Mulla ei ole kokemusta vauvaviittomista, mutta kylläkin puhehäiriöisille lapsille opetettavista viittomista. Lapsia meidän perheessä on kolme, joista kahdella vanhimmalla on ollut puheenkehityksen ongelmia. kolmannesta ei vielä tiedä. Esikoisella viittomat toimivat, mutta niiden opettelu aloitettiin vasta puolitoista-kaksivuotiaana eli silloin kun lapselle tuli tarve kommunikoida laajemmin kuin osoittamalla, päänpudistamisella ja nyökyttämisellä pystyttiin kommunikoimaan. Kakkonen ei ruvennut itse ikinä viittomaan ja siksi viittomista luovuttiin, kun eivät palvelleet tarkoitusta.
Jotenkin musta vauvaviittomista puuttuu pointti. Miksi vauvoille pitäisi viittoa, kun heille voi puhua. Vauva ei todennäköisesti opi itse viittomaan kovinkaan helposti, miksi pitäisikään. Pienellä vauvalla kommunikointi on lähinnä halujen esiintuomista. Vanhemmat voivat kysyä kysymyksiä, joihin vauva voi vastata kyllä tai ei. Toki vastaukset näihin kysymyksiin voidaan tulkita viittomiksi (pään nyökyttely tai pudistaminen), mutta tuskinpa vauva on kykenevä vastaamaan esimerkiksi kysyykseen "Mitä haluat juoda". Isommilla lapsilla voi olla tarvetta tämänkinlaiseen kommunikointiin ja he ovat kykeneviä opettelemaan viittomiakin. Puhumattomilla lapsilla viittomia käytetään herättämään lapsen kiinnostus kommunikointiin ja tavallaan luodaan tarve myöskin puhua. Jotenkin vaan tuntuu, että vauvaviittomat ovat aika älytön hapatus. Väkisin pitää harrastaa jotain hienoa vauvan kanssa. Mielekkäämmältä puheenkehityksen ja kommunikoinnin kannalta musta esimerkiksi laululeikit ja loruttelut tuntuvat. Meillä ainakin leikitään ja lauletaan ja opetellaan niitä viittomia sitten, jos puhetta ei jostain syystä rupea tulemaan.
Miten sinä Nonne muka sait ihan oikean kontaktin lapseen viittomien avulla, jos vauva ei viittonut. Kyllähän vauvat puhetta ymmärtävät. Vähän tuntuvat sinun kokemukset ristiriitaisilta. Olisikohan just tätä hienostelua vauvan muka taidoilla.
