme itse ostaneet lapselle uutena kuten sitteri tai rattaat. Sen sijaan lainaan voisin antaa ja sitten myisin viimeisen lapsen jälkeen eteenpäin. Ehkä olen pihi, mutta ilmaiseksi en anna jos olen itse useita kymmeniä tai jopa satoja euroja maksanut. Tämä siis viittauksena noihin juttuihin, että sukulaisten ja kavereiden kesken ei pitäisi ottaa rahaa vastaan.

Mutta nuo vanhat lelut lapsuudenkodista on tietysti eri asia. Yksi vaihtoehto olisi pyytää äitiäsi sanomaan miniälle, että annattehan sitten seuraavalle lapsenlapselle eteenpäin ne lelut mitä teille annoimme.

 

[ohhoho]

niin antaisin serkuille vanhoja leluja ihan ilman muuta, vaikka olisi itse ostettujakin eikä alunperin teidän omia. Jos ei ihan ikiomiksi antaisikaan, voisi antaa käyttöön.

Me annetaan aika paljon vaatteita, leluja ym. tutuille kiertoon ihan noin vaan, lainaksi ja vaihdellaan. Niin kaikki saa enemmän kaikenlaista on saatu itsekin. Suosikit säilytetään, mutta muuten ei haalita mitään. Rahaa ei ole paljoa kellään, että turha tyhjästä nyhjiä

 

[meillä puolestaan..]

Oisittepa nähneet mieheni ilmeen, kun poikamme kääri mummin synttäripaketista esille mieheni vanhan junaradan. Siis saman, jonka mieheni itse oli saanut äidiltään liki 30 vuotta sitten ja jonka nyt mieheni äiti ystävällisesti lahjoitti toistamiseen jälkipolville.
Rahasta tuskin on kysymys, kun on omakotitalon ja kesämökin lisäksi purjevene ja matkustavat Thaimaahan neljästi vuodessa. On vaan niin pihi, että käytöksensä näyttää jo ihan vastenmieliseltä.

 

[poipupaa]

Oisittepa nähneet mieheni ilmeen, kun poikamme kääri mummin synttäripaketista esille mieheni vanhan junaradan. Siis saman, jonka mieheni itse oli saanut äidiltään liki 30 vuotta sitten ja jonka nyt mieheni äiti ystävällisesti lahjoitti toistamiseen jälkipolville.
Rahasta tuskin on kysymys, kun on omakotitalon ja kesämökin lisäksi purjevene ja matkustavat Thaimaahan neljästi vuodessa. On vaan niin pihi, että käytöksensä näyttää jo ihan vastenmieliseltä.

Mielestani oli ihana ele isoaidilta. Aiti oli sailyttanyt poikansa rakkaan lelun ja antoi sen eteenpain seuraavalle polvelle. Minun esikoiseni on saanut mummoltaan meidan vanhoja leluja ja joitakin vaatteita ja olen ottanut ne ilolla vastaan ja ainakin ne aion saastaa myos veljelleni, jos han saa tulevaisuudessa saa lapsia. Yksi tyttareni saamista nukeista on ollut myos mummolla itsellaan leikeissa ja muutama vastaava (vaarin/mummon) lelu on odottamassa myos isompien leikkeja varten. Uusia tavaroita ja vaatteita saa kaupoista ja kirpputoreilta, mutta esineita joilla on historiaa, ei saa jollei joku nae vaivaa ja sailo niita odottamaan.

AP:lle: Minusta sinulla on taysi oikeus leluihin ja tavaroihin, jotka ovat lapsuudenkodistasi. Eika sinun niista kuulu maksaa. Koita pyytaa vain niita kayttoosi ja tarjoudu vaikkapa maksamaan veljesi perheen hankkimista leluista erikseen jotain. Tai kerro, etta olet saanut tavaroita muualta riittavasti, ettet ole kiinnostunut ostamaan, mutta tunnearvojen takia haluat saada lapsellesi niita tavaroita, jotka veljesi sai aikanaan lapsuudenkodistanne. Kalysi ei valttamatta miella niita juuri minkaan arvoiseksi ja arvottaa lahinna hankkimiaan tavaroita, joihin on kayttanyt itse rahaa/ lapsi saanut uutena lahjaksi. Oma kalyni tuskintulee arvostamaan meidan perheemme vanhoja tavaroita ja vaatteita, mutta veljeni takia haluan ne saastaa ja antaa heille eteenpain niin kuin aitinikin sailoi ne minulle. Tehkoon kaly sitten mita tekee... Toki jonkun aarteen (oman vanhan rakkaan lelun ja vaatteen) jatan myos tyttareni mahdolliselle jalkikasvulle, jonka voin sitten kaaria pakettiin...

 

[Liila]

Ilman muuta sanot, että OTAT kyllä omat entiset tavarasi lapsellesi. Etkä tietenkään maksa niistä mitään.

