Vauvan yölliset kauhukohtaukset/unihumala...

[jeps]

Haluaisin kuulla/lukea muiden kokemuksia näistä... Meillä tyttö (1v) on koko ensimmäisen vuotensa nukkunu aina huonosti, mutta nyt viimeisen kuukauden ajan yöt on ollu ihan kauheita!! Eli siis noin 11 kuukauden iässä lopetin yö-imetyksen, jonka vuoksi tyttö tietty huusi pari yötä kurkku suorana. No, se ehti oppia nukahtamaan ilman tissiä ja pari yötä meni mainiosti. Sitten se sairastu ja valvotti pari yötä yskimällä. Ja kun tästä sairaudesta päästiin ohi, niin alko nuo kauhukohtaukset heti perään. Niitä kestäny nyt noin kuukauden. Eli noin 2-4 tuntia nukahtamisen jälkeen alkaa huutaa ihan hysteerisenä, nousee kontalleen, mutta silti tavallaan nukkuu. Todennäköisesti sillä on ehkä silmät kiinni, mutta pimeällä en sitä voi oikeen nähdä... Jos yritän rauhoitella tai nukuttaa uudestaan, tyttö huutaa entistä kovemmin ja siis ihan hysteerisenä! Pahimmillaan tätä huutoa kestää 4 tuntia putkeen, jolloin nukahtaa tunniksi-pariksi herätäkseen taas uudestaan huutamaan. Ja taas puoli tuntia unta ja huutotunti siihen päälle jne... Eli siis mulla menee yöt siihen, että valvon huutavan lapsen kans.

Oon ite jo niin väsynyt, etten saa edes enää illalla unta, vaikka kuinka väsyttäis. Haukottelen vaan yhtenään, mutta unta ei tuu. Ja just ku ehin saada unen päästä kiinni, niin alkaa tytön huutokohtaus. Vaikka nukun nykyään korvatulpat korvissa, ei se estä kuulemasta tytön huutoa. Ja tosiaan, kun tyttö herää yöllä huutamaan pariksi tunniksi (yleensä huutaa sen pari tuntia putkeen), niin mä tietty ehin siinä ajassa herätä jo ihan totaalisesti, eikä taaskaan unesta tietoakaan. Tää on erittäin raskasta, kun tyttö valvottaa ihan joka yö!

No nyt kävimme neuvolassa ja sieltä he ehdottivat näitä termejä, jotka kyllä pitäis ilmestyä vasta 1,5 vuoden iässä... Meillä tyttö siis vasta sen vuoden... Joten liekkö sittenkään noita kauhukohtauksia tms.

Onkos muilla minkälaisia kokemuksia näistä? Miten ne saa pois!?

 

[Joo]

meillä JUST sama juttu;/

 

[Rokkimakkara]

Ei ole kokemusta :hug: . Auttaisko jos nyt alkuun nukkuisitte vierekkäin, että sais tuon huutohomman laukaistua?

 

[leijona76]

Meillä oli tota peliä myös vajaat 1v. Kesti aikansa ja loppui, alkoi nukkua taas hyvin. Ei siinä oikein kauheasti voinut tehdä, pitää lähellä ja odottaa että menee ohi. Mies ja minä vuoroteltiin sitä valvomista ettei toisen vaan tarvinnu valvoa.

 

[vieras]

Meillä auttoi vaan aika.. erittäin tempperamenttinen tyttö kyseessä huudot kesti reilun puol vuotta välillä oli aikoja ettei huudettu välillä taas huudettiin..kerrallaan kestivät noin pari tuntia ja saattoivat alkaa taas uudestaan. nyt 2 ja puoli vuotias ja nukkuu suht hyvin.. Neuvoja en osaa antaa sulle kun me kokeiltiin oikeestaan kaikkee eikä mikään tehonnut. Raskasta aikaa mutta kyllä se joskus loppuu. Mä pelkäsin iltoja ja öitä kun jotenkin odotti aina alkavaksi.. Voimia teille sitä tarvitte.

 

[ap]

Ei ole kokemusta :hug: . Auttaisko jos nyt alkuun nukkuisitte vierekkäin, että sais tuon huutohomman laukaistua?

