Vauvaviittomat - onko kokemuksia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kiinnostunut vauvaviittomista
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kiinnostunut vauvaviittomista

Vieras
Luin Turun Sanomien artikkelin vauvaviitomista: http://www.turunsanomat.fi/ajassa/?ts=1,3:1007:0:0,4:7:0:1:2008-03-12,104:7:525527,1:0:0:0:0:0:

Onko kenelläkään kokemusta moisesta?
Millaisia viittomia olette opettaneet ja miten? Kuinka hyvin on onnistunut? Onko vinkkejä aloittajalle?
 
En jaksanut käydä lukemassa artikkelia, mutta minulla lienee kokemusta. Luin viittomisesta kaksplussasta tmv. lehdestä lapseni ollessa vauva.

Viitoin aikanaan pikkuiselle "maito", "sattuu" ja "väsyttää". Oppi mielestäni pian ja oli ihana saada oikea kontakti lapseen. Viittominen aloitettiin alle puoli vuotiaana ja jäi sitten pois joskus vuoden ikäisenä, kun oppi puhumaan itse ja ymmärsi puhetta hyvin. Lapsi harvemmin itse viittoi, mutta ymmärsi kyllä viittomat.

Opetus tapahtui ns. syy-yhteys opetuksena, eli samanaikaisuutta tapahtuman kanssa aluksi ja puhuttuja sanoja tukena.

Valitettavasti tämä(kin)vauva-aikaan liittyvä asia on pyyhkiytynyt muistista aika tehokkaasti, mutta onnea sinullekin kokeiluun!
 
Mulla ei ole kokemusta vauvaviittomista, mutta kylläkin puhehäiriöisille lapsille opetettavista viittomista. Lapsia meidän perheessä on kolme, joista kahdella vanhimmalla on ollut puheenkehityksen ongelmia. kolmannesta ei vielä tiedä. Esikoisella viittomat toimivat, mutta niiden opettelu aloitettiin vasta puolitoista-kaksivuotiaana eli silloin kun lapselle tuli tarve kommunikoida laajemmin kuin osoittamalla, päänpudistamisella ja nyökyttämisellä pystyttiin kommunikoimaan. Kakkonen ei ruvennut itse ikinä viittomaan ja siksi viittomista luovuttiin, kun eivät palvelleet tarkoitusta.

Jotenkin musta vauvaviittomista puuttuu pointti. Miksi vauvoille pitäisi viittoa, kun heille voi puhua. Vauva ei todennäköisesti opi itse viittomaan kovinkaan helposti, miksi pitäisikään. Pienellä vauvalla kommunikointi on lähinnä halujen esiintuomista. Vanhemmat voivat kysyä kysymyksiä, joihin vauva voi vastata kyllä tai ei. Toki vastaukset näihin kysymyksiin voidaan tulkita viittomiksi (pään nyökyttely tai pudistaminen), mutta tuskinpa vauva on kykenevä vastaamaan esimerkiksi kysyykseen "Mitä haluat juoda". Isommilla lapsilla voi olla tarvetta tämänkinlaiseen kommunikointiin ja he ovat kykeneviä opettelemaan viittomiakin. Puhumattomilla lapsilla viittomia käytetään herättämään lapsen kiinnostus kommunikointiin ja tavallaan luodaan tarve myöskin puhua. Jotenkin vaan tuntuu, että vauvaviittomat ovat aika älytön hapatus. Väkisin pitää harrastaa jotain hienoa vauvan kanssa. Mielekkäämmältä puheenkehityksen ja kommunikoinnin kannalta musta esimerkiksi laululeikit ja loruttelut tuntuvat. Meillä ainakin leikitään ja lauletaan ja opetellaan niitä viittomia sitten, jos puhetta ei jostain syystä rupea tulemaan.

Miten sinä Nonne muka sait ihan oikean kontaktin lapseen viittomien avulla, jos vauva ei viittonut. Kyllähän vauvat puhetta ymmärtävät. Vähän tuntuvat sinun kokemukset ristiriitaisilta. Olisikohan just tätä hienostelua vauvan muka taidoilla.
 
Meillä aloitettiin harrastusmielessä käyttämään vauvaviittomia pojan ollessa ihan muutaman kuukauden ikäinen. Poika viittoi itse ensimmäisen viittomansa "lamppu" n. 9 kk iässä. Käytössä on ollut esim. ruokailuun liittyviä viittomia ja mielestäni on ollut ihan kätevää, että poika osaa nyt vähän reilu vuoden ikäisenä itse viittomalla pyytää esim. vettä tai maitoa. Myös vessaviestintään liittyviä viittomia on käytetty, samoin eläimiin ja leluihin liittyviä. Opitut viittomat on näytetty myös lapsen lähipiirille, kuten isovanhemmille, jotka ovat myös ahkerasti pojan kanssa välillä viittoneet.
Viittomien käyttö uskoakseni voi kannustaa lasta vuorovaikutukseen, etenkin kun tämä huomaa tulevansa ymmärretyksi niiden avulla. Myös katsekontaktia tulee harjoiteltua kun lapsi kuulemansa lisäksi seuraa aikuisen käsien liikkeitä ja ilmettä. Erityisesti viitotut lorut ja laulut ovat olleet meillä suosiossa.