Meidän lapset ovat saaneet lähes kaikki lelunsa (samoin vaatteet, sängyt, pyörät yms. tarvikkeet) ilmaiseksi siskoltani, jolla on 10 vuotta vanhemmat lapset. Eipä ole tullut mieleenkään maksaa tavaroista, vaikka osan he ovatkin itse ostaneet. Osa tavaroista on lapsuudenkodistamme.

Vanhat lelut voi antaa lapsille sellaisenaan. Ei niitä todellakaan sovi kääriä lahjapakettiin. Vain uudet tavarat annetaan lahjapaketissa.

 

[hytiutrtr]

Ilman muuta sanot, että OTAT kyllä omat entiset tavarasi lapsellesi. Etkä tietenkään maksa niistä mitään.



Vanhat lelut voi antaa lapsille sellaisenaan. Ei niitä todellakaan sovi kääriä lahjapakettiin. Vain uudet tavarat annetaan lahjapaketissa.

No enpa ole kuullut moista saantoa, ettei vanhaa/kaytettya saisi kaareissa antaa eteenpain. Mita pahaa vanhan lelun/tavaran pakettiin kaarimisessa on? Hitto mita materialismia... Itse sain usein lahjaksi kaytettyja hyvassa kunnossa olevia, toimivia valineita: luistimet, sahkourut, nintendon pelikonsolin, ensi kasettisoittimen etc. Mutta kylla ne minulle oli kuin uusia ja ihan ok lahjoja, erittain toivottujakin. Enka koskaan ole karsinyt, etta sain osan lahjoistani kaytettyina. Paaasia oli silloin se, etta sain mita halusin. Onko niin, etta nykypolvelle kaytetty tavara on arvotonta/sekundaa ja kaareeseen kaariminen vain lisaa noyryytysta? Katsotaanpa sitten mielipiteita, kun oljy tosiaan alkaa loppua pallolta jaoljyn hinta piikkaa ylos! Voi jaada uudet my little ponyt kaupan hyllyyn, jos niita sielta enaa saakaan...

 

[sisis]

Joo, on kyllä röyhkeää ja ajattelematonta käytöstä veljesi vaimolta, yhdyn edellisiin mielipiteisiin. Voit kyllä reilusti sanoa että otat kyseiset tavarat puolestasi takaisin koska ovat ensin olleet veljelläsi LAINASSA!

Mielestäni se oli loistava idea mummolta antaa oman pojan junarata lahjana lapsenlapselle. Varsinkin laatutavaroita jotka säilyvät sukupolvesta toiseen on erittäin suotavaa lahjoittaa uudelleen. Nykyään ei vain enää osteta laatua ja siksi kai tavaroiden arvostus on Hong kong-markettien tultua myös laskenut.

Me saimme esim. häälahjaksi Anopin vanhan oman häälaksi saamansa uniikin lasikaluston jonka arvoa en edes lähde arvailemaan. Se oli mielestäni upein lahja jonka saimme vaikka rahaa ja muita uusia arvolahjojakin (mitään toivomattakin) tuli.

Nykymaailmassa usein ajatellaan, että jotakin jo "käytettyä" ei voisi uudelleen lahjoittaa vaikkapa syntymäpäivälahjaksi. Mutta kyllä tietyt tavarat säilyttävät arvonsa ja jollei muuten niin tunnearvonsa.
Halpahallikama ei kyllä säily sukupolvelta toiselle joten joskus on hyvä miettiä mitä sille naperolle ostaa jos aikoo jotain säästää vielä hänen lapselleen.

 

[xzy]

Eihän kyse ole siitä, etteikö vanha junarata olisi hyvä lelu ja fiksumpaa leikkiä sillä kuin ostella paljon uusia leluja. Kyse on siitä, että rata oli jo lapsen isän, ei sitä silloin kukaan mummo voi kääriä pakettiin kenellekään.

 

[No huh mikä veljen vaimo]

Sanoppa sille eukkoselle vaan ens kerralla, kun juttelette, että "hei siitä mun pitikin kysyä, että voisitko kerätä joku päivä niitä meiän lapsuudenkodista saatuja leluja meille, voisimme ottaa niitä takaisinpäin?". Sitte että hei ja voisin samalla kattoa niitä SUN leluja/tavaroita, joita olit myymässä?"

Niissä teiän vanhoissa leluissa ei oo eukkosella penniikään kiinni, tosi rasittava tyyppi, noita on kyllä paljo maailmassa. Lukeutuu ryhmään, jota kaikki auttaa ja antaa, mutta joka ei koskaan _tajua_ auttaa ja antaa takaisin.