Nukutaan vierekkäin ja ollaan aina nukuttu

 

[ap]

Meillä auttoi vaan aika.. erittäin tempperamenttinen tyttö kyseessä huudot kesti reilun puol vuotta välillä oli aikoja ettei huudettu välillä taas huudettiin..kerrallaan kestivät noin pari tuntia ja saattoivat alkaa taas uudestaan. nyt 2 ja puoli vuotias ja nukkuu suht hyvin.. Neuvoja en osaa antaa sulle kun me kokeiltiin oikeestaan kaikkee eikä mikään tehonnut. Raskasta aikaa mutta kyllä se joskus loppuu. Mä pelkäsin iltoja ja öitä kun jotenkin odotti aina alkavaksi.. Voimia teille sitä tarvitte.

krääks, jos nää vielä puoli vuotta kestää!!! Mitä hullua tää oikeen on!!!??!? Ei voi ymmärtää... Jos vielä puoli vuotta joutuu kestämään parin-kolmen tunnin katkeamattomilla yöunilla... Kun on joutunu jo reilu vuoden valvomaan joka ikinen yö... Plääh. Oisimpa tienny, että lapsista on NÄIN PALJO VAIVAA, niin en ois ikinä miehiin päin katellukkaan!! :S

 

[Kurina]

Tuttua hommaa, tosin ei meillä ihan noin aikaisin kohtaukset alkaneet. Olisiko tyttö ollut 1.5v..

Meillä myöskään hyssyttely ei auttanut, päin vastoin. Se vain provosoi kohtauksen ihan pahimmoilleen. Jos kohtaus pääsi päälle, niin ei auttanut kuin istua vieressä, olla koskettamatta ja silloin tällöin sanoa ihan rauhallisella äänellä, että äiti on tässä vieressä.

Parhaiten kuitenkin tepsi se, että herätin tytön noin parin tunnin päästä nukahtamisesta. Tai siis sen verran herättelin, että tyttö vähän havahtui, mutta jatkoi saman tien uniaan. Silloin kohtausta ei välttämättä tullut ollenkaan.

Muuten en osaa kuin voimia sinulle toivottaa!

 

[vieras]

Meillä auttoi vaan aika.. erittäin tempperamenttinen tyttö kyseessä huudot kesti reilun puol vuotta välillä oli aikoja ettei huudettu välillä taas huudettiin..kerrallaan kestivät noin pari tuntia ja saattoivat alkaa taas uudestaan. nyt 2 ja puoli vuotias ja nukkuu suht hyvin.. Neuvoja en osaa antaa sulle kun me kokeiltiin oikeestaan kaikkee eikä mikään tehonnut. Raskasta aikaa mutta kyllä se joskus loppuu. Mä pelkäsin iltoja ja öitä kun jotenkin odotti aina alkavaksi.. Voimia teille sitä tarvitte.

krääks, jos nää vielä puoli vuotta kestää!!! Mitä hullua tää oikeen on!!!??!? Ei voi ymmärtää... Jos vielä puoli vuotta joutuu kestämään parin-kolmen tunnin katkeamattomilla yöunilla... Kun on joutunu jo reilu vuoden valvomaan joka ikinen yö... Plääh. Oisimpa tienny, että lapsista on NÄIN PALJO VAIVAA, niin en ois ikinä miehiin päin katellukkaan!! :S

Meillä kans just tää tyttö on ollu pienenä erittäin huono nukkuja..

 

[kokemusta]

Meillä on tullut ns. kauhukohtauksia satunnaisesti, onneksi harvoin, vajaa 2,5-vuoden iästä alkaen. Melkein on voinut kellosta katsoa, koska loppuu, kun kestivät noin tunnin. Mikään ei siiä tilanteessa auta, syliin ei voi ottaa, eikä puhe mene juurikaan perille. Ollaan vaan sitten pidetty valoja päällä ja oltu lähellä ja puheltu rauhoittavasti. Usein lapsi on jäänyt jankkaamaan jotain hassua asiaa, joskus on lopulta auttanut se, että menee tähän asiaan "mukaan" ja myöntelee. Noi kohtaukset on kyllä aika rankkoja ja tuntuvat silloin yöllä kestävän ikuisuuden. Voimia ap:lle!

 

[vierailija]

Aloittajan vauva on kasvanut..
Mutta eiköhän tuo selvästikin itke ihan sitä imetyksen lopetusta ja tuntee surua siitä. Erkaantumisesta äidistä.
Ei se sairastuminen sitä ole mielestä saanut pois vielä välissä.
Muutaman lasen äitinä kuulostaisi sellaiselta vastaus tuohon. Ei mikään "kauhukohtaus" .
Neuvolassa neuvotaan mitä äiti haluaa kuulla.

Meillä oli samaa. Annoin tuttipullon kun nuhan takia piti tavallaan lopettaa imetys - ikää oli 1v2kk. Seuraus surua ja harmia öisin. Tuttipullo oli lohtu. Autto imemisen tarpeeseen.Vaihdoin sen veteen (hampaille parempi tuossa iässä) ja vähensin määrää hiljakseen... ja sitten opetin kun alkoi tottua nukahtamaan tassutuksella sänkyynsä.
Tuttia en halunnut opettaa.

Olisiko tästä jollekin apua?