Vauvaviittomien käyttö kannattaa aloittaa rauhalliseen tahtiin, aloittaen ihan yhdestä viittomasta ja sitten vähitellen lapsen tahtiin lisätä niitä. Ja ihan konkreettisista, helpoista, arkipäiväisistä viittomista kannattaa aloittaa. Ja siis tietenkin viittoma tukee aika ääneen lausuttua sanaa, ei niin että pelkästään viitotaan lapselle. Kun viittoma toistuu riittävän usein, alkaa lapsikin jo ikäänkuin odottaa, että tuleehan se viittomakin sieltä varmasti. Ainakin meillä poika tutun sanan (jota usein viitottu) kuullessaan ihan automaattisesti katsoi käsiäni ja odotti näkevänsä viittoman.

Meillä vauvaviittomien käyttäminen on ollut koko perheen hauska yhteinen juttu, eikä meillä ole ollut mitään tarvetta tai tarkoitusta hienostella asialla, kuten tuossa edellä joku kirjoitti. Mutta tosiaan ihan harrastusmielellä siihen kannattaa ryhtyä, eikä alkaa "kouluttamaan" lasta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Taukku:
Mulla ei ole kokemusta vauvaviittomista, mutta kylläkin puhehäiriöisille lapsille opetettavista viittomista. Lapsia meidän perheessä on kolme, joista kahdella vanhimmalla on ollut puheenkehityksen ongelmia. kolmannesta ei vielä tiedä. Esikoisella viittomat toimivat, mutta niiden opettelu aloitettiin vasta puolitoista-kaksivuotiaana eli silloin kun lapselle tuli tarve kommunikoida laajemmin kuin osoittamalla, päänpudistamisella ja nyökyttämisellä pystyttiin kommunikoimaan. Kakkonen ei ruvennut itse ikinä viittomaan ja siksi viittomista luovuttiin, kun eivät palvelleet tarkoitusta.

Jotenkin musta vauvaviittomista puuttuu pointti. Miksi vauvoille pitäisi viittoa, kun heille voi puhua. Vauva ei todennäköisesti opi itse viittomaan kovinkaan helposti, miksi pitäisikään. Pienellä vauvalla kommunikointi on lähinnä halujen esiintuomista. Vanhemmat voivat kysyä kysymyksiä, joihin vauva voi vastata kyllä tai ei. Toki vastaukset näihin kysymyksiin voidaan tulkita viittomiksi (pään nyökyttely tai pudistaminen), mutta tuskinpa vauva on kykenevä vastaamaan esimerkiksi kysyykseen "Mitä haluat juoda". Isommilla lapsilla voi olla tarvetta tämänkinlaiseen kommunikointiin ja he ovat kykeneviä opettelemaan viittomiakin. Puhumattomilla lapsilla viittomia käytetään herättämään lapsen kiinnostus kommunikointiin ja tavallaan luodaan tarve myöskin puhua. Jotenkin vaan tuntuu, että vauvaviittomat ovat aika älytön hapatus. Väkisin pitää harrastaa jotain hienoa vauvan kanssa. Mielekkäämmältä puheenkehityksen ja kommunikoinnin kannalta musta esimerkiksi laululeikit ja loruttelut tuntuvat. Meillä ainakin leikitään ja lauletaan ja opetellaan niitä viittomia sitten, jos puhetta ei jostain syystä rupea tulemaan.

Miten sinä Nonne muka sait ihan oikean kontaktin lapseen viittomien avulla, jos vauva ei viittonut. Kyllähän vauvat puhetta ymmärtävät. Vähän tuntuvat sinun kokemukset ristiriitaisilta. Olisikohan just tätä hienostelua vauvan muka taidoilla.

Minäkin lukenut sen muinaisen jutun Kaksplussasta, ja sen mukaan vauvat oppivat helposti viittomaan (tarpeeksi yksinkertaisia viittomia.) Pointti onkin siinä, että vauva pystyy helpommin ilmaisemaan itseään jo ennen kuin osaa puhua. Muistaakseni esimerkkitapauksissa oli vauva, joka kaupassa viittoi äidille "jano", ja äiti osasi antaa vesipullon eikä tarvinnut ihmetellä, mikä ihme sitä nyt vaivaa.

Minäkin suunnittelin kokeilla, muttei onnistunut, koska kantelin vauvaa paljon eikä se juuri koskaan ollut missään niin että olisi voinut kädet vapaina asettua eteen viittomaan. Ja alkoikin sitten puhuakin ajoissa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Viittova äiti:
Meillä vauvaviittomien käyttäminen on ollut koko perheen hauska yhteinen juttu, eikä meillä ole ollut mitään tarvetta tai tarkoitusta hienostella asialla, kuten tuossa edellä joku kirjoitti. Mutta tosiaan ihan harrastusmielellä siihen kannattaa ryhtyä, eikä alkaa "kouluttamaan" lasta.