Tsemppiä teille! Parhaan verenmaun saat veljen vaimolle suuhun ostamalla ens jouluna sikapaljon niille lahjoja ja oikein jättikortit ja leivot vielä piparit ja rusinatki mukaan, jotta oikeen heräis joulunki ideaan! Ja sitte painotat ANTAMISEN ILOA hehheh!

 

[Sori oli pointti hukassa]

Nii-in, tyhmä mummo kun halusi ilmeisesti ilahduttaa poikaansa ja pojanpoikaansa jollain sellaisella jonka poika oli tod.näk unohtanut jo ajat sitten tai jättänyt tahallaan mummon nurkkiin viitsimättä siirtää omia lelujaan omaan kotiinsa.
Itse olen ainakin säästänyt pojan parempia leluja juuri tätä "myöhempää" käyttöä varten. Hän tuskin muistaa, haluaa , viitsii ottaa jotain mukaansa kun pesästä lentää ja eipä hän kai niillä aikuisena leikkisikään. Sitten jos ja kun hän saa omia lapsia niin toivon olevani silloin paikalla ja saan antaa lahjat eteenpäin joko hänelle tai sille tuoreimmalle sukupolvelle.

 

[plääx]

Mun sisko kans välillä pyytää rahaa tavaroista, joita eivät saisi kenellekään muulle myytyä. Ilmaiseksi saamansa tavarat vaatteet kyllä antaa meille, mutta sitten noi mitä ovat itse ostaneet, niin niistä aina pitää maksaa. Välillä sitten ollaan kohteliaasti kieltäydytty jostain tavarasta, kun heidän lapset on kuitenkin 10 v vanhempia. Sillä seurauksella, että heidän varastonsa on täynnä kaikkea turhaa kamaa...
Lapsuuden kirjoja yms lelujamme jouduin myös häneltä pyytämään ja sieltä tuli sitten ne, joissa luki mun nimi...eli heidän lapset ovat leikkineet mun vanhoilla leluilla, mutta siskon vanhat kalut ei tuu tänne. Suku on pahin

 

[fyffendahl]

Myönnän itse, että myyn kyllä lasten vaatteita ja leluja kirppiksellä ihan siksi, että yksinhuoltajana raha on tiukassa ja sillä tavalla ansaitsen kaivattua rahaa. Minulla on siis pääsääntöisesti niin, että ostan lasten vaatteet ja lelujakin isoilta osin kirppiksiltä halvalla ja myyn ne sitten edullisesti (harvemmin voitolla), joten meillä lasten vaatteisiin ei mene vuositasolla kovin paljon rahaa.

Veljen lapsilta saan jonkun verran vaatteita lainaksi, mutta palautan ne takaisin käytön jälkeen.

Minun ja veljeni vanhat lelut ovat mummolassa ja mökillä, jossa lelut ovat käytössä kaikille vanhempieni lapsenlapsille. Varsinaisia aarteita ei ole olemassa enää, koska lelut ovat niin loppuunleikityt (esim. barbeilta leikelty hiuksia).

 

[näkökulma tämäkin]

Vaikka meneekin aiheen vierestä, niin kyllä ostamistaan tavaroista saa rahaa pyytää. Itseasiassa aika röyhkeää minusta VAATIA, että pitäisi saada ilmaiseksi. Eihän niitä ole pakko ostaa jos tuntuu kalliilta.

 

[Ainahan]

sitä saa rahaa pyytää, mutta pyytäjä saattaa tehdä itsestään vähän hölmön näköisen jos nyt ihan hölmösti pyytelee... Siis juuri sellaisella tavalla ajattelemattomasti, että jos toinenkin on ollut valmis antamaan vaikka mitä ilmaiseksi. Kannattaa kyllä hieman harkita mitä pyytelee ja hölmö se kyllä on sekin joka hölmöilystä maksaa...

Itse en kyllä kehtaa pyytää mitään tuttavilta, koska tiedän, että ei hekään minulta mitään pyytäisi... Kyllä vähän hävettäisi pyytää. Itsepalvelukirppiksellä sitten kauppaan ne tavarat josta jotain haluaisin... Tietenkin ne tuttavat voi sitten käydä siellä tutkimassa minun tai kenen tahansa muun romppeita halutessaan.

Ap:n tapauksesta sanoisin, että tosiaan ei tarvi omista jutuista mitään maksaa, vaan senkun hymähdät, että ihan mielellään viet tavarasi pois heidän jaloistaan ellei he halua niitä sinulta ostaa.

