Vauvan "väärä" sukupuoli

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja älkää riehaantuko tästä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

älkää riehaantuko tästä

Vieras
Kuinka olette sopeutuneet jos syntynyt vauva on ollutkin eri sukupuolta kuin mitä teille on kerrottu/ olette toivoneet/ olettaneet tms? Itsellä hyvin vahva "tyttötunne", samoin miehellä, nimi ja kaikki on valmiina. En ole ultrista saanut selkeää vastausta ja olen huolissani josko en sitten osaakaan rakastaa poikavauvaa samalla tavalla :(. Ennestään on molempia sukupuolia, eikä sinänsä ole mitään "tarvetta" saada tiettyä sukupuolta, se on vaan semmonen tunne jossain syvällä :/.

Joo, tiedän että tämä sukupuoliasia on täysin turhanpäiväinen, ja varmasti siihen rakastuu ihan yhtälailla kuin jos se olisi se toivottu tyttökin. Mutta asia huolestuttaa silti, että mitä jos se vauva tuntuukin sitten joltain "kakkoslaatuiselta"...? Onko muilla ollut tällaisia tunteita ja miten äkkiä ne ovat hälvenneet? Oletteko ottaneet sukupuolen selville ennen synnytystä esim 4D-ultrassa tai jossain sikiöseulonnoissa, vai onko asia selvinnyt vasta synnytyksessä?
 
Minulla oli esikoista odottaessa voimakas poikaolo, en kerta kaikkiaan osannut ajatella että voisin olla tytön äiti. Heti kun tyttöni syntyi, tajusin, että olin sen 9 kk elänyt jonkinlaisen mielikuvitusolennon kanssa, joka häipyi sitten saman tien päästäni :) Ei puhettakaan mistään kakkoslaadusta, se oli meidän oma rakas tyttömme heti ensi sekunnista.
 
Mä uskottelin itselleni koko esikoisen odotusajan et odotan poikaa,etten olis pettynyt jos "tyttöolo" ja ultrat eivät olisikaan pitäneet paikkaansa:/
Toista odottaessa petyin hiukan kun kuulin et tulokas on poika,ja muutenkin oli samoja mietteitä kuin sinulla.Silti pojan synnyttyä en hetkeäkään miettinyt voinko häntä rakastaa,se rakkaus tuli jopa luonnollisemmin mitä esikoisesta.Ensi hetkestä.
Ei sillä oikeasti ole mitään merkitystä kumpaa sukupuolta lapsi on,sitä rakastaa lasta lapsena.
 
Minä kakkosesta niin tyttöä odottelin ettei enempää voisikaan ja kun poika syntyi tuntui että se oli juuri sellainen unelmien täyttymys jota olin odottanut eikä sen täydellisempi olisi voinut olla. Hassu tuo äidin mieli
 
Mä odotin tyttöä, mutta poikahan sieltä putkahti. Ensisijaisesti olin vain onnellinen että se hirvittävä kärsimys oli ohi, sitten olin onnellinen että lapsi selvisi vain pienellä imuroinnilla ja puolen tunnin happikaapilla. Siinä vaiheessa kun sain pikkuruisen syliin, oli jo aikaa kulunut sen verran että olin jo tottunut ajatukseen pojasta :D
 
MInä luulin odottavani poikaa koko raskauden ajan. Oli muka niin vahva poikaolo koko ajan. Oikeasti emme siis tienneet kumpi tulossa, mutta jotenkin vauva vain tuntui pojalta. Tarvikkeet oli hankittu ajatuksella että voi olla kumpi vain, mutta ainoastaan pojalle oli nimi mietittynä. Pari päivää olin ihan hämmentynyt kun tyttö syntyi, mutta meni varmasti paljolti synnytyksen piikkiin (ei mennyt ihan niin kuin piti). Lasta kuitenkin puhuteltiin kaksi ensimmäistä kuukautta tyttönä ennen kuin keksimme sopivan nimen. Poikavauvaa olisimme varmaan kutsuneet työnimellä tai vain vauvaksi. Ikinä en kuitenkaan ole tuntenut pettymystä lapsen sukupuolesta ja toisaalta varsinkin ensimmäisen vuoden ajan lapsi oli melko sukupuoleton olento muutenkin.
 
Minulla oli 2 tyttöä ja kolmosta odottaessa olin ihan varma, että tyttöhän se on, eihän se voisi olla muuta. Kun syntyi ja kätilö näytti vehkeet, sanoin että ei tää ole mun kun tyttö piti tulla. Kätilö nauroi, että kuulkaas rouva, kyllä tämä teidän on, on vielä napanuoralla kiinni äidissä. ( olen tämän täälläkin aikaisemmin kertonut). Olin ja olen onnellinen pojastani, vaikka en meinannut uskoakaan että vauvani ei oli ollut tyttö.
 

Yhteistyössä