Z
Zoe-F
Vieras
Mä olen miettinyt tuota vauvan omatoimista pään kannattelua.
Poika on nyt 5:n viikon ikäinen.
Poika piti itse päätään ylhäällä jo alle kaksi viikkoisena, kun sen laittoi mahalleen ja jopa punnersi käsillään hartiat ja vähän rintakehääkin irti alustasta. Ja olalla tai sylissä kun pitää pystyasennossa, niin kannattelee itse ja kääntää katseensa suuntaan yms. nakottaa siinä kuin mikäkin lokin poikanen.
Väsyneenä saattaa tulla pieniä "nuokahduksia" (Tuen kyllä niskan puolelta ettei tule sivulle tai taakse päin retkahduksia)
Tosin jos nostaa käsistä, niin ei silloin vielä jaksa nostaa päätä mukana.
Neuvolassa tästä kovasti kehuttiin, että on jäntevä ja sen sellaista, mutta sanoi myös, ettei tätä taitoa saisi provosoida, ettei tule ylijäntevyyttä.
Elikkäs, mikäs nyt sitten on sitä "provosoimista" ja mikä on "ylijäntevyyttä" ja mitä haittaa siitä on?
Poika on nyt 5:n viikon ikäinen.
Poika piti itse päätään ylhäällä jo alle kaksi viikkoisena, kun sen laittoi mahalleen ja jopa punnersi käsillään hartiat ja vähän rintakehääkin irti alustasta. Ja olalla tai sylissä kun pitää pystyasennossa, niin kannattelee itse ja kääntää katseensa suuntaan yms. nakottaa siinä kuin mikäkin lokin poikanen.
Väsyneenä saattaa tulla pieniä "nuokahduksia" (Tuen kyllä niskan puolelta ettei tule sivulle tai taakse päin retkahduksia)
Tosin jos nostaa käsistä, niin ei silloin vielä jaksa nostaa päätä mukana.
Neuvolassa tästä kovasti kehuttiin, että on jäntevä ja sen sellaista, mutta sanoi myös, ettei tätä taitoa saisi provosoida, ettei tule ylijäntevyyttä.
Elikkäs, mikäs nyt sitten on sitä "provosoimista" ja mikä on "ylijäntevyyttä" ja mitä haittaa siitä on?