Tästä mä olen samaa mieltä, että kaikkea kivaa saa harrastaa, muttei viittomista kannata kauhean tosissaan ottaa.

 
Tarkoitus ei todellakaan olisi "sivistää" vauvaa viittomilla, vaan ihan huvikseen kokeilla muutamia viittomia ja katsoa oppiiko vauva niitä ja pystyykö viittomilla kommunikoida ennen puheen tuloa. Olisi ihan mielenkiintoista kokeilla mm. sanoja maito, tuti yms. Vauvan kehonkielestä voi tietysti oppia tulkitsemaan paljon, mutta jos on todella niin, että vauva voi oppia muutamia viittomia ja sillä voi edistää vauvan ja vanhempien välistä ymmärrystä, niin en näe asiassa mitään ongelmaa.

Mielelläni kuulisin siis lisää kokemuksia asiasta.
 
Minulla on kokemusta vauvaviittomista oman lapseni kanssa. Ja pelkkää positiivista sanottavaa! Toki ilman niitäkin pärjää, mutta jos on halua ja energiaa, suosittelen lämpimästi. Työni takia viittomat ovat minulle tuttu asia, joten ne tulivat aikalailla luonnostaan vauvan kanssa kommunikoidessa. Aloitin yksittäisten viittomien käytön (lauseesta viitotaan pari tärkeintä avainsanaa, mitä halutaan korostaa) vauvani ollessa parin kuukauden ikäinen. Käytin viittomia ihan arkielämän luonnollisissa kommunikointitilanteissa (nukkumaan meno, syöminen, pukeminen, kirjojen katselu, lorut yms.) Tarkoitus ei todellakaan ole "sivistää" lasta tai väkisin yrittää harrastaa jotakin yhdessä!

Vauvani viittoi ensimmäisen sanan "lamppu" tasan 9kk iässä, aivan kuten joku tuolla aikaisemmin kirjoitti. Ko. sana on myös kuuroilla lapsilla yleensä se ensimmäinen viittoma sanan motoriikan vuoksi.

Nopeasti vauvan sanavarasto karttui ja juuri niiltä turhilta itkuilta vältyttiin. Vauva osasi itse kertoa kun oli esim. jano / uni / nälkä / kylmä. Ei tarvinnut arvuutella ja etsiä kiukun keskeltä myöntävää tai kieltävää vastausta. Lisäksi oli ihmeellistä seurata, miten huimaa lapsen kielellinen kehitys on jo ennenkuin sitä pääsee sanallisesti kuulemaan ja seuraamaan. Myös vauvan isä ja mummo innostuivat perusviittomien opiskelusta, joten asiasta tuli kaikille yhteinen mukava harrastus. Mutta on tärkeää muistaa, että vauvaa ei voi "opettaa" oppimaan viittomia, oppimisen tulee tapahtua luonnollisten kommunikointitilanteiden kautta. Siis että siinä puuhailun lomassa vauva näkee viittoman ja kuulee sanan samanaikaisesti.

Meillä viittomien käyttö ei hidastanut puheen kehitystä ja erityisesti neuvolasta asiasta tuli aina positiivista palautetta. Viimeksi 3-v neuvolassa neuvolatäti varmisteli, että kai vielä jatkamme viittomien käyttö. Hänestä se oli suurenmoinen taito lapselle!
 
Alkuperäinen kirjoittaja asiasta kokemusta:
Vauvani viittoi ensimmäisen sanan "lamppu" tasan 9kk iässä, aivan kuten joku tuolla aikaisemmin kirjoitti. Ko. sana on myös kuuroilla lapsilla yleensä se ensimmäinen viittoma sanan motoriikan vuoksi.

Olen yrittänyt etsiä netistä että minkälaisia viittomia käytetään. En ole löytänyt. Eli keksitäänkö viittomat itse vai onko niihin olemassa "sanakirja" jossain esim. netissä?
 
Laitapas googleen papunet, sieltä löytyy tukiviittomia. Missään nimessä viittomat eivät häiritse normaalia kielenkehitystä, päin vastoin, silloin kun niitä käytetään puheen rinnalla ja osana muutakin vuorovaikutusta.
 
Tuolla on perusviittomia lapsille:Lasten viittomasanakirja

Meillä viittomia on käytössä myös lapsen kehitysvamman takia, mutta miksei niitä tavallaisellekin lapselle voi viittoa. Se riemu lapsella on kyllä suunnaton kun pystyy jollain keinolla ilmaisemaan itseään ennen varsinaisen puheen tuottamista. Minun lapseni ei ole vielä itse viittonut mutta on jo onnellinen siitä että osaa osottaa haluamaansa asiaa ja saada siten tahtonsa ilmaistuksi (kuten osoittaa mukia kun tahtoo juoda jne). Eli siinä mielessä suosittelen kyllä jos energiaa riittää.
 

Yhteistyössä