 

[meillä puolestaan jatkaa]

jatkan vielä. Eli meillä ei ole todellakaan ole mitään käytettyä tavaraa vastaan, mutta pointti nimen omaan oli se, että junarata todellakin oli jo mieheni, koska hän sen oli saanut lahjaksi, ei suinkaan mummin, vaikka tavara hänen kotonaan oli. Ja mieheni ei mummilta tosiaan tavaroitaan saa mukaan eikä poikammekaan. Mummi kyllä on tosi tarkkana siitä, että poikamme ei vie mitään mieheni vanhoja leluja häneltä pois. "Ne on mummin tavaroita", on kuultu todella usein. Mun mielestäni tavarat on mun miehen, vaikka ne ovatkin hänen äitinsä joskus taannoin ostamia. Nähtävästi mummi niillä leikkii ensi jouluun ja synttäreihin saakka ennen kuin raaskii edelleen lahjoittaa mieheni tavarat pojallemme

 

[Rirtigcci]

Mun sisko kans välillä pyytää rahaa tavaroista, joita eivät saisi kenellekään muulle myytyä. Ilmaiseksi saamansa tavarat vaatteet kyllä antaa meille, mutta sitten noi mitä ovat itse ostaneet, niin niistä aina pitää maksaa. Välillä sitten ollaan kohteliaasti kieltäydytty jostain tavarasta, kun heidän lapset on kuitenkin 10 v vanhempia. Sillä seurauksella, että heidän varastonsa on täynnä kaikkea turhaa kamaa...
Lapsuuden kirjoja yms lelujamme jouduin myös häneltä pyytämään ja sieltä tuli sitten ne, joissa luki mun nimi...eli heidän lapset ovat leikkineet mun vanhoilla leluilla, mutta siskon vanhat kalut ei tuu tänne. Suku on pahin

Törkeä sisko!

 

[gfgfgf]

Tuli mieleen, että veljen vaimo saattaa yrittää myydä tavaroita jollekin muullekin eli otapa asia heti puheeksi ja vaadi omat lelunne itsellenne. Niitä ei saa myydä kenellekään.

 

[Juuri näin!]

Sanoppa sille eukkoselle vaan ens kerralla, kun juttelette, että "hei siitä mun pitikin kysyä, että voisitko kerätä joku päivä niitä meiän lapsuudenkodista saatuja leluja meille, voisimme ottaa niitä takaisinpäin?". Sitte että hei ja voisin samalla kattoa niitä SUN leluja/tavaroita, joita olit myymässä?"

Niissä teiän vanhoissa leluissa ei oo eukkosella penniikään kiinni, tosi rasittava tyyppi, noita on kyllä paljo maailmassa. Lukeutuu ryhmään, jota kaikki auttaa ja antaa, mutta joka ei koskaan _tajua_ auttaa ja antaa takaisin.

Tsemppiä teille! Parhaan verenmaun saat veljen vaimolle suuhun ostamalla ens jouluna sikapaljon niille lahjoja ja oikein jättikortit ja leivot vielä piparit ja rusinatki mukaan, jotta oikeen heräis joulunki ideaan! Ja sitte painotat ANTAMISEN ILOA hehheh!

Tää oli hyvä
Luulisi menevän jakeluun.

Toisaalta voisit myös puhua veljellesi asiasta ihan kahden kesken ja kysyä, että mitä hän ajattelee. Ehkä sinun on helpompi myös jakaa omat ajatuksesi hänelle eikä vaimolle.

 

[meitä on moneen]

Mun veljen vaimo taas on myymässä heidän lapsiensa vanhoja rojuja ja meillä on nyt eka lapsi. Yrittää kaupitella kaikennäköistä ja kuntoista aivan ylihintaan. Kehtasi vielä tehdä niin, että meiltä perii isompaa hintaa mitä muilta (satuin kaverilta kuulemaan heiltä pyydetyn hinnan...).

Mutta joo, kannattaa nätisti kysäistä, että miksi sun pitäisi maksaa omista vanhoista tavaroista.

 

[grier]

Antavatko täällä kaikki kamansa eteenpäin ihan antamisen ilosta?! Olen toki AP:n kanssa samaa mieltä että ei lapsuudenkodin kamoista hintaa pyydetä.

Me ei olla saatu juuri mitään ja olen kalliilla ostanut parhaita tavaroita mitä olen löytänyt lapsilleni. Olen hieman pihi, vaikkei rahasta ole pulaa ja mielelläni myyn hyväkuntoiset tavarat eteenpäin.

Mieheni vähävaraisempi sisko saa nyt ensimmäisensä ja mietinkin tuleeko meidän nyt antaa sinne kaikki ilmaiseksi. Hän ei tunnu odottavan mitään, anoppi kylläkin odottaa meidän säästävän kaikki ja antavan ilmaiseksi.

Olen antanut sinne ilmaiseksi paljon; hoitopöydän, kaukalon, vaatteitta, tuttipulloja jne.. Kerroin että loput myyn kirpparilla ja hän saa katsoa ne läpi haluaako ostaa jotain. Mikä siinä on nyt niin moukkamaista että myy?

Tietääkö AP:n käly että tavarat ovat lapsuudenkodista? Eikö tuollaisesta asiasta voisi puhua ihan nätisti aikuisten kesken?