Veljen lapsi suvulta piilossa

[sivussa]

Harmittaa kun veljen pienokainen on meidän puolelta aika lailla
piilossa, sisarukseni ei ole esim. nähnyt tätä lasta ristiäisten jälkeen
kuin vilauksen. Ja nyt pienokainen on jo vähän varttunut, ei enää
ihan vauva.
Sisarukseni asuu kauempana ja asia selittyy osittain silläkin, mutta
minä asun kaikista lähempänä ja tuntuu etteivät he koskaan
kutsu minua sinne.
No, yhden kerran on kutsuttu.
Matkaan ei mene kauaa jos sinne lähtisin.
Vastaan jo valmiiksi että en voi kutsua omaan asuntooni heitä.
Asun hyvin ahtaasti vanhassa talossa, tätä ei millään saa niin
upeaksi kuin heidän tosi hienoa asuntoaan.
En siis voi ajatellakaan toistaiseksi tänne kutsumista.
Ainoastaan jos sisustukseni uusittaisiin kokonaan, ja nyt ei ole
varaa sellaiseen eikä minulla voimavaroja sellaiseen.
Tuntuu vaan törkeältä että meidän suku ei näe lasta koskaan,
veljeni ei ilmeisesti osaa pitää puoliansa niin että ehdottaisi vaimolleen
tapaamista minun kanssa tai sisaruksen perheen kutsumista sinne.
Ehkä sitten yo-juhlissa ja rippijuhlissa näen sitten tämän "pienen".
Oli vaan pakko valittaa tänne.

 

[Vieras]

Kutsu itse itsesi kylään

 

[hemu]

Kukin tavallaan.

 

[apsis]

Sori vaan,jos oot tosisaan,mut jospa ne ihmettelee kans et mikset itse kutsu kylään heitä tai soittele et saisko teillä tulla käymään. Tai sit ne ei halua ees nähä sua,ku tietävät et oot tollanen materialisti,et sukulaiset ei oo tärkeämpiä ku sun asunnon sisustus...

 

[juu]

Tämä on kyllä tietysti provo. Mutta eipä se kylään kutsuminen sisustusta katso.

 

[vieras]

turhaan väheksyt kotiasi/auntoasi. jokainen asuu ja elää tavallaan. kutsu vain rohkeasti heidät kylään, älä ole hienostelevan rouvan nokan nyrpistyksistä milläskään. nosta oma vaan oma nokka pystyyn.
ei meilläkään ole hienoa, eikä koskaan tule olemaan, mutta me tykätään tästä ja se ei taas muille kuulu pätkän vertaa, millaista meillä on. pidetään kuitenkin paikat siistinä, ja jos ei kelpaa, niin voi voi!

 

[ap]

Naura sinä vaan niin tulee hyvä mieli. En todellakaan ole materiaalisti, en osta koskaan
mitään materiaa. Olen nimenomaan materialistin vastakohta. Jos ajattelisin vain materiaa, tulisiko mieleeni veljenlapsi?
Veli on nähnyt tämän asunnon ja sanonut itsekin tästä sanansa.
Niin, siinä on se vastakohta kun tuntuu että he ovat niin "hienoja" ja paine siihen että
pitäisi olla tietty taso, vallankin jos tulisivat pienokaisen kanssa.
En nyt kuitenkaan ajattele tosiaan että pitäisi olla huippuhienoa
ja kuten sanoin en nyt jaksa suunnitella sisustuksia eikä ole varaa mihinkään.
Ehkä sitten kun tulee pakollinen muutto parin vuoden päästä.